Henkisyydellä hoikaksi: Onko henkisyys humpuukia?

Henkisyyssarjassa eteneminen on ollut vähän hitaampaa kuin olin ajatellut. Olen miettinyt, mistä se johtuu, kun kuitenkin yhä olen hyvin innoissani henkisyydestä ja Williamsonin kirjasta. Koska Williamsonin kirjan luvuissa on paljon asiaa jo itsessään, kirjoittamistani teksteistä tulee pitkiä, vaikka niissä ei olisi mukana paljonkaan omia fiiliksiäni. Olen huomannut juuri sen olevan pienoinen ongelma, eli haluan kirjoittaa enemmän omista oivalluksistani kuin jäädä liian tiukasti jumiin jonkun toisen kirjoittamaan tekstiin. Vaikka olen jo lyhyesti kirjoittanut henkisyyden ja uskonnon eroista, koen, että siinä asiassa on vielä monia väärinymmärryksiä, jotka pyrin tässä kirjoituksessa oikaisemaan. Uskon, että tämän jälkeen henkisyyssarjassa eteneminen on mielekkäämpää sekä lukijoille että minulle. Haluan myös tulla askeleen taaemmas uskonnollisessa sanastossa, koska voin kuvitella sen häiritsevän muita, jos/kun se hämää ajoittain minuakin. Aion siis muuttaa tulevien henkisyystekstien lähestymistapaa hieman. Jos henkisyys ei kerran ole sama asia kuin uskonto/uskonnollisuus, miksi käyttää uskonnollisia termejä, jotka saavat monet irvistämään ja jättämään henkisyyden saman tien kokonaan?

enkeli

Tajusin tälle tekstille olevan tarvetta, kun juttelin hyvän ystäväni kanssa. Puhuimme blogistani, ja hän oli pitänyt erityisesti tärkkelykseen ja vegaanisuuteen liittyvistä, paljon tietoa sisältävistä postauksistani. Henkisyyssarjasta emme puhuneet paljonkaan, mutta silti ystäväni taholta esille tuli tämäntapainen ajatus: ”Jos ei usko mihinkään henkisyyteen/henkiseen, niin silloin vastustaa kaikkea siihen liittyvää eikä tietenkään silloin innostu mistään henkisistä opeista eikä siten saa apua mihinkään ongelmaan henkisyyden avulla.” Uskon, että tämä ajatus kiteyttää hyvin monen ihmisen fiilikset henkisyydestä. Ystäväni ei kuulu kirkkoon ja uskoo vahvasti evoluutioon, mutta koska minäkään yhtä lailla en kuulu kirkkoon ja uskon evoluutioon, en todella koe olevani mikään hihhuli, joka kirjoittaa siitä, kuinka Jumala rakastaa ja Jeesus pelastaa. Ärsyynnyn ja vaivaannun Jeesus-jutuista ihan samalla tavalla kuin hyvin moni tapakristitty, jolle uskonto ja kirkkoon kuuluminen eivät merkitse muuta kuin kirkkohäitä ja -hautajaisia. Haluan siksi kirjoittaa aavistuksen syvemmin henkisyyden ja uskonnon pääeroista. Muistutan, että minä en myy mitään henkisiä oppaita tai henkisiä oheistuotteita, eli minä en menetä mitään siinä, jos joku ei halua ”uskoa” henkisyyteen. Kieli-ihmisenä minua kuitenkin harmittaa tiettyjen termien väärinkäyttö ja haluan siksi avartaa ihmisten käsityksiä ja ajattelua. En silti halua mollata uskontoja, ja myös uskonnollisuus voi olla henkistä, vaikka niin ei tavallisesti olekaan.

Uskonto vs. henkisyys

Uskonnoissa ihmisiä käsketään uskomaan asioihin, joiden mahdollisesta olemassaolosta emme tiedä mitään. Uskonto esitetään vastakohtana tieteelle niin usein juuri sen takia, että uskontojen väitteille ei löydy paljoakaan/mitään todisteita, kun taas tieteellisesti voidaan tutkia hyvin monia asioita (tosin tieteessäkin on menty metsään siinä, että KAIKKI halutaan tieteellistää, kuten esim. rakkaus ja ne perusteet, joilla ihminen valitsee itselleen kumppanin). Joka tapauksessa uskonnoissa ihmiseltä vaaditaan uskoa asioihin, joihin on hyvin vaikea uskoa.

