Nyt se karmeus sitten tapahtui

Ai mikä niin? No tämä. Tällä kertaa oikeasti.

Ilokseni ei ollutkaan niin kamalaa täyttää 30, kuin olin kuvitellut. Ehkä vain olin miettinyt 20-kymppisyyden jättämistä jo niin kauan, että kun se vihdoin tapahtui, siinä ei ollutkaan mitään haikeaa tai kummaa. Ehkä jopa tuo kuukausia etuajassa saatu synttärikortti auttoi minua valmistautumaan tulevaan, olin jo elänyt sen mielessäni.

Jo viimeksi pohdin, kuinka hölmöjä ikäkriisit voivat olla. Nyt olen ainakin omalla kohdallani oivaltanut, että itse iässä ei ole mitään kriiseiltävää. Jos joku on 56-vuotias ja täyttää 57, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi siis on ”hirveää” tulla 29-vuotiaasta 30-vuotiaaksi? Kummassakin tapauksessa on kyse yhdestä vuodesta. Erilaiset kriisit tai yleensäkin ajatukset iästä ja vanhenemisesta eivät siis niinkään liity ikään, vaan ihmisen odotuksiin siitä, mitä johonkin tiettyyn ikään mennessä olisi pitänyt saavuttaa. Useimmiten ne odotukset eivät edes ole ihmisen omia, vaan esim. yhteiskunnan, median, vanhempien ja ystävien asettamia.

kortti

Yhteiskunnalla on omat odotuksensa ihmisen varalle. Niihin kuuluu ennen kaikkea töissä käyminen ja verojen maksaminen, miksei myös lasten saanti, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin työntekijöitä (aivan kuin niitä ei jo nyt olisi liikaa). Naisena on myös biologiansa vanki; minunkin tulisi aika pian synnyttää, mikäli aion niin koskaan tehdä. Akateemisena minun kuuluisi saada sellaista palkkaa, että voisin kuluttaa paljon (käyttää reilusti rahaa erilaisiin palveluihin ja tuotteisiin) ja luoda siten uusia työpaikkoja Suomeen. Kun päälle lisätään vielä sosiaaliset paineet ja itsensä vertailu niihin, jotka kuuluvat samaan ikäluokkaan, odotuksia alkaa olla vino pino. ”Kai sä kuulit jo, että Pekalle vaimoineen on tulossa toinen lapsi marraskuussa, ja naapurin Riina menee naimisiin ensi viikolla.” Kuulin joo, mitä sitten?

Mitä minun tulisi haluta tämän ikäisenä ja mitä oikeasti haluan?

Ensin muiden sanelemat odotukset:

  • naimisiinmeno
  • oma talo
  • lasten saaminen
  • ”kunnon työ”, mitä se ikinä tarkoittaakin

That’s about it. Jäikö listasta jotain pois?

Naimisiinmenossa en näe mitään ongelmaa. Kirjoituksissani kutsun sulhastani useimmiten mieheksi, koska sanat siippa, sulhanen, kihlattu ym. ovat makuuni joko vanhahtavia tai liian virallisia. Mies on mies. Minulla on avioliittoon hyvin rento ote; voin mennä naimisiin, jos toinen välttämättä haluaa, mutta pärjään yhtä hyvin ilman. Pidän ajatuksesta, että kaksi ihmistä lupautuu toisilleen, mutta toisaalta sellainen lupaus elää ainakin meidän suhteessa jo nyt, eikä avioliitto vastaavasti estä ketään pettämästä ja/tai lähtemästä. Ihminen tekee lupauksen sydämessään, ei millään paperilla. En unelmoi häistä, ja minua on aina huvittanut suunnattomasti erilaiset amerikkalaiset hääelokuvat, joissa morsiamen koko elämän tärkein asia on päästä naimisiin. Näissä leffoissa hääpäivä on morsiamen koko elämän merkittävin päivä. Elämä hääpäivän jälkeen on ihan toinen juttu, mutta sillä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä. Minussa taitaa olla vähän liikaa feministiä halutakseni avioliittoa niin kuumeisesti.

