Alumiinittomat deodorantit testissä

Vihdoin pääsen kertomaan kokemuksistani alumiinittomista deodoranteista. Tämä kirjoitus ei ole mikään osto-opas, sillä yhdeksästä käyttämästäni deodorantista peräti kolmea ei enää edes myydä (!), mutta minusta alumiinittomien dödöjen kohdalla onkin mielenkiintoisinta pohtia, toimivatko ne ja voiko niiden varaan laskea, jos jossain tilanteessa kainaloiden tulisi oikeastikin pysyä kuivina. Miksi ylipäänsä valita alumiiniton dödö (varsinkin jos sen jäljiltä saa vain isot märät läntit kainaloihinsa ja lopulta silti haisee hieltä)?

Jätin alumiinia sisältävät antiperspirantit viime vuoden marraskuussa nähtyäni alumiinista kertovan dokumentin Yle Areenassa ja aloin käyttää alumiinittomia deodorantteja. Muutos oli pysyvä, eli en ole kertaakaan käyttänyt antiperspiranttia marraskuun jälkeen. Alumiini on metalli, jota kukaan ei varmaankaan erityisesti halua kehoonsa. Näkemäni dokumentin keskiössä oli rintasyöpään sairastunut nuori nainen, joka oli aina ollut oikea antiperspiranttien suurkuluttaja ja jolle lääkäri kertoi niiden mahdollisesta vaikutuksesta syövän puhkeamiseen, mutta pahimmissa tapauksissa alumiinia oli nautittu sisäisesti vuosikausia esim. närästyslääkkeiden tai veden mukana.

dödöt 2

Aiheuttaako antiperspiranttien sisältämä alumiini rintasyöpää?

Olin kuullut alumiinin ja rintasyövän yhteydestä jo vuosia ennen dokumentin näkemistä, mutta käytin silti antiperspirantteja, koska liikkuvana naisena hikoilen jatkuvasti ja alumiinittomat dödöt tuntuivat lasten leluilta alumiinilla kyllästettyihin kavereihinsa nähden. Lisäksi tiesin, että yhteys alumiinin ja rintasyövän välillä on kiistetty täysin. Alumiinin ja alumiinia sisältävien antiperspiranttien ja deodoranttien ei siis voida väittää aiheuttavan rintasyöpää. Se on syöpäliittojen kanta niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Jos alumiini olisi sellainen myrkky kuin väitetään, miksi sitä saisi laittaa valtaosaan deodoranteista? Yhtiöt väittävätkin, että alumiini muodostaa kalvon ihon pinnalle (tulpan hikirauhasen suulle), mutta ei imeydy ihoon. Tähän väitteeseen alumiinin turvallisuus perustuu.

Silti näkemässäni dokumentissa kerrottiin, että antiperspirantteja käyttäneiden rintasyöpää sairastavien naisten rintakudoksesta löytyi alumiinia. Vaikka alumiinia löytyi nimenomaan kainalon läheisyydestä, tiedeyhteisön silmissä se ei riitä todistamaan mitään eikä siitä voida päätellä, että juuri alumiini aiheuttaisi syöpää. Minulle yllä mainittu löydös kuitenkin jo yksistään riitti syyksi lopettaa alumiinin levitys kainaloihin. Vaikka alumiini antiperspiranteissa ei todistetusti ole vaarallista, ei se ainakaan terveyttä edistävä aine ole. Koska alumiinia ei ole pakko levittää kainaloihin, miksi ottaa edes pientä riskiä? Kainalokarvojen ajon ja alumiinin levityksen kainalolle heti ajon jälkeen mahdollisesti haavaiselle, hieman rikkoontuneelle iholle sanotaan olevan erityisen pahasta.