Henkisyydessä ei ole kyse uskosta tai uskomisesta sellaiseen, jota ei ole olemassa. On hyvin eri asia sanoa, että ”uskon, että kuoltuani pääsen taivaaseen bilettämään Marilyn Monroen kanssa” kuin että ”mä en koskaan onnistu missään ja pysyn ikuisesti rumana ja läskinä”. Ensimmäinen uskomus ei ole mitään muuta kuin luulo tai toive (tapahtukoon niin tai ei), toisessa esimerkissä ihminen puolestaan uskoo olevansa ruma ja läski, ja myös pysyy sellaisena niin kauan kuin uskottelee itselleen niin. Toisin sanoen ihmisillä on hyvinkin paljon uskoa asioihin (”se haastattelu meni ihan persiilleen, ei musta ole mihinkään”). Ei voida tieteellisesti todistaa, että ”kyllä, Maija todella on surkimus”, vaikka Maija itse uskoisi siihen hyvin vahvasti. Eikö olisi upeaa, että Maija käyttäisi samaa uskoa saavuttaakseen kaikkea hyvää ja positiivista elämässään?

kukat ja valo

Uskontoja myydään lupauksilla. Ihmiselle sanotaan, että kun uskot ja teet näin ja näin, saat iänkaikkisen elämän, ja ei suinkaan missä tahansa paikassa, vaan mitä kauneimmassa paratiisissa. Tämän idean keksineen ihmisen on siis täytynyt olettaa, että iänkaikkinen elämä on se, mitä ihmiset haluavat. (Sekin on muuten hassua, että paratiisi on täynnä hedelmiä, joita voisimme syödä kiloittain nyt täällä maassa, kun elämme. Oma taivaani koostuisi ennemminkin lakuista, jäätelöstä, kekseistä, kakuista ja sen sellaisesta. Miksi satsata terveyteen, kun on jo kuollut?) Joka tapauksessa uskonnossa on oltava jokin koukku. Se voi olla esim. ”sinun on uskottava tai me tapamme sinut” tai nykyaikaisemmin lupaus jostain, mitä ihmisten ajatellaan haluavan (muuten ideologia ei toimi toivotusti). Henkisyys ei lupaa mitään kuvitelmaa mistään. Henkisyydellä halutaan vaikutuksia nimenomaan TÄHÄN elämään, ei kuolemanjälkeiseen elämään.

Henkisyys ja hoikkuus

Miten henkisyyttä sitten voi soveltaa omaan elämään, terveyteen ja hoikistumiseen? Oma tilanteeni on hyvä esimerkki. Minulla ei ole kyse siitä, ettenkö pystyisi laihtumaan/ylläpitämään painoani omin avuin jonkin aikaa tai pitempäänkin. En koskaan koe, että Jumala (siten kuin yleensä Hänet ymmärrämme) kannattelee painoani eikä minulle olisi lainkaan luontevaa kuvata mitään painoon liittyviä saavutuksia tai epäonnistumisia uskonnollisin termein. Olen osoittanut monesti elämässäni, että minusta löytyy paljon kunnianhimoa ja kurinalaisuutta ja olen saavuttanut niillä ominaisuuksilla monia asioita. MUTTA: Varsinkin viime vuosina olen aina jossain vaiheessa ikään kuin unohtanut, miksi satsaan terveyteeni/ulkonäkööni ja miettinyt, onko mikään sellainen oikeasti niin merkityksellistä. Miksi söisin terveellisesti? Miksi muka olisin onnellisempi ja voisin paremmin kevyempänä kuin painavampana?

Vaikka tiedän, että en ole onnellisempi painavampana, se ei riitä motivoimaan minua, koska unohduksen hetkellä en keksi yhtäkään syytä, miksi tekisin töitä terveyden ja ulkonäön eteen. Ja silloin totta kai kävelen suoraan kaapeille ja syön kaikkea ja aivan liikaa (en siis niinkään ahdistukseen tai tylsyyteen saati johonkin vanhaan traumaan, vaan ei vain ole yhtäkään syytä olla tekemättä niin). Minä siis pystyn hallitsemaan painoani täydellisesti, kunnes en enää pystykään. Muutosta ei myöskään edellä mikään erityinen hetki, stressaava päivä tms., vaan minua ei vain yhtäkkiä ikään kuin kiinnosta terveys tai hyvä kroppa. Pian taas kiinnostaa, mutta siihen mennessä olen jo lihonut useamman kilon. Juuri tuo muutos, tuo hyvin äkillinen kiinnostuksen puute (voisin kutsua sitä jopa hetkelliseksi apatiaksi) on ihmetyttänyt minua jo kauan. Tunnen, että henkisyydestä löytyy vastaus tuollaiselle olotilalle hyvin monestakin syystä. Jo tähän mennessä olen löytänyt Williamsonin kirjasta kohdan, joka kuvaa juuri kuvaamaani tilaa erinomaisesti (s. 54):

No matter what you do – no matter how much you diet or exercise – as long as there is that place in your brain where your sanity flips over like a breaker switch, then even your best efforts will seem for naught. This then makes your life unmanageable. It is as though there is a place where you are always rendered powerless, no matter how powerful you might be in other ways.