Omasta talosta olen jopa välillä unelmoinut ehkä lähinnä siksi, että mahdollinen paikka sille saattaisi jo olla tiedossa. Sekä mies että minä haluamme suuren tontin, luonnonrauhaa, ei moniakaan lähinaapureita. Jos edellä mainittuihin ei ole mahdollisuuksia tai varaa, kerrostalo Helsingissä saa kelvata.

kortti 2

En unelmoi lapsista juuri tällä hetkellä. Olen pohtinut sitä, koska pidän paljon lapsista. Oivalsin jokin aika sitten, että vaikka olen hyvin eläinrakas (mitä veganismi on vain korostanut), minulla ei ole tarvetta hankkia mitään lemmikkiä. Jos joku tarjoaisi minulle löytökoiraa tai vastaavaa, ottaisin sen toki vastaan, mutta omasta tahdosta minun ei suinkaan ole pakko saada lemmikkiä. Lasten kanssa taitaa olla vähän sama juttu. Jostain pitäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että se asia on saatava itselle. Lapsikantani voi kuitenkin hyvin muuttua joskus, sillä olen jo vuosia sitten nähnyt sellaisia vauvaunia, jotka tulkitsin voimakkaaksikin haluksi saada lapsi. Niitä unia ei tosin ole näkynyt enää pitkiin aikoihin. Ehkä aikani meni jo?

Työasia on vähän kinkkisempi. Minulla on tähänastisessa elämässäni ollut kaksi konkreettista unelmaa kumppanin löytämisen lisäksi. Olin hyvin nuori, kun tajusin, että isona haluan yliopistoon opiskelemaan englantia. Siten voisin valmistua unelma-ammattiini eli audiovisuaaliseksi kääntäjäksi (suomentamaan tv-ohjelmia). Oivallus tuntui hyvältä ja voimaannuttavalta, jaksoin typerät yläastevuodet unelmieni ansiosta. Vasta myöhemmin elämässä tajusin, kuinka voimakas tuo oivallus olikaan. Mikään ei tyydytä minua ammatillisesti siten kuin (englannin) kieli ja tarinat, joita pääsen kirjoittamaan/kääntämään/luomaan. Pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan englantia, suoritin laajimman mahdollisen kokonaisuuden av-kääntäjän opintoja, valmistuin ja sain töitä av-kääntäjänä. Se hetki, kun nimeni näkyy jonkin tv-ohjelman tai elokuvan lopussa, on jotain aivan mahtavaa. Kun käännän jotakin ohjelmaa (sen ei edes tarvitse olla hyvä ohjelma, kunhan se ei ole pahinta kuraa), kokemani voimakas hyvänolon tunne tuntuu niin syvällä sisimmässä, että tiedän kuuluvani niihin ihmisiin, jotka ovat todellisessa unelma-ammatissaan. Mutta tietysti jokin niin upea asia on samalla liian hyvää jatkuakseen. Nykyään alan tilanne on niin kehno, että hommia ei juurikaan ole tai niitä pitäisi tehdä pilkkahintaan.

Mitä seuraavaksi? Olen toteuttanut/saavuttanut unelmani. Olen saanut niistä irti kaiken sen, mitä niistä on pystynyt saamaan. Tarvitsisin uusia unelmia. Jos ihmisen ainoa ongelma on se, ettei hänellä ole unelmia, hänellä täytyy silloin olla kaikki hyvin. Silti haluaisin unelmia ja unelmoida. Haluaisin innostua asioista niin kuin Glossassa. Se todella on tullut vaikeammaksi iän myötä. Unelmoin yleisesti ihanasta elämästä, ajan viettämisestä rakkaiden kanssa ja matkustelusta, mutta juuri muuta en tähän hätään keksi. Unelmatöistä en ole unelmoinut enää aikoihin. Niitä varten perustin tämän blogin!

kortti 3

Onko sinulla konkreettisia unelmia? Oletko saavuttanut elämässäsi asioita, joita olet halunnut? Erotatko helposti omat halusi muiden sanelemista odotuksista? Osaatko ylipäänsä unelmoida?

Mainokset

8 thoughts on “Nyt se karmeus sitten tapahtui

  1. Veera

    Mielenkiintoista lukea, miten jo lähes lapsena keksimäsi unelma tuli todeksi, kukoisti ja kuinka nyt olet hyväksynyt tuon pitkäikäisen unelmasi sinusta itsestäsi riippumattomista syistä vähitellen jäävän. Toivon, että keksit ja löydät uusia toteutettavia ja hamuiltavia unelmia! Olen sitä mieltä, että vaikka ”kaikki olisi jo saavutettu”, ihminen voi aina (AINA!!) innostua omasta mielestään.
    Minä unelmoin muun muassa siitä, että tietäisin maailmasta enemmän, ymmärtäisin politiikkaa paremmin, voisin kouluttaa koiraa kärsivällisesti, oppisin kontrolloimaan hengitystäni, pääsisin syvempään meditaatioon, pääsisin kiertämään maailman ympäri ja voisin asua oranssissa pakettiautossa… Kaikki nämä ovat toteutettavissa. Jotkut unelmat haluan kuitenkin jättää unelmiksi.