Deodorantit vs. antiperspirantit

Sananmukaisesti kaikki dödöt eli deodorantit ovat alumiinittomia (sanoista de ja odor eli hajua vähentävä/estävä), ja alumiinia sisältävät kainalotuotteet ovat antiperspirantteja (anti ja perspire eli hikoilua vähentävä/estävä). Yksinkertaisesti ilmaistuna dödö estää vain hienhajun, antiperspirantti puolestaan sekä hajun että itse hikoilun. Jos ostaa ”pelkän” deodorantin, sen pitäisi olla alumiiniton. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, ja monet tuotteet ovat antiperspirantin ja dödön yhdistelmiä, jolloin niistä löytyy alumiinia. Alumiineja on monenlaisia, ja myös erilaisten kiertoilmaisujen, kuten alum tai mineraalisuola, käyttö on tavallista. Jopa luonnonkosmetiikan dödöissä voi olla alumiinia (tunnetuin on kaiketi Mádaran alumiinidödö). On siis hyvä varmistaa, että dödö todella on alumiiniton, jos se on ostajalle tärkeä kriteeri.

Miksi alumiinia käytetään niin yleisesti kainalotuotteissa? Siihen on selvä vastaus: antiperspirantit ovat huomattavasti tehokkaampia kuin deodorantit, ja se kävi harvinaisen selväksi ensimmäisten dödökuukausieni aikana. Hienhajuun deodorantit jopa tepsivät, mutta kainalot olivat jatkuvasti märät saapuessani mihin vain ensimmäisten antiperspirantittomien kuukausien aikana, vaikka oli talvi. Dödöihin totuttelu vie siis oman aikansa, ja uskon monen lopettavan kokeilun liian aikaisin. Nyt jopa minunlaiseni hikoilija on löytänyt riittävän tehokkaat dödöt, vaikka on kesä ja hikoilu on sitä kautta runsaampaa.

Millainen testihenkilö eli hikoilija olen?

Hikoilen kohtalaisen reilusti kainaloista. Urheilusuoritusten aikana en edes odota dödön ”toimivan”, sillä antiperspirantitkaan eivät estäneet hikoiluani, pitäneet kainaloitani kuivina tai estäneet hienhajua. Täytyy myös muistaa, että hikoilu on tervettä eikä sitä sinällään tulekaan estää. Urheilusuorituksen jälkeen on tarkoituskin olla hikinen ja mennä sen jälkeen heti pesulle. Niinpä hikoilu urheillessa ei häiritse minua ollenkaan, mutta lähes kaikki muut tilanteet ovatkin asia erikseen. Harva haluaa haista missään sosiaalisissa tilanteissa, ja oma käyttäytyminen muuttuu, jos tietää, että kainaloissa on valtavat läntit (niiden ei tarvitse edes haista, koska deodorantinkin tuoksuinen läntti on silti läntti), eikä käsiä voi siksi vapaasti nostella ja siirrellä.

Toisinaan on vaikea arvioida, kuinka runsasta hikoiluni todellisuudessa on, koska elän niin aktiivista elämää. Toisin sanoen, jos esim. kävelen tai pyöräilen tunnin verran johonkin paikkaan, jonne kaikki muut tulevat autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla, tietenkin olen hikoillut matkan aikana enemmän kuin muut, eikä vertailu silloin ole tasavertainen. Silloin harvoin, kun käytän bussia, en ole lainkaan hikinen saapuessani perille. Lisäksi lähipiirissäni on aika monta ihmistä, jotka ilmeisesti hikoilevat kainaloista reilusti keskimääräistä (kuinka paljon se onkin) vähemmän tai ei juuri ollenkaan. Heihin verrattuna olen varmasti hikistä sorttia. Tunnen myös omien sanojensa mukaan sellaisen ihmisen, joka ei hikoile kainaloista yhtään ja voisi elää ilman mitään kainalotuotteita, mutta jolla jalat hikoilevat kaikki kengät märiksi alta aikayksikön. Omasta hikoilustani tiedän ainakin sen, että se on ehdottomasti normaalin ja tavallisen puitteissa, en siis kärsi liikahikoilusta. En hikoile mistään muualta niin paljon kuin kainaloista.

dödöt 3

Millainen on toimiva dödö?

(1) Dödöt eivät lupaa pitää kainaloita kuivina, koska ne eivät estä hikoilua. Niinpä jos dödöllä sivelty kainalo pysyy jonkin aikaa/pitkään/koko päivän kuivana, se tarkoittaa, että henkilö ei ole hikoillut kainaloista juuri ollenkaan. Kainalo pysyisi tällöin kuivana myös ilman dödöä.

