Taatelirakkautta

Viimeisimmässä sokeriaiheisessa kirjoituksessani pohdin eri makeuttajien terveellisyyttä sokeriin nähden. Tutkimustulokset olivat paljolti ristiriidassa keskenään, mutta siitä kaikki asiantuntijat lienevät samaa mieltä, ettei mikään makeuttaja lopulta ole suoranaisesti terveellinen, vaan lisättyä sokeria kannattaisi syödä mahdollisimman vähän, olkoon se missä muodossa tahansa. (Hunajassa on toki omat hyötynsä, se vaikuttaisi olevan ainut makeuttaja, jolla on antibakteerisia ja anti-inflammatorisia ominaisuuksia.) Mitä sitten kannattaisi syödä, jos ylipäänsä kuitenkin haluaa makeaa? Vastaus on hedelmät. Hedelmissä on luonnostaan paljon makeutta, jota mm. raakaleivonnassa hyödynnetään.

Innostuin aikanaan raakaherkuista juuri siksi, että niitä makeutetaan pitkälti hedelmien avulla, joko tuoreiden tai kuivattujen. Minä haluan syödä makeaa; vaikka joskus onnistuisin jättämään kaiken lisätyn sokerin kokonaan, en tahdo elää ilman makeita herkkuja. En tupakoi, en juo juuri ollenkaan alkoholia, en käytä mitään huumeita enkä syö lihaa. Makea on minun valintani, kävi miten kävi. Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy, enkä tahdo elää ankeudessa. Voisinhan yhtä hyvin alkaa nunnaksi ja liittyä luostariin, mutta en halua. Haluan nauttia elämän suloista. Täysin hallitsematon makeansyönti ei kuitenkaan tuo iloa elämään, vaan ahdistusta, harmitusta ja makkaroita vyötärölle. Ahdistuneena on mahdoton voida hyvin ja olla onnellinen. Koska sokerimäärät karkaavat minulla helposti käsistä, minun jos kenen olisi hyvä löytää terveellisiä vaihtoehtoja sokerille makeudesta tinkimättä. Olenkin onnistuneesti tehnyt herkkuja makeuttaen ne vain esim. banaanilla, rusinoilla ja viikunoilla, mutta ehdoton ykkönen makeudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan on taatelit. Niitä voittanutta ei ole.

Taateleissa on hurjasti eroja eri merkkien välillä. Pahimmillaan joku on voinut saada kuvan, ettei pidä taateleista, jos on maistanut kuivia ja pahvisen makuisia taateleita ja jättänyt niiden syönnin siihen. Kunnollinen taateli  on mehevä ja makea, mahdollisesti tahmea ja toffeinen, useimmiten pehmeämpi ennemmin kuin kova. Taateli on myös hyvin muuntautuva, eli vaikka ei jostain syystä pitäisi taateleista yksistään, voi kuitenkin pitää erilaisista jälkiruuista, joissa on taatelia. Esim. kakun ei tarvitse maistua erityisen taateliselta, vaikka se olisi makeutettu pelkästään taateleilla. Minua ja monia muita taateleiden maku ei muutenkaan koskaan häiritsisi, koska nehän maistuvat satumaisen hyviltä! Taateleilla on usein paikka raakaleivonnassa joko kakkujen pohjissa, osana täytettä tai erilaisten toffeiden ja karkkien raaka-aineena. Omaan suuhuni parhaat taatelit menevät juurikin toffeesta. Olen testaillut useita eri kauppojen ja merkkien taateleita, ja tehnyt niistä havaintoja. (Alla olevan kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)

Aloitin taateleiden reilumman syömisen ja niiden käyttämisen leivonnassa Rainbow’n kuivatuista, pehmeistä taateleista. Pussi oli vielä silloin tämän näköinen:

Lähde:

Lähde: www.rainbow.fi

Taatelit olivat vielä silloin oikein hyviä. Lähes jokainen pussin yksilö oli mehevä ja makea, ja hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Nämä sopivat sekä naposteltaviksi että leivontaan. Kun pussit uudistettiin tuollaisiin liiloihin, kuten kirjoituksen toisessa kuvasarjassa näkyy, myös valmistajan tai lajikkeen on täytynyt muuttua, sillä uudet taatelit eivät pärjää edeltäjilleen millään tasolla. Ne ovat kuivia ja mauttomia, häpeäksi taateleille. En ymmärrä, miten niin hyvästä tuotteesta saatettiin siirtyä tähän. Rainbow’n taatelimuutos on suurimpia ruokapettymyksiä pitkään aikaan, ja uudet taatelit ovat huonoimpia mitä tiedän. Tietenkään asiasta ei edes kerrottu missään, vaan tuotetta myydään samalla nimellä, vaikka pussin sisältö on 100-prosenttisesti erilainen kuin ennen. Mielestäni myöskään pakkausdesign ei mennyt paremmaksi, vaan vihreä pussi kuvansa kanssa on kauniimpi kuin valju liila. Jos joku Rainbow’lta joskus lukee tätä, pyydän ystävällisesti ilmoittamaan, koska palaatte hyviin taateleihin. Minunlaiseeni kuluttajaan olisi kannattanut satsata, ostin vihreitä pusseja usein kolme tai neljä viikossa. Kokeilin uusia taateleita useamman pussin verran, ja aina ne ovat olleet yhtä mitäänsanomattomia. Uusien taateleiden valmistusmaa on Ranska, joka ei ilmeisesti ole olosuhteiltaan paras taateleiden viljelyyn.

Kun olin todennut, että Rainbow’n taateleiden ja minun suhteeni oli ohi, oli aika keksiä jotain muuta. Silloin kokeilin Pirkan pehmeitä taateleita (valmistusmaa Turkki). Ne eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin Rainbow’n vanhat taatelit, mutta ne olivat kuitenkin lähellä niitä. Niinpä jouduin käymään eri kaupassa vain taateleiden takia, eli ostin muut ruuat S-ryhmän kaupoista, ja pelkät taatelit K-ryhmän kaupoista. Olihan se hassua, mutta ne ovat vakavia asioita nämä taatelit. Täydellisten taateleiden etsintä jatkui. Suhtauduin aika skeptisesti oranssiin Western Pitted Dates -pakettiin, johon useissa eri maissa viljeltyjä taateleita on puristettu kovaksi möhkäleeksi, siksi massa näyttää niin epämääräiseltä kuvassa yllä. Taatelimassassa ei kuitenkaan ole mitään lisä- tai säilöntäaineita. Kun maistoin massaa, oli pakko tarkistaa paketista, oliko siihen lisätty sokeria, niin makealta se maistui. Ei ollut. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tuote, mutta saattaa maistua jonkun suuhun enemmän pelkältä sokerilta kuin taatelilta. Kun tuoreet taatelit tulivat kauppojen hedelmäosastoille, ihastuin niihin täysin. Hamstrasin monta laatikkoa tuoreita taateleita jääkaappiin, jossa niille luvataan vuoden säilyvyys. Todellisuudessa laatikoissa myytävät tuoreet taatelit ovat puolituoreita, koska täysin tuore taateli on vielä puhtaasti hedelmän näköinen ja kovuinen. Kaikki tuoreet taatelit, joita minulla on, ovat erilaisista pakkauksistaan huolimatta samalta valmistajalta RM Importilta, paitsi alla oleva Fontana, joka on oma merkkinsä. Valmistusmaa jokaisessa on kuitenkin sama, tässä tapauksessa Iran.