    On myös todella hassua lukea, että asioista innostuminen, inspiroituminen sekä niihin uppoaminen on alkanut olla sinulle vaikeampaa. En nimittäin yhtään ole saanut sellaista kuvaa sinusta blogiisi välityksellä! Vaikutat enemmänkin helposti innostuvalta, pohdiskelevalta, kaunosieluisen romanttiselta sekä empaattiselta. Toki toteat itsekin, että tässä blogiympäristössä pyrit luomaan merkityksellistä sekä mielekästä sisältöä, mikä varmasti vaikuttaa sinusta syntyvään mielikuvaan. :-)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos toivotuksista; kovasti yritän löytää uusia unelmia! Joskus lakkaan hetkeksi etsimästä, koska huomaan, että väkisin en keksi mitään.

      Onpa sinulla ihania, ”veeramaisia” unelmia. :) Sopivat hyvin siihen kuvaan, jonka olen saanut sinusta. Söpöin noista on tietty oranssissa pakettiautossa asuminen. <3 Ei itse asiassa kuulosta hassummalta minustakaan, varsinkin jos auto toimisi asumuksena jossain vieraassa maassa. Huomaan, että monet unelmasi liittyvät henkisyyteen. Juuri sehän on se perustavanlaatuinen asia, joka tuo elämän merkityksellisyyden esiin. Siispä ihan mahtavaa, että useampi unelmasi linkittyy henkisyyteen. Minunkin pitäisi varmaan vihdoin alkaa meditoida kunnolla. (Joogaa sentään olen nyt testannut muutaman kerran, kun yhdessä KuntoPlussassa oli mukavan oloinen jooga"treeni". Notkeuduin jo parilla kerralla niin, että pystyin Ustrasanaan. Ensimmäisellä kerralla vain ähkin kivusta, mutta jo toisella kerralla taivuin asentoon.)

      Oletpa saanut upean kuvan minusta. :) Uskon, että ne, jotka tuntevat minut parhaiten, voisivat jopa olla kanssasi paljolti samaa mieltä, eli arviosi osui kyllä yllättävän oikeaan. Saatan olla kuvauksesi veroinen parhaimmillani, mutta toki minussakin on se pimeämpi puoli, joka onneksi usein jää valoisamman puolen varjoon. Aivan hellyttävä kuvaus tuo "kaunosieluisen romanttinen"! Taidan tehdä pienen kierroksen, ja kysyä lähipiiriltä, näkevätkö he minut sellaisena. :) En tiedä, olenko sellainen, mutta saattaisin ainakin haluta olla. Ehkä siitä tulee uusi unelmani!

      Innostuva tiedän olevani, mutta nykyään innostumiseni saattaa lopahtaa aiemmin kuin ennen. Usein saatan asiat loppuun, vaikka innostus olisikin jo kaikonnut, mutta kaipaan silti pitempiaikaista innostumista. Siitä varmaan unelmoinkin eniten; kunpa löytäisin vielä nykyistäkin useammin asioita, joista jaksaisin kiinnostua ja innostua syvällisesti.

      Tykkää

      Vastaa
  2. rasku

    Mun kaikki unelmat katosi kun sairastuin masennukseen. Se diagnosoitiin reilu vuosi sitten eikä mikään enää kiinnosta. En vaan jaksa mitään. Aamuisin koitan nukahtaa uudelleen, koska ei ole yhtäkään syytä nousta ylös. Ennen unelmoin siitä, että musta tulisi sairaanhoitaja. Ajattelin, että voisin auttaa muita vaikka itseäni en osaa. Opinnot jäi ja nyt on ihan sama mitä töitä tekisin, koska olen sairaslomalla. Nykyään en unelmoi mistään. Paitsi tietysti siitä että pääsisin eroon masennuksesta.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpa ikävää, että sairastuit masennukseen. :( Minun on aina ollut vaikea käsittää, miten ajoittaisesta alakuloisuudesta siirrytään pysyvämpään masennukseen ja miten siitä voisi parantua ja millä aikataululla. Ehkä voisi ajatella, että masennus on saapunut elämään jostain syystä ja se häipyy, kun on häipyäkseen. Ei se tietenkään ole mikään taikasana paranemiseen, mutta voisi ainakin vähän lievittää pahaa oloa ja mahdollista itsensä syyttelyä. Sinulla on kunniakas urahaave; ehkä se toteutuu vielä joskus! Siinä vaiheessa kun keksit mitä vain unelmia, masennus ei varmaankaan enää ole niin syvää kuin ennen. Paljon tsemppiä ja paranemista!