(2) Jos dödöllä sivelty kainalo puolestaan muuttuu jossain vaiheessa päivää märäksi (ja paitaankin on saattanut syntyä ne kuuluisat läntit), mutta kainalot yhä tuoksuvat deodorantilta tai ainakaan ne eivät haise hieltä, deodorantin voidaan sanoa toimineen.

(3) Kun länttien lisäksi myös hienhaju puskee selvästi esiin, voidaan yksimielisesti todeta, että dödön teho on riittämätön.

Käyttökokemuksia

Yves Rocherin dödöt: Olen ollut Yves Rocherin uskollinen asiakas lähes 20 vuotta, ja dödöjen kohdalla valikoimissa on ollut monta alumiinitonta ja ihanan tuoksuista tuotetta. Yritän kuitenkin laajentaa vielä kohtuullisen tuoreen veganismini koskemaan myös muita kuin ruokavalintojani, joten Yves Rocherin tuotteet saavat nyt jäädä. (YR oli ennen Animalian listoilla, mutta alkoi sitten viedä Kiinaan tuotteita, ja Kiina testaa kaikki kosmetiikkatuotteet eläimillä.)

Mikä sattuma, että juuri kun en enää muutenkaan ostaisi YR:n tuotteita, firma on luopunut kaikista alumiinittomista dödöistään naisille! Alla näkyvä liila puteli on nykyään valikoimissa antiperspiranttina eli alumiinisena. Samaten ekosertifikaatin saanutta Organic Cosmetics -linjan aloe veraa sisältävää deodoranttia (ks. yllä olevan kuvan turkoosi putkilo keskellä edessä) ei enää ole valikoimissa. Mielestäni jo tämä, että kaikista alumiinittomista tuotteista luovutaan, kertoo, ettei kyseessä ollut mitään hittituotteita. Ihanista tuoksuista ja hellävaraisuudesta ei siis ole apua silloin kun kainalot kostuvat hiestä. Itse kuitenkin pidin YR:n dödöistä, ne eivät olleet yhtään huonompia teholtaan kuin valtaosa muista alumiinittomista dödöistä. Ne pitivät kainalot kuivina niin kauan kun en hikoillut juuri lainkaan, jossain vaiheessa päivää kainalot kostuivat mutta eivät vielä haisseet, kunnes lopulta myös haisivat.

dödöt 4  dödöt 5

Born to Bio -dödöt: Linjan dödöt ovat huumaavan tuoksuisia, erityisesti Sensation Zen on metsäisen raikas. Teho on kuitenkin huonointa luokkaa, ja pahimmillaan dödön tuoksu yhdessä hienhajun kanssa tekee kainaloista kamalamman hajuiset kuin ne olisivat ilman dödöä. Olen kuullut monen muun sanovan samaa useiden alumiinittomien dödöjen kohdalla. Kaikissa omistamissani Born to Bio -dödöissä on bambua ja eteerisiä öljyjä. Ei siis ihme, että tuoksut ovat kohdallaan. Kunpa hyvät puolet eivät loppuisi tuoksuun.

Sergio Tacchini Donna Refreshing Natural Deodorant: Löysin tämän kaapin perukoilta, jossa se oli ollut useampia vuosia. Aloin taas käyttää sitä, koska se on alumiiniton ja siinä on muutenkin vain muutama aine alkoholin lisäksi. Moni haluaa alumiinin ohella vältellä myös alkoholia, mutta minulle alumiinittomuus (ja nykyään vegaanisuus) on tärkein kriteeri. Tämä on testin ainoa suihkedödö, ja kuivuu alkoholinkin ansiosta nopeasti. En tiedä, kuinka laajasti juuri tätä dödöä on enää myynnissä. Tuoksu on parfyymimäinen, ja dödö toimii yhtä hyvin/huonosti kuin edellä esitellyt Yves Rocherin dödöt.

