YouTuben vinkit sokerittomaan elämään

Näinhän sitä PITÄISI syödä.

Näinhän sitä PITÄISI syödä.

Taas jälleen kerran katsoin, mitä sanottavaa YouTubella on sokerinhimoon ja sokeririippuvuuteen. Kirjoitin hakukenttään ”how to beat sugar cravings”. Monet vinkeistä ovat varmasti toimivia, mutta eivät auta minua nyt, kun haluan vain sokeria ja kaikennäköistä syötävää. Olen esimerkki ihmisestä, joka on monta kertaa onnistuneesti vieroittanut itsensä sokerista, mutta jolla helposti lähtee lapasesta jossain vaiheessa, kun ensin esim. juhlissa tai kylässä maistaa jotain sokerista. Minulla on aina se luulo, että voin kyllä viikkojen tai jopa parin sokerittoman kuukauden jälkeen vähän maistaa sokeria ja saman tien palata sokerittomaan elämääni. Aina se luulo lopulta paljastuu vääräksi, enkä välttämättä löydä mistään motivaatiota aloittaa sokeritonta elämää uudestaan. Huomenna sitten. Ja se huominen ei tietenkään koskaan koita, ellei jossain vaiheessa vain katkaise kierrettä (ja kestä kaikkia vieroitusoireita).

Kirjoitan myöhemmin sen lupaamani sokeri-postauksen, johon tulee treenivaatteetkin mukaan. Sen sävyyn tulee nimittäin vaikuttamaan suuresti se, onnistunko nyt jättämään sokerin vai en, ts. innostunko edes yrittämään. Haen YouTubesta vinkkejä silloin kun en jaksa keksiä oikein yhtäkään syytä, miksi kiusaisin itseäni sokerittomuudella. Olen kyllä kirjannut itselleni vaikka mitä ohjeita ja vinkkejä ylös ennenkin, mutta jossain vaiheessa halu noudattaa niitä vain mystisesti katoaa jonnekin, se on melkeinpä jotain hyvin ikävää magiaa. Huomio YouTuben videoista: on ravintoterapeuttien ja muiden ravitsemuksen asiantuntijoiden videoita ja kaikkea mahdollista muuta. Mutta ajattelen, ettei se haittaa, että ei välttämättä ole ammattilainen, jos neuvoista on jollekulle hyötyä.

Mutta minä syönkin kaikkea tällaista ja liian usein.

Mutta minä syönkin kaikkea tällaista ja liian usein.

Jos olisin lihava ja minulle tehtäisiin mahalaukkua pienentävä leikkaus, jonka idea siis on se, että näläntunne katoaa hyvin vähällä syömisellä, koska vatsa täyttyy niin nopeasti eikä sinne mahdu paljon mitään, minulla se ei koskaan toimisi. En nykyisyydessäkään, hoikkana ihmisenä, syö useinkaan nälkääni, vaan kaikkeen muuhun. Tylsyyteen, himoon. Olen huomannut, että minulla on oikeastaan hyvinkin pieni vatsalaukku. Täytyn helposti ja nopeasti ja voisin parhaiten syömällä pieniä annoksia monta kertaa päivässä. Mutta syön silti paljon ja tietysti ihan vääränlaista höttöä (en tykkää kutsua teollisia sokerihöttöä ruuaksi). Välillä kun olen varta vasten antanut itselleni luvan syödä paljon, minua harmittaa, kun vatsa sanookin jo kymmenen minuutin jälkeen, että tämä kyllä riittäisi. Mielelle se ei riitä. Haluan enemmän, haluan lisää.

Niihin YouTube-vinkkeihin ja -tietoiskuihin. Katso täältä aikaisemmat vinkit, koska siellä on monta hyvää ohjetta, eikä niistä yksikään löydy alla olevasta listasta.