Juuri tämän takia henkisyys puhuttelee niitä, joita se puhuttelee. Ei tarvitse testata mitään eikä uskoa olemattomaan, vaan lukiessaan ”oikeaa” tekstiä ihminen huomaa, että se kuvaa juuri hänen elämäänsä ja kamppailuaan. Miten sellainen voi olla edes mahdollista? Siitä yksinkertaisesta syystä, että niin moni asia, tunne, kokemus, aistimus on universaalia. On aina joku, joka on tuntenut juuri samalla lailla kuin sinä jo kauan aikaa sitten. Useimmiten heitä ei edes ole vain se yksittäinen joku, vaan heitä on valtavasti.

kädet

Viime viikkoina olen katsellut YouTubesta My 600-lb life -nimistä sarjaa (vapaasti suomennettuna ”vajaan 300 kilon elämäni”), jossa sairaalloisen lihavat ihmiset pääsevät laihdutusleikkaukseen. Sarjassa seurataan heidän taivaltaan vuoden ajan. Moni potilaista menee jossain vaiheessa terapiaan, ja sarjan terapeutit ja psykologit puhuvat tunteista, niiden käsittelystä ja traumoista ja kaikkien niiden vaikutuksesta lihavuuteen juuri samoin termein kuin Williamson kirjassaan. Henkisyydessä on siis aivan samoja periaatteita kuin psykologiassa ja psykiatriassa. Niitä ei yleisesti pidetä humpuukina sillä tavalla kuin henkisyyttä tai uskontoa saatetaan pitää. Ehkä sekin osaltaan auttaa ymmärtämään, mistä henkisyydessä on ja mistä siinä ei ole kyse.

Mitä sinä ajattelet henkisyydestä? Onko sitä helppo soveltaa omaan elämään? Onko henkisyys mielestäsi enää niin vierasta ja vastustettua Suomessakaan, kun esim. teokset The Secret ja Eat, Pray, Love ovat täälläkin tunnettuja, ja mindfulness on saavuttanut kaikkien korvat?

kukat ja valo 2

Mainokset

10 ajatusta artikkelista “Henkisyydellä hoikaksi: Onko henkisyys humpuukia?

  1. Veera

    Heissan ja olipas mielenkiintoinen juttu TAAS! Oot super!

    Olenkin jo jotain omasta henkisyydestäni ja sen löytämisestä tänne blogin syövereihin kommentoinut, mutta nyt on taas tartuttava koukkuun ;-)

    Kysyit, onko henkisyys Suomessa meidän lukijoiden mielestä edelleen vastustettua ja vierasta Suomessa. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen kysymys, sillä omassa lähipiirissäni ja arjessani on hyvin kahtia jakautunut tila. Toisaalta on oma polkuni, johon syventymällä olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin. Ihmisiin, joille henkisyys on merkittävä osa elämää tai jopa elämän merkitys. Ja toisaalta esimerkiksi lähisuvussani on ääriateisteja, jotka mieltävät henkisyyden juuri niin kuin yllä kuvasit ystäväsi kommenttia. Itse uskon kuuluneeni tähän ryhmään vielä jokunen tovi sitten: koin, että näin ajattelevat valveutuneet. Omaa maailmankatsomustani kyseenalaistaessa ja uudelleen järjestäessä tällainen tietynlainen ahdasmielisyys alkoi ahdistaa minun mieltäni. Aika ajoin tunnen pientä ristipainetta, mutta tiedän, että polkuni on valintani ja huomenna saatan ajatella jostain perustavanlaatuisesta asiasta toisin. Lempeys ja hellyys ovat avainsanoja polullani, tielläni, valinnoillani.

    Yleinen ilmapiiri on mielestäni kuitenkin muuttunut ja muuttumassa. Sen huomaa valtamedian uutisoinnista ja avoimuuden lisääntymisestä. Olen tästä innoissani!