Lavera Neutral Deodorant Roll-On: Tuote on vegaaninen, hajusteeton ja yksi tehokkaimmista kokeilemistani dödöistä. Tehokkuuden tuntua lisää voimakas ihoärsytys, joka toisinaan saa kainalot kihelmöimään, kuumottamaan ja pistelemään ennenkuulumattomalla tavalla. Oli jännä huomata, kuinka kihelmöinti muuttuu kauan jatkuessaan sykkiväksi kivuksi todella syvällä kainalossa. En olisi kokeilematta uskonut, että ihon pinnalle laitettavalla tuotteella voi saada sellaisen vaikutuksen aikaiseksi. Tuotteessa on kolmantena aineena merisuola, joten ehkä voimakas kirvely johtuu siitä. Olenkin miettinyt, milloin voimakas kirvely/kihelmöinti on vain epämukavaa muttei millään lailla vaarallista ja milloin puolestaan on kyse suuremmasta allergisesta oireesta. Vasta-ajettuun kainaloon tätä ei kannata laittaa, mutta itse käytän tuotetta silloin tällöin, kun ajelusta on kulunut pari päivää. Käytän tuotetta lähinnä silloin, kun kainaloiden on syystä tai toisesta pysyttävä kuivempina kuin mitä normaalioloissa sallin.

Attitude Eco-Friendly Deodorant (Lotus): Tätä kanadalaista vegaanidödöä en ollut koskaan nähnyt missään (en edes muiden blogeissa testattavana), mutta sisko osasi jostain syystä antaa minulle tällaisen viime jouluna. Tämä on testin ainoa voidemainen stick-dödö. Aluksi en pitänyt siitä yhtään ja käyttö jäi pariin kokeiluun, koska tuote ei tuntunut kuivuvan ollenkaan, vaikka pidin käsivarsia ylhäällä. Kokeilin dödöä kuitenkin pitkästä aikaa nyt kesemmällä ja ilahduin sen tehosta. Ihoon jää voidemainen pinta, joka ei kuitenkaan ole tahmea, ja jopa neljän tunnin reippaan kävelyn jälkeen ulkona lämpimässä kainalot eivät yhäkään haisseet eivätkä olleet edes kovin märät. Juuri nyt minulla on kainaloissa Attitudea, ja kainalot tuoksuvat yhä hyviltä, vaikka olin hetki sitten reippaalla kävelyllä ja jouduin äkillisen vesisateen takia jopa vähän juoksemaan. Olen oikeastaan ihan hämmästynyt siitä, että alumiinittomista tuotteista voi löytyä laajan etsiskelyn ja kokeilun jälkeen näin toimiva tuote!

dödöt

Yllä olevassa kuvassa olevat dödöt ovat omia suosikkejani. Keskimmäinen Yves Rocherin Sensitive Homme Soft Deodorant on miehille tarkoitettu alumiiniton dödö. Se on saanut huonohkot arvostelut käyttäjiltään (eli miehiltä) Yves Rocherin omilla sivuilla ja on kaiken lisäksi tilapäisesti loppu, mikä saattaa tarkoittaa, että tämäkin alumiiniton deodorantti poistuu markkinoilta. Osasin aikoinaan tilata tämän tuotteen, koska luin jostain, että miehille löytyy helpommin alumiinittomia dödöjä kuin naisille. Näemmä miehinen tuoksu sopii minulle, koska tämä peittää hyvin hienhajua eikä muutu tunkkaiseksi missään vaiheessa. Dödössä on favapavun uutetta, joskin tuoksu tietysti tulee lähinnä tuotteessa olevasta parfyymistä. Yves Rocherilta en enää osta tuotteita, mutta aion jatkossa etsiä myös miesten osastoilta sopivia alumiinittomia dödöjä, sillä niiden tuoksumaailma näkyy toimivan ainakin minulla. Attituden dödölle tai Laveralle Sensitive Homme ei kuitenkaan pärjää tehossa.

Yhteenveto

Epäilin alumiinittomien dödöjen tehoa hyvinkin pitkään siirryttyäni käyttämään niitä, mutta jatkoin silti niiden käyttöä sinnikkäästi. Jostain syystä olin päättänyt, että tällä kertaa en luovuta, näiden on vain pakko toimia. Kun lopulta löysin omat suosikkini, jotka selvästi toimivat, rakkaussuhde dödöjen ja minun välillä alkoi vihdoin. Vielä talvella ajattelin, miten voisin pärjätä dödöillä kesällä, kun ne eivät riitä minulle edes kylmään vuodenaikaan.

