Henkisyydellä hoikaksi, osa 2: Kirjoita kirje ei-hoikalle sinälle

Tänään on vuorossa toinen osa Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjasta, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever.

Huomenna on muuten Älä laihduta -päivä. Sen tarkoitus on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä ja oma kehonsa, syömään terveellisesti ja liikkumaan. Juuri noista asioista on kyse myös minun postaussarjoissani. Tämän päivän kirjoitus koskee nimenomaan itsensä hyväksymistä. Itsensä hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että ihminen ei saisi tavoitella terveempää elämää ja siinä samassa päästä liikakiloistaan eroon. Williamson selventää, mitä itsensä hyväksymisellä tarkoitetaan, koska ilman sitä ei koskaan pääse eroon ylipainosta/epäterveellisestä syömisestä.

lesson 2

 ”In accepting Not-Thin You, you are not accepting her weight; you are simply accepting her. And in accepting her, you are accepting the totality of yourself.”

2. osan ydinajatus

Ihmisessä on monia puolia. Kukaan ei ole aina esim. ”se hankala tyyppi” jonkun toisen ollessa aina ihana ja lempeä. Ihminen on moniulotteinen olento. Olet taatusti huomannut sen itsessäsi monet kerrat; joskus olet aidosti iloinen ja rakkaudellinen ja sinulla on hyvä itsetunto, minkä johdosta puhut muille ja itsellesi kauniisti etkä kohtele ketään kaltoin (mm. ylensyömällä itsellesi pahan olon). Sitten on niitä hetkiä, kun et pidä itseäsi minään, olet neuroottinen ja teet asioita pakonomaisesti. Juuri tällaisena hetkenä ihminen sortuu helposti ylensyömään, jos on muutenkin taipuvainen siihen. Ihmisen eri puolilla on kuitenkin yksi asia yhteistä: sinä itse. Kaikki puolet elävät sinussa. On sanomattakin selvää, että kaikki syömiseen liittyvät ongelmat kumpuavat pelosta eli siitä epävarmasta puolestasi. Toisen luennon tehtävänanto on oppia rakastamaan sitä puolta sinussa, joka syö liikaa ja/tai epäterveellisesti.

Ihmisen eri puolissa ei ole kyse siitä, että ihminen olisi paha, hänessä olisi jotain vikaa tai hän olisi epätäydellinen. Ihmisellä on huonompi puoli, koska hänellä on traumoja ja haavoja. Sinun itsevarma ja onnellinen puolesi on hoikka. Negatiivinen ja pelokas puolesi on ei-hoikka sinä. Koska ei-hoikka sinä on yhtä kuin pelkoa, alkamalla rakastaa sitä puolta itsessäsi päästät siitä vihdoin irti.

Syömällä viisaasti ihminen ilmaisee rakkautta itseään ja kehoaan kohtaan. Kun puolestaan syö liikaa/epäterveellisesti, rakkaus on unohtunut ja tilalle on tullut pelko. Ainoastaan rakkaudella liikakilot hälvenevät pysyvästi. Jos reagoit ei-hoikkaan sinään halveksivasti, inhoten tai millä vain muulla reaktiolla kuin rakkaudella, se vain varmistaa sen, että kilot eivät koskaan katoa. Jos haluat päästä eroon liikakiloistasi, sinun on opittava rakastamaan kaikkia puolia itsessäsi ja niiden mukana jopa häntä, ei-hoikkaa sinää.

Tässä kohtaa ihminen saattaa kapinoida ja kysyä ”miten voisin rakastaa sitä puolta itsessäni, joka ylensyö, kun inhoan häntä ja haluan hänen painuvan helvettiin?” Nyt vaaditaan ymmärrystä. Ei-hoikka sinä ei pyytänyt päästä matkaasi ja hänellä on yhtä lailla paha olo kuin sinulla. Sinä tavallaan kutsuit hänet elämääsi. Hän ei ole vihollisesi. Ei-hoikka sinä on kuin aave, alitajuntasi luoma kieroutunut ajatus. Vaikka syömiseen/painoon liittyvä ongelma voi olla ihmiselle hänen suurin ongelmansa, henkisestä näkökulmasta se on mitätön asia. Se korjaantuu samalla lailla kuin kaikki muutkin ongelmat, koska rakkaus voittaa aina pelon. Vain rakkaus on aitoa; pelkoa ei ole oikeasti edes olemassa, se on vain illuusio, joka pitää ihmistä otteessaan silloin kun rakkaus on unohtunut.

Ei-hoikassa sinässä on paljon omaa menneisyyttäsi, josta haluaisit päästää irti. Jos tuomitset minkä tahansa puolesi rumaksi ja ällöttäväksi, se on itsesi hyväksikäyttöä. Todennäköisesti reagoit pahaan oloosi hakemalla kaapista syötävää. Kierre ei katkea ennen kuin alat kiinnittää huomiota ei-hoikkaan sinään. Ei-hoikka sinä vaatii tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hän kerrytti kaikki kilot, jotta alkaisit vihdoin kuunnella häntä. Pelkäät, että jos kunnioitat häntä, hän ei koskaan lähde. Silti asia on paradoksaalisesti juuri toisin päin. Vihaamalla häntä pidät hänet elämässäsi takuuvarmasti ja rakastamalla päästät hänet lähtemään. Et halua sitä fyysistä olemusta, jonka ei-hoikka sinä on tuonut mukanaan, mutta haluat kuulla sen viestin, mikä hänellä on sinulle. Hyväksymällä ei-hoikan sinän et hyväksy hänen painoaan, vaan yksinkertaisesti hänet. Silloin hyväksyt itsesi kokonaisuudessaan, kaikkine puolinesi.