  • Kun tiedät, mitä sokeri tekee kehollesi eli millainen myrkky se on, ja mihin tauteihin runsas sokerin syöminen voi olla osallisena, jo se todennäköisesti vähentää haluasi syödä sitä (olisikin näin!).
  • Sokerin syöminen panee haluamaan vain lisää sokeria. Kun pääset kerran eroon tästä ikävästä kierteestä, niin kaikki on lopulta hyvin etkä enää halua sokeria.
  • Pidä verensokeri tasaisena. Siihen tarvitaan proteiinia, hyviä rasvoja ja kuitua.
  • Syö lisäravinteina kromia, b6- ja b12-vitamiineja ja probiootteja (näidenkö pitäisi auttaa?).
  • Älä syö keinotekoisia makeutusaineita, ne vain lisäävät sokerinhimoa.
  • Kun treenaat, harrasta tasaisesti aerobista liikuntaa ja voimaharjoittelua. Aerobinen liikunta saa haluamaan sokeria enemmän kuin voimaharjoittelu, siispä lopeta pitkät juoksulenkit (aa, siksikö minä niin himoitsenkin sokeria, kun juoksen huikeita lenkkejä?).
  • Sokeri vaikutta aivoissa heroiinin ja morfiinin tavoin, siksi siitä on niin vaikea päästä eroon. Vieroitusoireet ovat väistämättömiä, ja ne pitäisi vain kestää.
  • Syö L-glutamiinia (vähentää sokerinhimoa).
  • Ota kaapeistasi viisi sellaista ruokaa tai juomaa, joita kulutat paljon. Katso, paljonko niissä on sokeria, ja kirjoita luvut ylös. Tavoitteena on saada alle 50 g sokeria päivässä, niin että kasvisten, hedelmien ja viljojen sokerit ovat mukana luvussa, sokeria ei siis syödä sellaisenaan. Korvaa entiset herkut uusilla, kuten kasviksilla ja pähkinöillä.
  • Yksi tyyppi väitti näin: nimenomaan keho päättää, mitä se haluaa, vaikka mieli sanoo ei. Useimmat kuuntelevat kehoa ja siksi syövät mitä sattuu.
  • Yhdessä videossa kerrottiin, että yli 100 g sokeria päivässä syövillä (siis hyvin monilla) on yli kaksinkertainen riski saada sydänkohtaus kuin alle 50 g syövillä (minulla tykyttelee välillä aika lailla).
Näistä tehdään niin söpön näköisiäkin.

Näistä tehdään niin söpön näköisiäkin.

Tietoisuus sokerin haitoista totta kai toimii motivaattorina, mutta vain silloin kun ihminen on jo motivoitunut. Minulla ainakin on paljon tietoa sokerista, enkä silti juuri nyt pysty olemaan ilman sitä. Lisäravinteita en ole kokeillut, uskon saavani riittävästi varsinkin b-vitamiineja. En syö juurikaan keinotekoisia makeutusaineita. Juoksua harrastan paljon, nyt pitäisi sekin lopettaa ja todistaa, kuinka housut eivät pian mahdu jalkaan, ja pian sen jälkeen uusia koko garderobi isomman numeron vaatteilla. Suuret liikuntamääräni ovat tehneet sen, että en liho valtavia määriä helposti, koska kulutan paljon energiaa. Syön toisinaan kuitenkin liikaa sokerihöttöä ja saatan huomata löysistymistä vatsan seudulla (muut eivät tätä tietenkään huomaa ja pitävät minua sairaana, hoikan kun ei sovi kauhistella vartaloaan ja syömisiään).