Söin tuoreita taateleita sen verran, että kyllästyin niihin yksistään. Ne ovat hyviä leivonnassa ja käyvät myös pohja- tai taikina-aineksiin, mutta sopivat erityisen hyvin erilaisiin täytteisiin ja tahnoihin, koska niissä ei ole kovia kuoria. Kun etsin viime syksynä parasta kotimaista nettikauppaa, josta tilata kaakaovoita, löysin Ekosegon luomukaupan. Tilasin samalla kerralla kokeeksi amerikkalaisia luomulaatuisia Medjool-taateleita, ja olin myyty, taatelit olivat niin ihania! Sen jälkeen olen tehnyt useamman tilauksen, ja ostanut kilokaupalla samaisia taateleita. Välillä ne ovat olleet loppu, ja ehdin jo ajatella, että minä varmasti tyhjensin heidän koko varastonsa, mutta sitten taateleita on onneksi tilattu lisää. Medjool-taatelit ovat isoja, pehmeitä ja meheviä, mutta samalla tahmaisia, ja niissä voi olla hitusen loksahtava kuori, jolloin toffee-elämys on parhaimmillaan. Huomasin pitäväni jopa enemmän loksahtavasta kuin kauttaaltaan pehmeästä taatelista. Siispä jos taatelit ovat liian pehmeitä tuoreudessaan, jätän ne lautaselle, jotta päällinen vähän kuivahtaisi. Sisus on joka tapauksessa tahmea, ja kun vain hitusen kovettunut kuori ja tahmea sisus yhdistyvät, parhain taatelinautinto on taattu.

Niinpä oma suosikkini on Ekosegon taatelit. Jo kuva kertoo, millaisesta herkusta on kyse. En ole vielä raaskinut käyttää Ekosegon taateleita leivonnassa, nämä kun ovat taateleiden aatelia minulle. YouTuben raakaleivontavideoissa käytetyt taatelit ovat lähes poikkeuksetta Medjool-taateleita, niiden lyömätön maku ja tahmaisuus sopivat niin hyvin mihin vain karkeista kekseihin, kakkuihin ja brownie-taikinoihin. Kunhan saan muut taatelit loppumaan, siirryn käyttämään leivonnassakin Medjool-taateleita.

Lue myös: Viikunarakkautta

Mainokset

9 ajatusta artikkelista “Taatelirakkautta

  1. oona

    Enpä arvannut, että eri taateleissa on noinkin paljon eroja, kiitos selventävästä kirjoituksesta ja hyvistä kuvista!

    Täytyy siis mitä ilmeisimmin siirtyä luomukaupan asiakkaaksi, jos haluaa kunnolla herkutella taateleilla. Onneksi muussa leivonnassa näyttäisi käyvän hieman heikompilaatuisetkin tuotteet (varmaan myös halvemmat), muilla aineilla ja mausteilla kun saa peitettyä niiden makupuutteita.

    Viikunoiden kohdalla taitaa olla sama juttu. Itse olen ostanut Urtekramin aurinkokuivattuja viikunoita, jotka ovat mielestäni hyvänmakuisia ja yleensä meheviä, vaikka näyttävät aika rupsahtaneilta, mikä johtunee niiden sisältämän sokerin kiteytymisestä pinnalle (oma arveluni). Turhan usein pusseissa on kuitenkin jokunen muita kuivempi ja ryppyisempi mukana. Se kyllä harmittaa…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyvä, jos tästä oli apua. :)

      Minäkin olen käyttänyt taateleita juuri tuolla ajatuksella, että leivontaan käyvät vähän heikompilaatuisetkin taatelit. Mutta totta kai silloin maku kärsii, mikä ei ole hyvä, jos/kun raakaherkun on tarkoitus tyydyttää makeanhimo täydellisesti ja niin, ettei jää kaipaamaan mitään muuta (sokeri)herkkua. Leipomuksetkin siis vain paranevat, kun raaskii käyttää parhaimpia taateleita.

      Viikunoista en ole tehnyt yhtä laajaa vertailua, mutta yksi hyvä kaupasta löytyvä vaihtoehto on Sallisen viikunat. Niitä olen ostanut usein, ja ne ovat aina olleet tasalaatuisia, rakenteeltaan hyviä ja maultaan makeita. Huonommat yksilöt muiden joukossa kyllä aina kismittävät, niitä ei saisi missään tuotteessa olla kovin montaa.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Tiia