Sinulla voi olla tällainen sisäinen ristiriita: tietoinen mielesi on halveksinut ei-hoikkaa sinää, mutta alitajuisesti saatat tuntea olosi miellyttävämmäksi isommassa vartalossa. Saatat erehtyä luulemaan, että ei-hoikka sinä on todellinen sinä. Et ole päästänyt ei-hoikkaa sinää sydämeesi, ja olet siten varmistanut sen, että hän pysyy vartalossasi. Kun hän pääsee sydämeesi, hänellä ei enää ole tarvetta ilmetä sinussa fyysisesti (eli ylimääräisinä kiloina).

Kaikki kaipaavat rakkautta, ja sinä olet luullut osoittavasi itsellesi rakkautta syömällä, vaikka syömisesi olisi ollut liiallista/huonoa. Ruoka on ravinnut sinua emotionaalisesti, vaikka se tunne onkin kestänyt vain pienen hetken. Kun alat rakastaa itseäsi, käy niin, että kun olet laittamassa jotain epäterveellistä/liikaa ruokaa suuhusi, rakastat itseäsi liikaa jatkaaksesi. Sen vuoksi lopetat sen mitä olet tekemässä, hengität syvään ja tunnet rakkauden menevän suuhusi ja kurkusta alas joka solullesi liian ruuan sijaan. Tästä seuraa myös konkreettinen muutos; vatsalaukkusi kutistuu, millä on merkittävä vaikutus ruokahaluusi.

Reflektio ja rukous

Kun olet vihainen jollekulle, on vaikea vain sanoa hänelle ”Rakastan sinua” ja sillä sipuli, kaikki on nyt hyvin ja anteeksi annettu. Joskus sinun on ensin kerrottava jollekin, kuinka vihainen olet ennen kuin pystyt antamaan anteeksi. Miten voisit muuten rakastaa ei-hoikkaa sinää, kun jossain sisimmässäsi kenties vihaat häntä? Kommunikaatio, joka on aidosti molemminpuolista, tekee ihmeitä. Ei ole mitään ideaa teeskennellä, että rakastat ei-hoikkaa sinää. Hän on luultavasti aiheuttanut sinulle paljon tuskaa, häpeää, väsymystä ja itseinhoa. Vaikka ymmärtäisit älyllisesti hänen olevan omien ajatustesi ilmentymä, se ei riitä viemään häntä pois.

Tehtävänäsi on käydä rehellistä ja läpinäkyvää keskustelua ei-hoikan sinän kanssa. Kaikki puolesi kuuluvat sinuun, mutta ne ovat erkaantuneet toisistaan. On aika kirjoittaa pari kirjettä ja käydä rauhanneuvotteluja. Aloita kirjoittamalla ei-hoikalle sinälle kirje, jossa kerrot kaiken oleellisen niin kuin oikeasti tunnet. Kirjeen ei kuulu olla kaunissanainen. Kerro esim. kuinka hän on estänyt sinua olemasta onnellinen ja kuinka paljon vihaat häntä. Kirje on tarkoitettu vain sinun luettavaksesi. Kirje ei ole hyökkäys ei-hoikkaa sinää kohtaan, vaan keskustelunavaus. Ideana ei varsinaisesti ole vihata ei-hoikkaa sinää, mutta rakkauteen ei voi päästä käsittelemättä esteitä sen tiellä.

Niin kuin viimekertaisen tiilimuuriharjoituksen kanssa, kirjoita kirjeet rauhassa ja kerro koko totuus, älä jätä mitään mainitsematta äläkä lisää kirjeisiin omiasi. Alla on kirje, jonka eräs nainen nimeltään Beatrice kirjoitti ei-hoikalle minälleen.

Sitten hänen ei-hoikka minänsä kirjoitti takaisin.

Kirjeissä on ronskia kieltä ja rehellisyyttä. Beatriceä on hyväksikäytetty lapsena ja hän on suojellut itseään kaikilta miehiltä syömällä, koska lihavaa naista ei lähestytä yhtä helposti kuin hoikempaa naista. Jos kirjeen kirjoittaminen tuntuu vaikealta eikä esimerkistä saa kielimuurin takia riittävästi apua, voin eritellä kirjettä tarkemmin kommenttien puolella.

Ei kannata aliarvioida kirjeiden voimaa. Keskustelu hoikan minän ja ei-hoikan minän välillä avaa ymmärryksen ovet ja on tärkeä osa prosessia, jossa rakkaus voittaa ja sulattaa silavan. Minä muuten tein ihan vastaavan kirjoitusharjoituksen jo kerran aikaisemmin jutussani Rakentava tapa käsitellä potutusta, enkä puhunut silloin henkisyydestä mitään. Tunteiden purkaminen kirjoittamalla on yleisesti tunnettu ja hyvä tapa käsitellä asioita ja saada suurta helpotusta, mistä myös oma potutuskirjoitukseni on hyvä esimerkki.

Rakas Luoja,

Anna minulle anteeksi se, etten ole osannut rakastaa jokaista puolta Sinun luomassasi minussa. Avaa silmäni, jotta voisin nähdä, pehmitä sydämeni, jotta voisin rakastaa. Avaa mieleni, jotta voisin ymmärtää jokaista puolta itsessäni. Paranna suhteeni kaikkien puolieni kanssa, jotta minun ei tarvitsisi kärsiä itseeni kohdistamastani väkivallasta. Auta minua, yksin en pysty tätä sotaa voittamaan. Nosta minut taistelutantereen yläpuolelle siihen rauhaan, joka siellä sijaitsee. Kiitos, Luoja.

Aamen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s