    Ps. http://ylioppilaslehti.fi/2015/03/tie-totuus-vegaani/ :–)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos ihanasta palautteesta, Veera! :-)

      On kiva lukea mietteitäsi ja kuulla, että olet onnistunut tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin, sillä se ei välttämättä ole lainkaan helppoa. Minulla oli eniten ”henkisiä” ihmisiä ympärilläni USA:ssa, siellä kun oli paljon ihmisiä niin monista eri maista. Ei ole yhtä helppoa pitää henkisyydestä kiinni ja soveltaa sitä elämäänsä, jos/kun oikein kukaan lähipiirissä ei välitä henkisyydestä. Onneksi aina voi yrittää haastaa itsensä ja koettaa ylläpitää sisäistä rauhaa, vaikka muut ympärillä eivät tarjoaisikaan tukeaan. Hyvä ja mielenkiintoinen pointti tuo, että tyrmäämällä henkisyyden saattaa pitää itseään valveutuneena. Se on varmaan totta hyvin monen kohdalla. On kyllä mahtavaa, että henkisyydellä pääse eroon monista jumiutuneista ajatusmalleista ja mm. mainitsemastasi ahdasmielisyydestä.

      Ehkä on tosiaan perusteltua päätellä, että ajat ovat muuttumassa henkisyyden suhteen. Upeaa, jos näin on!

      Hassua, että olin jossain yhteydessä löytänyt ja lukenut tuon linkittämäsi artikkelin. :D En kuitenkaan ollut vielä silloin vegaani, joten lukukokemus oli vielä jännempi nyt. Lähinnä muistelin artikkelista, että mielestäni kirjoittajalla oli ontuvia perusteita veganismista luopumiselle. Sellaisia tekosyitä, joita ihmisen on pakko syöttää itselleen silloin kun hän sisimmässään tietää luopuneensa hyvästä asiasta. Pidin kuitenkin näistä pohdinnoista: oman vegaaniuden esittely sosiaalisessa mediassa ja sen muodostuminen vahvaksi identiteetiksi. Monelle vegaaniksi ryhtyminen on niin suuri muutos, että se väkisinkin vaikuttaa muuhunkin ajatteluun ja muihinkin hetkiin kuin vain ruokailuihin. Pahinta artikkelissa on tietysti se, että kirjoittaja itse käytti veganismia väärin, mikä ei kerro todellisuudessa mitään veganismista. Voihan ihminen laihduttaa itsensä anorektiseksi syömällä vaikka kananmunia ja maitorahkaa. Kirjoittaja myös kokeili veganismia liian nuorena ja kypsymättömänä ja aivan vääristä syistä, eikä hänellä ollut mitään tietoa terveellisestä syömisestä. Omakaan vegaanikokeiluni ei onnistunut vuosia sitten, jolloin luin paljon Vegaaniliiton sivuja. Juuri sieltä luin, että ateriat pitää koostaa tarkasti, jotta veganismi voi toimia (ja silti pitää syödä vitamiineja purkista). Tiesin, että mikään sellainen ei ole minua varten. Vasta kun nämä valheet korjattiin, eli kävi ilmi, kuinka vähistä ruoka-aineista ihminen saa valtaosan tarvitsemistaan ravinteista ja kuinka helppoa vegaanius on, siinä vaiheessa olin valmis ja tiesin, että homma tulisi toimimaan. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Grannis

    Oli kiinnostavaa lukea tällaisesta koska mietin samanlaisia asioita joskus itsekkin. Olen lukenut kaverin lainaamana pari henkistä kirjaa ja niitä lukiessa tulee tosi hyvä olo. Sitten henkisyys taas jää kunnes joku kaveri taas lainaa jotain hyvää kirjaa. Välillä ittensä saa ihan pilviin niillä jutuilla, kun ne vaan on niin totta. Sitten ne jutut taas jää eikä elämä ole mitenkään erilaista. Kun huudan jollekkin tai riitelen jonkun kanssa ja sanon rumasti niin silloin tajuan että en osannut käyttäytyä henkisesti. Opittavaa on paljon mutta sentään henkisyys ei enää ole uusi asia mulle!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kommentissasi on monta kohtaa, jotka voin allekirjoittaa. :) Henkisyys on tosiaan aivan valloittavaa paperilla ja sen kaiken tietää todeksi, mutta silti arkielämässä sortuu loukkaamaan muita ja käyttäytymään toisinaan hölmösti ihan niin kuin ennenkin. Ehkä kehittymistä kuitenkin tapahtuu pikkuhiljaa, jos/kun lukee kirjoja jokseenkin säännöllisesti, meditoi, joogaa ja/tai tekee muita henkisiä harjoituksia. Itse ainakin huomaan, että kun todella olen esim. hyväksynyt jonkin asian enkä taistele sitä vastaan, oivalluksesta tuleva hyvänolon tunne on hyvin voimakas eikä katoa mihinkään, jos oivallus on aito.