Ajatukseni listan lopuista väitteistä: Sokeri on taatusti ainakin minulle huumeen kaltainen aine, ja tulen ärtyisäksi ilman sitä. Ensimmäisinä sokerittomina päivinä myös päätä särkee voimakkaastikin. Kestän kyllä vieroitusoireet, mutta minun pitää olla motivoitunut sokerittomuuteen, mitä mm. juuri nyt en ole, ja vastaavia tuntemuksia on ollut menneisyydessäkin. Minun ei tarvitse laskea eniten syömieni elintarvikkeiden sokerimääriä, koska tiedän niiden ylittävän erilaiset suositukset. Laskeminen ei siis myöskään toimi motivaattorina. En usko väitteeseen, jonka mukaan keho määrää syödyn sokerin määrää mielen sijaan. Se pitää ehkä enemmän paikkansa sellaisen ylipainoisen ihmisen kohdalla, jolla vatsalaukku on venynyt, jolloin sen täyttämiseen vaaditaan enemmän ruokaa. Muuten uskon, että keho tietää mitä se haluaa ja siksi viestiikin pahalla ololla syöpöttelyn ja liiallisen sokerin syönnin jälkeen. Mieli on ainakin minulla se lörpöttelijä, jota on vaikea parantaa. Viimeisenä sydämen tykyttelyt; minulla tosiaan sydän lyö välillä kiivaasti ja lepopulssikin on mielestäni korkea, varsinkin kun ottaa huomioon liikuntamääräni (Lasse Virénin matalaa lepopulssia kaivaten). En tiedä, voisivatko sydämeni kiivaat lyönnit johtua sokerista. Haluanko edes tietää?

Jos nykyinen sokerin syöntini jatkuu, mitä siitä seuraa? Lihavuutta, sairauksia? Mitä sitten jos kuolen nuorena, sairaana ja lihavana? Jos sokeri kerran tekee onnellisemmaksi? Mutta eihän se tee, varsinkin jos sen syöminen kaduttaa heti ja nautinto kestää vain pienen ohikiitävän hetken. Hyvä ystäväni summasi kerran sokerittoman elämän näin: elämä ilman sokeria on aika ankeaa. Niinpä, ankeaa. Kuka haluaa elää ankeaa elämää? Siksi minulle vastaus onkin sokerittomat raakaherkut, joiden avulla olen usein pärjännyt pitkiä aikoja ja jotka tekevät elämästä makeaa ilman sokeria. Jaksaisinpa nyt (ehkä sadannen kerran?) vieroittaa itseni sokerista ja palata pelkkiin raakaherkkuihin.

Tähänkö on suunta?

Tähänkö on suunta?

Miten sinä suhtaudut sokeriin ja muuhun (ylen)syömiseen? Onko helppo syödä terveellistä ruokaa ja juuri sopivan verran, vai tuleeko syömisestä ja sokerista herkästi ongelma?

Mainokset

8 ajatusta artikkelista “YouTuben vinkit sokerittomaan elämään

  1. Tiia

    Huh, ymmärrän täysin,, minkä kanssa kamppailet. Oma keinoni muutokseen on pahentaa nykytilannetta niin paljon, etten voi muuta kuin tehdä muutoksen. kun nykytilanne ällöttää tarpeeksi, motivaatiota löytyy ihan eri tavalla. Ennen uutta vuotta vedin kaapista kaiken makean, joka ei päässyt karkuun. Kun olin lopen kyllästynyt itseeni päätin vapauttaa itseni sokerista. Gretchen Rubinin teoria eri ihmistyypeistä on vielä auttanut muutoksessa kun ymmärsin olevani ”obliger” eli pysyn ruodussa, kunhan tuntuu että olen tilivelvollinen jollekin ulkopuoliselle.

    Sitten tuli mieleeni, että pitkät juoksulenkithän ovat todella kuluttavia elimistöllle ja ns, syövät lihasta. Saatko tarpeeksi niitä aineita (lähinnä proteiinia) pitääksesi lihakset yllä? Koska jos lihakset huutavat ravintoa ja siihen vastaa hötöllä, höttöä saa syödä maailman tappiin. Sydämentykytyskin voi johtua jonkin hivenaineen (magnesium?) puutteesta, jota niitäkin käsittääkseni kuluu pitkillä lenkeillä paljon. Sitten on vielä nämä raakaherkut ja niiden sisältämä fytiinihappo, joka estää monen hivenaineen imeytymistä. Ihan yllätyin, miten paljon fytiinihappoa on kaakaossa, paljon enemmän kuin viljoissa! Pähkinöissä sitä on tietysti myös.

