Länsi-Skopelos liikkuvan ihmisen silmin

skopelos

Aina kun mies ja minä suunnittelemme lomamatkaa, haemme ensimmäiseksi tietoa kohteen liikkumismahdollisuuksista. Meidän kohdalla se tarkoittaa riittävää patikointi- ja vaelluspolkujen määrää. Tapasimme aikoinaan töissä, jossa kummankaan liikunnallinen elämäntapa ei näkynyt. Siksi oli enemmän kuin mukava yllätys, että mies paljastui käveleväksi, pyöräileväksi ja autottomaksi olioksi (jollainen minäkin olen). Liikumme arjessa paljon ja kaipaamme myös lomilla liikuntaa. Meitä ei kiinnosta löhöloma, ja yhden kaupunkipäivän jälkeen kumpikin kaipaa maastoon. Lomalla metsät ja vuoret menevät kirkkaasti kaiken rakennetun eli arkkitehtuurin ohi. Mies kyllä tykkää historioitsijana kaikenlaisista linnoituksista, raunioista ym., mutta niitä yleensä löytyy luontokohteistakin, joihin matkamme suuntautuvat.

Kreikan lippu

Lomalla huomaamme aina saman; emme näe moniakaan patikoitsijoita itsemme lisäksi emmekä juuri muitakaan kävelijöitä lomakohteiden ja -kylien ulkopuolella. Etenkin täällä Kreikassa ihmiset tulevat vastaan autoin ja mopedein. Kun kysymme joltain paikalliselta kartan avulla, olemmeko oikealla tiellä, saamme usein vastaukseksi ihmettelyä: ”Sinnekö te olette menossa jalan? Sinnehän on 10 kilometriä matkaa!” Niin, juuri sitä me haluamme! Matkoilla kiinnitän huomiota siihen, miten erilaisen kuvan jostain kohteesta saa, jos/kun on halukas liikkumaan. Maastoon ei pääse autolla eikä edes skootterilla, joten autoturisti saa tyytyä paljon vähempään kuin liikkuva ihminen.

skopelos 2

Mitä muuta kuin patikointimaastoa odotamme lomakohteelta? Ilmaston on pakko olla vaeltamiseen miellyttävä, liian kuuma ei siis saa olla. Skopelos kuuluu Sporadeihin, jotka sijaitsevat Egeanmeren pohjoisemmalla puolella. Täällä ei ole liian kuuma nyt heinäkuussakaan. Toinen tärkeä ominaisuus on vehreys. Sitä ei välttämättä tajua ennen kuin on käynyt aavikon keltaisessa lomakohteessa, kuten Maltalla heinäkuussa, ja kaivannut siellä koko ajan vehreyttä, kosteutta ja sitä kautta elämää. Vehreys vaikuttaa merkittävästi myös maisemien näyttävyyteen. Lopuksi vielä korkeuserot ansaitsevat maininnan, koska ne viehättävät tasaiseen Suomeen tottunutta kulkijaa. Vasta näiden odotusten jälkeen tulevat hyvä ruoka ja rannat.

kana   kalkkuna

Se täällä on mukavaa, että eläimet saavat liikkua ja olla vapaasti aamusta iltaan. Joidenkin eläinten kuten isosarvisen sonnin kohdalla huomaa toivovansa, että eläin olisi edes jostain kiinni. Muuten saa todella ottaa jalat alleen!

metsä

Metsäkuvan oksiston välistä näkyy autotie (suurenee klikkaamalla).

hyttysten pistot

Tässä näkyy liikkumisen lähes ainut huono puoli: penteleen hyttyset! Hyttysissä on valtavasti eroja. Suomen hyttyset ovat isoja ja lihaisia eikä niiden pisto tunnu minulla missään. Minua pisti yksi otsaankin tänä kesänä kotimetsässä, eikä minun tehnyt mieli raapia paukamaa yhtään. Seuraavana päivänä otsassa ei näkynyt enää mitään jälkeä pistosta. Mutta nämä Kreikan hyttyset, argh!! Tiesin niiden olemassaolosta, joten minulla on hyttysaineet mukana, ja silti lopputulos on tämä! Paukamat kuumottavat ja kihelmöivät, ne sykkivät yöaikaan ja kutiavat niin perhanasti! Kreikan hyttyset ovat mitättömän laihoja ja hiljaisia, melkein näkymättömiä, ja ne tekevät niin paljon pahempaa jälkeä kuin lihavat suomalaisserkkunsa. Damn those skinny bitches! #sexylegs

 

 

auringonlasku

Onneksi hyttyset ovat tähän mennessä matkan ainoa harmitus ja sitä tulee paikkaamaan tällaiset auringonlaskut!

Kuvien paikkakunnat: Loutraki, Klima, Kastani, Milia ja Panormos.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Länsi-Skopelos liikkuvan ihmisen silmin

  1. miina

    Kyllä noissa maisemissa kelpaa liikkua, mutta armottomat ovat hyttysenpuremat. Melkein kutisevat tänne asti…

    Miten vegaanisyöminen on onnistunut? Lilluuko kaikki oliiviöljyssä jne.? 😊

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Joo, hyttysenpuremat ovat kyllä juuri noin pahat, että näemmä tunnelma välittyy sinnekin. :-O

      Vegaanisyömisestä kirjoitan jossain vaiheessa oman postauksensa, mutta jo tähän mennessä olen syönyt salaatteja, ranskalaisia perunoita, kasviswrapin ja tomaattipastan. Kun pyytää tiettyjä ruokia ilman juustoa ja kastikkeita (ne ovat täällä useimmiten jugurttipohjaisia), niin aika hyvin pärjää. Ruoka on maistunut eikä mitään juustoja ym. tee edes mieli. Samaten kaikki ihanat herkut, joita matkoilla ennen söin (esim. leivonnaiset), eivät houkuta. Kumma juttu mutta hyvin toivottavaa tietysti. :) Vaelluseväinä on ollut leipää tomaatilla, kurkulla ja sipulilla, ja levitteenä on maapähkinävoita, nam! Nektariinit ja omenat ovat myös mehevän hyviä. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s