    Kiitos tästä artikkelista, ehdinkin sitä odottaa kun mainostit sitä etukäteen. Meillä on kotona juuri iranilaisia tuoreita taateleita (vaikkeivat RM:ltä olekaan) ja olen ollut niihin tyytyväinen. Olen kuitenkin miettinyt, miten hyviä ja millä lailla erilaisia ovat nuo Medjool-taatelit, joita aina näkee varsinkin jenkkiläisissä ohjeissa. Ehkä niitä täytyy sitten kokeilla, jos sinäkin niitä noin hehkutat. Saako niitä ainoastaan verkkokaupasta?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että jutusta on joillekin iloa. :)

      Kyllä Medjoolit ovat ihan omaa luokkaansa, vaikka myös puolituoreet taatelit ovat omalla tavallaan oikein hyviä ja toimivia. En ole koskaan nähnyt Medjool-taateleita kaupassa, eli ehkä niitä ei ainakaan laajalti ole saatavissa muualta kuin netistä. Mielestäni niitä on kotimaisissa nettikaupoissakin hyvin rajatusti, siksi niin iloitsen Ekosegosta. Heillä on luotettava ja nopea toimitus, jos sieltä innostut tilaamaan. Vertasin aikanaan Ekosegoa myös ulkomaisiin nettikauppoihin (mm. iHerbiin) Medjoolien osalta, ja Ekosego on myös edullisempi eikä toimitus maksa mitään, jos tilaa 59 eurolla.

      Tykkää

      Vastaa
  3. emma

    Olipas herkullinen kirjoitus! En itse kuulu taatelien suurkuluttajiin, meillä niitä ei kulu kuin pari pussia vuodessa. Mutta tulipas himo kokeilla noita parempilaatuisia, joista kirjoitit. Lisäksi jäin miettimään tuota Rainbow’n kuviota, eikä se liity ainoastaan taateleihin. On harmillista, että kilpailuttavat jatkuvasti private label -toimittajiaan ja näköjään valintakriteerinä on ainoastaan hinta. Meidän perheessä on kulutettu paljon mm. Rainbow’n purkkiananaksia, mutta niissä laatu muuttui jo aikoja sitten niin ala-arvoiseksi verrattaessa muihin merkkeihin, että kauppaan jäävät nykyään. Taatelien kannalta menettivät sinut, etkä varmasti ole ainoa. Toivottavasti jatkossa laadulla on enemmän väliä, terveisiä myös Rainbow’lle!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että jaoit oman Rainbow-kokemuksesi! On se kyllä hölmöä, että hintakilpailussa unohdetaan laatu ja maku kokonaan, varsinkin kun aikaisempi, laadukkaampi tuote oli sekin jo edullinen (pätee varmasti sekä taateleihin että ananaksiin). Tarvitseeko vielä siitäkin mennä alaspäin sillä lopputuloksella, että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää osta tuotetta lukuisten pettymysten jälkeen? Olisi kyllä mukava saada Rainbow’lta kommenttia asiaan.

      En osaa sanoa, mitä ananasten kohdalla on tapahtunut, mutta taateleissa vaihtui ilmeisesti koko valmistusmaakin. Tunisia vaihtui Ranskaksi, mikä ei ainakaan taateleiden kohdalla selvästikään ollut hyvä vaihdos! Onneksi löysin Medjoolit. :)

      Tykkää

      Vastaa
  4. Suvi

    Heips! Tuoreita taateleita myydään aasiakaupoissa ihan irtotavarana, ei laatikoissa. Väri on keltainen, jos vielä kiinnostaa oikeasti tuoreita maistella. :) maultaan eivät ole niin makeita, mutta vitamiinisisältö on runsas! :) Jos syö tuoreen taatelin, jonka pinta on tasaisen keltainen on maku mieto. Tulee mieleen raaka persimon/sharon-hedelmä. Kun pintaan tulee tummempia täpliä (sokeria) alkaa makukin muuttua kohti näitä kuivattuja taateleita.:)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos vinkistä! Näin pari päivää sitten yhdessä Avara luonto -jaksossa ihmisten kiipeävän taatelipalmuihin ja keräävän juurikin keltaisia hedelmiä, jotka eivät vielä muistuttaneet paljon paremmin tuntemiamme puolituoreita tai kuivattuja taateleita. Täytyypä ostaa, jos sattuu sopiva kauppa eteen. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s