    Toivottavasti makeanhimo hellittää pian!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyviä pohdintoja taaskin! Olen itse huomannut ihan saman; kun sokerin kanssa on mennyt ihan överiksi ja ällöttää valtavasti, silloin pystyn muutokseen. Olen valmis siihen eri tavalla, koska tarvitsen sitä niin paljon. Juuri tällainen ällötys on aina edeltänyt sokerittoman elämän aloittamista. Minulla taitaa nyt ollakin niin, etten ole riittävän ällöttynyt. Pitäisi varmaan ahmia niin, että lihon viisi kiloa viikonlopun aikana, ja aloittaa sitten sokeriton elämä maanantaina? ;)

      Niin, proteiinin riittävää saantia on hyvä miettiä. Minähän olen kasvissyöjä, eli ainakaan lihasta en proteiinia saa. Toisaalta syön maitotuotteita aika laajalti ja kananmunia silloin tällöin. Höttö ei varmastikaan tosiaan vastaa kehoni tarpeisiin. Magnesiumista voisin lukea lisää (lähinnä millä tehostaisin sen saantia luonnollisesti), samaten fytiinihaposta. Tosiasia on, että jos useampaan viikkoon ei syö paljoakaan kunnollista ravintoa, vaan lähes jokainen ”ateria” koostuu sokerista, rasvasta ja vehnäjauhoista, silloin puutostiloja alkaa olla suurin piirtein jokaisen vitamiinin ja kivennäisaineen kohdalla. Proteiinista ja magnesiumista voisi kuitenkin olla hyvä aloittaa.

      Kiitos kovasti tsemppauksesta! Ihana saada vertaistukea ja jakaa sitä muille silloin kun pystyy.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
      1. Tiia

        Yritän olla aina tyrkyttämättä kaikille sopivia kirjoja, mutta sellainen kuin Miksi lihomme? (Gary Taubes) vastaa mielestäni tosi hyvin kysymykseen, miksi höttöä teke niin paljon mieli, jos sitä vähänkään menee ottamaan. Sen kun lukee, voin taata että allöttää enemmän:)

        Liked by 1 henkilö

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Kiitos vinkistä! Tykkään lukea, eli minulle saa aina kertoa hyvistä kirjoista. Kuulostaa kyllä lupaavalta, ja saatan hyvinkin tarvita lisä-ällötystä. :)

        Tämän postauksen julkaiseminen teki heti sen, ettei nyt tee niin kovasti mieli makeaa. Kävin kaupassa ostamassa suklaata kaverille ystävänpäivälahjaksi eikä minun tehnyt mieli ostaa mitään itselleni. Näin on käynyt ennenkin, mutta koska asetelma kääntyy helposti ja äkkiarvaamatta vastakkaiseen suuntaan, niin en voi vielä iloita. Mutta olisihan se ihanaa, jos kirjoitusten julkaiseminen tekisi sen, että homma pysyy kurissa. Katsotaan ja kuulostellaan… :)