      Se, että olet lukenut useamman henkisen kirjan, kertoo, että ne kuitenkin pyörivät ihmisten keskuudessa. Asia kuin asia leviää usein helposti juuri kavereiden suosittelemana. Saanko udella, mitä kirjoja olet lukenut? (Näkisipä ylempänä kommentoinut Veerakin tämän kysymyksen. :))

      Tykkää

      Vastaa
      1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Eiköhän Grannis nyt vastaa, kun kiinnostuneita on kaksi! :) Oletko sinä Veera muuten lukenut monia henkisiä opuksia vai onko jooga tms. pääasiallinen tapasi harjoittaa henkisyyttä?

        Tykkää

      2. Grannis

        Saa tottakai udella.=) Ekana luin Anthony de mellon Havahtumisen, sitten jostain menestyksestä ja kai luonnonlaista Deepak Chopralta. Myös Eat pray love on tuttu. The power of now oli muistaakseni Ekhart Tollelta. Sitten muistan vielä sellaisen Aidon rakkauden kirjan joltain naiselta. Kaikki oli tosi hyviä!

        Tykkää

      3. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Tuossahan olikin jo vaikka mitä kirjoja. :) Minäkin olen lukenut kaikki nuo paitsi Aidon rakkauden kirjan (jonka nimi vaikuttaa kyllä tosi lupaavalta). Chopra on kirjoittanut niin paljon menestyksestä yms., että en tiedä, olemmeko lukeneet häneltä saman teoksen. Olen lukenut häneltä ainakin kaksi kirjaa, joista toinen on The Seven Spiritual Laws of Success – A Practical Guide to the Fulfillment of Your Dreams. Se tuntuu jälkeenpäin todella yksinkertaistetulta, mutta miksi asioita tarvitsisikaan turhaan monimutkaistaa? Pidin siis ainakin ennen siitä kirjasta. Tollella on kyllä oikein hyviä kirjoja, häneltä paras lukemani on A New Earth: Awakening to Your Life’s Purpose. Palaan siihen aina kun siltä tuntuu.

        Marianne Williamson on tietysti mahtava, kun hänen kirjansa pohjalta koko henkisyyssarja sai alkunsa. :)

        Tykkää

  3. veera

    Olen lukenut muutaman henkisen oppaan, mutta usein niiden kieli on tuntunut minusta liian latautuneelta tai kirjailijan ääni ja oman kokemuksen korostaminen ei ole antanut tilaa omille perustavanlaatuisille pohdinnoille. Haluaisin lähteä ns. nollatasosta enkä saada valmiita vastauksia.. tosin viime lukuyrittämästä on jo tovi, ehkä olen jo hieman perillä Jostain. :-)
    Harjoitan henkisyyttä juurikin joogaamalla. Meditaatioonkin istuminen on alkanut viime aikoina olla yhä helpompaa ja kutsuvampaa.. :-) ja tietynlaisten ajatusmallien ruokkimisen olen myös huomannut toimivan. Kyseessä on ehkä jotain samantapaista kuin sinulla, kun annat itsellesi käskyn: ”Rakasta!”

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kylläpä kuulostaa hyvältä! :) On aivan totta, että henkisten oppaitten kielessä ja tyylissä voi olla juuri noita huomaamiasi ”ongelmia”. Lukijan omille tulkinnoille ja pohdinnoille ei jää riittävästi tilaa, jos kirjan ajatukset tuputetaan valmiina ja vielä tyyliin ”näin se vain on ja sillä sipuli”. Parhaimmissa kirjoissa tunnutaan ottavan tämä huomioon ja siksi patistetaankin ihmistä kaivelemaan vastauksia sisimmästään. Mutta sinun tapasi harjoittaa henkisyyttä joogan ja meditaation avulla on tosi upea, mitään kirjoja ei tarvita (ellei niihin muuten vain halua joskus tutustua). Lukemista voidaan varmasti pitää passiivisempana kuin varsinaisten harjoitusten tai ”fyysisen” työn tekemistä (joita mm. jooga ja meditointi ovat), varsinkin jos henkisyys jää vain lukukokemuksen tasolle eikä johda mihinkään muuhun. Onpa ihanaa, että olet taas löytänyt joogan ja että meditointikin sujuu noin hyvin! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s