Parhaat virpomismuistot

Palmusunnuntain kunniaksi muistelen parhaimpia virpomiskokemuksiani. Vielä muutama vuosi sitten ihmettelin ihmisten halua muistella menneitä, mutta nyt kun itsekin ikäännyn kovaa vauhtia, olen jo tarpeeksi vanha muistelemaan ”niitä hyviä aikoja”!

Olin kovin innokas virpoja koko lapsuuteni. Meitä virpojia oli enintään kolme, useimmiten kaksi. Kun en enää ollut niin pieni, että ketään vanhempaa olisi tarvinnut mukaan, virpomisesta tuli yllättävänkin tavoitteellista. Mietimme tarkkaan, millä alueella virvomme ja mistä aloitamme, montako oksaa koristelemme jne. Tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon herkkuja. Lapsena osasin myös syödä makeaa maltillisesti. Meillä ei ollut mitään makeaa kotona viikolla, ja lauantaina sain karkkipussin, josta siitäkin saatoin antaa siskolle osan, vaikka hänellä oli oma pussi. Samaten suurimmat virpomissaaliit kestivät minulla monta viikkoa.

Tällaisia virpomistarinoita muistuu mieleen:

  • Yhtenä vuonna korimme tulivat niin täyteen nameja, että meidän oli pakko tulla kotiin tyhjentämään ne. Kun jatkoimme virpomista tyhjin korein, ihmiset säälivät meitä ja sanoivat ”ai te ette ole saaneet vielä mitään” ja tuntuivat antavan tavallistakin enemmän karkkia. Kerroimme kyllä ylpeinä, että päinvastoin, saimme niin paljon, että kävimme jo tyhjentämässä korit. Se ei kuitenkaan vähentänyt ihmisten antamishalua.
  • Kerran yksi pariskunta odotti ovensuussa ja huusi vastakkaiselta puolelta katua meidät virpomaan. Olimme ihmeissämme, mutta he selittivät olevansa harmissaan, kun kukaan ei ollut käynyt virpomassa. Niinpä virvoimme pyynnöstä, ja saimme jokainen kaksi Kinder-munaa! Se oli lapsesta ihan mahtavaa. Läheskään kaikilta ei saanut Kindereitä muutenkaan, saati kahta.
  • Yhdeltä naiselta saimme kerran palkaksi lautasliinoista taitellut kukkaset, joiden terälehtien kätköissä oli hedelmäkarkkeja. Ajatella, että joku oli halunnut nähdä niin paljon vaivaa. Riippuu lapsen iästä, osaako hän arvostaa tuollaista elettä.
  • Kerran yhdellä miehellä ei ollut varattuna mitään varsinaista virpojille, ja hän antoi jokaiselle yhden yksittäisen paketista otetun murukeksin. Keksi ei siksi ollut missään kääreessä, vaan se oli paljas. Näimme edellisten virpojien saamat keksit, kun he lähtivät miehen luota. Emme olisi niin välittäneet kekseistä, mutta oli liian myöhäistä perääntyä. Niinpä virvoimme ja saimme mekin keksit. Miehen suljettua oven joku toisen porukan virpojista sai päähänsä, että keksit on myrkytetty ja heitti omansa lumeen miehen pihalle. Me muut teimme samoin. Mahtoi miehellä olla myöhemmin ihmettelemistä lukuisissa kekseissä pihamaallaan.
  • Yhdellä miehellä oli sellaiset sortsit, joista peppu vilkkui sadan metrin päähän, ja hän antoi meille palkaksi appelsiinin. Se ei tyydyttänyt meitä ollenkaan, ja kotona mietin appelsiinin heittämistä pois. Isäni kuitenkin söi sen mielellään, eikä siinä mitään vikaa ollutkaan. Lapselle appelsiini ei kuitenkaan riitä palmusunnuntaina.
  • Yhtenä vuonna saimme herkkujen lisäksi monta kymppiä rahaa (markoissa tietenkin). Menimme virpomisen jälkeen johonkin myyjäis-/markkinatyyppiseen tapahtumaan ja ostimme osalla saaduista rahoista arpoja. Arpaonnemme oli huikea, ja voitimme kaikista hienoimmat palkinnot mukaan lukien pääpalkinnon, joka oli sinä vuonna kaunis ja painava maljakko. Toin sen äidille, ja maljakko tuli käyttöön ja pääsi paraatipaikalle.

Kyllä virpominen sitten oli ihanaa! Nyt aikuisena pidän yhä palmusunnuntaista, katselin ilolla niitä muutamia pikkunoitia, joita tänään näin. Tulevina vuosina minun täytyy jaella aika paljon suklaata lapsille, jotta saamisen ja antamisen suhde tasoittuisi kohdallani; niin paljon herkkuja me virpomalla saimme!

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Parhaat virpomismuistot

  1. Minna

    Tämä oli kiva pääsiäiskauden avaus.:) Minä en niin kovasti tykännyt virpomisesta, vaikka suklaata olikin mukavaa syödä. Meillä oli kotona aina kaikkea makeaa tarjolla ja äiti leipoi melkein joka päivä. Ehkä karkkien saaminen muilta ei siksi ollut niin iso juttu. Makea maistuu kyllä vähän liian hyvin myös nykyään, vähemmälläkin pitäisi pärjätä.:)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Minullekin muutoin niin lyhyt pääsiäinen alkaa juuri palmusunnuntaista, vaikka niin ei virallisesti olekaan. :) On jännä miettiä, kuinka paljon oman kodin makeistarjonta vaikutti virpomishaluihin. Vaikka meillä kotona olisi jotain makeaa saanutkin jo viikolla, sitä sai hyvin paljon vähemmän kuin mitä virpomalla saattoi saada. Niinpä virpominen kyllä aina houkutti! Myös minulle maistuu makea liian hyvin tänä päivänä, eli ei auttanut lapsuuden maltillisempi makeansyönti vähentäväsi tulevaisuuden makeanhimoon. :( Ja jos sinulla ei toiminut se, että kodissa oli aina makeaa syötävää, niin mikä sitten olisi toiminut? Voi meitä toivottomia… :D

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s