        Liked by 1 henkilö

  2. Nimetön

    Minäkin olen aina ollut aikamoinen ”herkkupeppu” eli makeanhimoinen. Jokin aika sitten ryhdyin miettimään, miksi aina tekee mieli makeaa (vaikka jo heti aamusta!), niin tulin siihen tulokseen, että ehkä syön kunnon ruokia, kylläkin omatekoista kotiruokaa, kertakaikkiaan liian vähän, koska aina jäi reilusti tilaa sille makealle. Sitten aloin kokeilla syödä reilummin, en kuitenkaan santsannut, mutta otin aina lautasen suht. peittoon enkä vain pikkukekoa keskelle, tai keittolautasen täyteen, niin heti jo pärjäsin vähemmillä herkuilla kahvin kanssa. Meillä nimittäin kahvi/tee kuuluu aina lounaan tai päivällisen jälkeen, ja juuri silloin tekee mieli jotain makeaa. Sitten kun vielä siirryimme aika pitkälti käyttämään luomuaineita, yritin minäkin kiinnittää vielä enemmän huomiota turhan sokerin vähentämiseen, joten aloin käyttää koookospalmusokeria ja agavesiirappia mihin ne suinkin sopivat, myös steviaa, mutta siitä en kyllä suinkaan aina saanut sopivaa makeutta varsinkaan leivonnaisiin. Huomasin kuitenkin, että jonkin ajan päästä tavalliset sokeriherkut maistuivat jotenkin ylimakeilta, joten syön niitä nykyisin vain erittäin satunnaisesti (= kylässä, jossa ei halua loukata isäntäväkeä kieltäytymällä tarjottavista sokeripommeista). Tällä tavalla olen pystynyt vähentämään vielä edelleen makean kulutusta; nyt pärjään vaikka yhdellä raakasuklaapalalla kahvin kanssa. Muina aikoina en syö makeita herkkuja. Esim jugurtissa käytän vain pienen lurauksen agavesiirappia. Painokin on laskenut tämän ansiosta n. 5 kg sanoisinko vajaassa vuodessa. Suosittelen kokeilemaan.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Sinun tyylisi kuulostaa tosi hyvältä. Sokerin vähentäminen noin reilusti ja sen nykyinen syöminen noin pienissä määrissä on varmasti terveellinen muutos, painonlaskua unohtamatta. En tiedä, pystyisinkö itse syömään vain vähän sokeriherkkuja. Minulla juuri tuollainen kyläilykäynti lopulta laukaisee suuremman sokerin syönnin. En välttämättä vielä moneen päivään kyläilyn jälkeen syö paljon sokeria, mutta määrät alkavat pikkuhiljaa kasvaa, kunnes ollaan entisen elämäni lukemissa.

      Kunnollisen ruuan syöminen ja se, ettei makealle jättäisi juurikaan tilaa, kuulostaa hyvin fiksulta. Juuri noinhan sitä pitäisikin syödä. Minä teenkin ihan väärin ja tiedän sen, mutta haluni kaikkeen epäterveelliseen on toisinaan hyvin suuri. Ajaudun myös helposti uudestaan samaan vanhaan kierteeseen, vaikka olisin jo moneen kertaan päässyt sokerista. Kaiken lisäksi pidän paljon terveellisestä ruuasta, kasviksista ja hedelmistä, minun ei siis tarvitse opetella pitämään niistä, mutta silti joskus hötön syöminen saa vallan. Niin hölmöä, mutta niin totta.

      Minä syön taatusti liian vähän kunnollista ruokaa ja liian paljon makeaa, juuri niin kuin sinä ennen. Minunkin suuhuni sokeriset herkut maistuvat silloin liian makeille, kun olen onnistunut olemaan ilman niitä riittävän pitkän hetken. Mutta jos syöty sokerimäärä hiljalleen kasvaa, eivät mitkään sokeriherkut maistu enää liian makeille. Sinä olet joka tapauksessa onnistunut muutoksessa upeasti, onneksi olkoon! Yritän ottaa esimerkistäsi mallia parhaani mukaan.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Iines

    Tosi hyvä tää sokeriton elämä-kategoria! Lohduttaa, kun ei ole ainut tällaisten ongelmien kanssa. Mullakin on välillä hyviä kausia ja sitten huonompia. Ei tämä taida muuksi muuttua, vaikka tasapainoa yritänkin löytää…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva kuulla, että näistä sokerijutuista pidetään. :) Ei tosiaan ole kaikilla helppoa sokerin ja herkkujen kanssa, mutta jatketaan yrittämistä. Tasapaino eli se tylsä kultainen keskitie olisi niin hyvä sokerinkin kohdalla, jos siihen vain kykenisi. Minulla sellainen ei useinkaan toimi varsinkaan pitempiaikaisesti, minkä vuoksi yritän olla kokonaan ilman sokeria silloin kun motivaatiota riittää.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s