      Tykkää

      Vastaa
  3. Marja

    Hoksasin joskus että kaikkiin mun unelmiin tarvitaan rahaa. Niinpä unelmoin lottovoitosta. Kerran voitin lähemmäs 500 € mutta sillä ei hankita uutta autoa, Pradan laukkua eikä varsinkaan perheelle mitään. Mulla on kallis maku! Oon usein pee aa ja palkkapäivänä on aina pakko päästä törsäämään. Ystävät on joskus pitäny mua pinnallisena mutta mä uskon että haluan materiaa koska mulla on muuten kaikki kunnossa. En tarvii lisää rakkautta, toivoa tai jotain muuta sellaista vaan multa puuttuu vain rahaa. Onneksi nykypalkallakin pärjään mutta unelmoin kyllä aina enemmästä! ;-p

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ihan mielenkiintoinen näkemys! Materian haluaminen leimataan tosiaan usein pinnalliseksi. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että jollakulla materiaa haluavalla on jo kaikkea muuta. Olisi upeaa, jos osaa arvostaa kaikkea sitä (aineetonta), mitä itsellä on, vaikka haluaakin materiaa. Ajatella, jos pelkästään raha riittäisi antamaan ihmiselle kaikkea, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Mutta eihän se niin ole, ja sinäkin kerrot unelmoivasi rahasta, koska muut elämän elementit ovat jo kohdillaan. Siispä toivotaan, että saat sen lottovoiton, palkankorotuksen tai löydät vaikka aarteen! :)

      Tykkää

      Vastaa
  4. ziiLii

    Unelmoin isommasta asunnosta, laskuvarjohypystä, matkustamisesta Uuteen-Seelantiin, kirjan kirjoittamisesta… Kyllähän noita riittää. Kaiketi eniten unelmoin downshiftaamisesta, sillä viettämällä vähemmän aikaa työpaikalla voisin viettää enemmän aikaa niiden asioiden parissa joista todella pidän. Luen usein säästövinkeistä ja olen yrittänyt parantaa rahankäyttöäni. Luulen, ettei downshiftaus ole enää kovin kaukana, ostan nykyään niin paljon vähemmän kaikkea kuin ennen eli tulen vähemmällä toimeen.
    Varsinkin nuorempana muitten unelmista tuli joskus omia ilman että itse tajusi sitä ollenkaan. Varmaan sitä halusi tarttua johonkin, koska sekin oli parempi kuin se, että omasta takaa ei ole mitään unelmia. Minä ainakin olin nuorena ihan hakusessa tulevaisuuden suunnitelmien suhteen mutta kai se on ihan normaalia. Nyt tahdon kaikkea nuoruudenkin edestä ;)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Sinulla on kivoja ja jännittäviä unelmia. :) Downshiftaus on minustakin kiinnostavaa. Välillähän siitä yritetään kirjoittaa rikkaiden tai vähintään hyvätuloisten etuoikeutena, mutta kyllä pienemmälläkin palkalla voi pärjätä, kun kunnolla järjestää omat talousasiansa. Toki esim. hyvin pienituloisella monen lapsen yksinhuoltajaäidillä ei ole downshiftaukseen juurikaan mahdollisuuksia, mutta jos oma tilanne ei ole ihan niin tiukka, rahat voi saada riittämään, vaikka välillä on muuallakin kuin töissä. Hienoa, että oma kulutuksesi on jo pienentynyt ja olet lähempänä unelmaasi!

      Tuo, että muiden unelmista tulee omia, on varmasti tosiaan tavallista nuorena. Minusta moni aikuinenkin haluaa tiettyjä juttuja vain siksi, että esim. naapurilla tai jollain muulla ”kilpailijalla” on juuri se juttu. Yksittäinen tavara ei tietenkään aina ole yhtä kuin kokonainen unelma, mutta jos esim. oma aatemaailma on ristiriidassa naapurin hankintojen kanssa, niin eihän niitä samoja tavaroita suinkaan unelmoi omistavansa itse. Unelmat siis myös ryhdittävät elämää ja kertovat ihmisestä aika paljonkin. Jännää! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s