Kun tiedän hikoilevani reilusti esim. pyöräillessä ystävän luokse, minulla on vaihtopaita mukana. Olen kuitenkin reippaan lenkin jälkeen kauttaaltaan nihkeä ja hikinen, eli hikisyys ei silloin rajoitu vain kainaloihin. En siis tarvitse vaihtopaitaa kainalohien takia, vaan myös antiperspiranttia käytettäessä tilanne olisi sama.

Vaikka alumiinittomat dödöt esitetään hellävaraisina ja luonnollisina vaihtoehtoina antiperspiranteille, dödöistä voi saada aika voimakkaitakin allergisia oireita. Itse en juurikaan sellaisia saanut silloin kun käytin antiperspirantteja. Nykyään kainaloni saattavat joskus joko kutista tai punoittaa, mutta kyse on useimmiten hyvin hetkellisestä reaktiosta. Kaiken lisäksi otan ennemmin ajoittaisen kihelmöinnin kuin alumiinin. En ehkä ole varsinaisesti allerginen yhdellekään dödöjen aineelle, vaan joskus joudun ajelemaan ja pesemään kainaloita niin paljon ja usein, että iho ärtyy. Kun kainaloitten antaa hetken olla rauhassa, punoitukset ym. häviävät.

On mukavan vaivatonta pestä dödöiset kainalot; kun käytin antiperspirantteja, huomasin niiden tosiaan muodostavan sen lupaamansa kalvon kainalon pintaan ja tavallaan pinnoittavan koko kainalon. Inhosin antiperspirantin tunnetta aina suihkussa, kun hankasin sitä pois kainalosta.

Alumiinittomien dödöjen käyttö voi olla aikamoinen taidelaji kohtalaisesti/reilusti hikoilevalle. Minäkin olen tottunut kerrostamaan eri dödöjä eri aikaan ja luomaan parhaimman mahdollisen pidon. (Attitude ja Lavera toimivat kyllä yksinäänkin.) Tuotteita voi kerrostaa tai lisäillä pitkin päivää niin kauan kuin kainalot ovat vielä kuivat ja raikkaat. Parhaimmilla tuotteilla onneksi pärjää iltaan asti ilman jatkuvaa kainaloiden kuorrutusta!

Lue myös: Alumiinittomat deodorantit testissä (osa 2)

Mainokset

14 ajatusta artikkelista “Alumiinittomat deodorantit testissä

  1. miina

    Olen varmaan väärä ihminen kommentoimaan tätä kun en hikoile paljoakaan kainaloista (enemmänkin kaulasta ja selästä!) enkä myöskään harrasta lähellekään noin kokonaisvaltaista liikuntaa kuin sinä, vaan pääosin kävelyä ja luonnossa liikkumista.

    Käytän silti kuitenkin dödöä joka päivä ja nimenomaan alumiinitonta. Laveraan olen ollut tyytyväinen ja nyt on menossa Born to Bion Rose Sauvage deodorant Wild Rose, ihanan ruusuntuoksuinen. Antiperspiranttia olen käyttänyt joskus vuosia sitten ja kainalot alkoivat heti kutista inhottavasti, joten käyttö loppui siihen. Enkä kainaloista vähän hikoilevana olisi tuota vahvempaa versiota tarvinnutkaan.

    Ainoa tilanne, missä olen hikoillut niin pajon, että paita oli litimärkä ja pistävän hien hajuinen aamusuihkusta ja reilusta dödöannoksesta huolimatta, oli loppukoe ennen ammattiin valmistumista. Stressihikeen eivät taida mitkään aineet kunnolla tehotakaan. Läpäisin onneksi kokeen, mutta paita meni jäteastiaan, sen verra kulahtanut se oli pesunkin jälkeen!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Olipa kiva lukea kokemuksistasi. :) Ajatella, että yhden kerran voimakas hikoilu voi pilata paidan (mutta upeaa, että koe meni läpi)! Minäkin ajattelin kirjoittaa jutun yhteydessä hieman stressihiestä, mutta jutusta tuli jo niin laaja eikä stressihiestä löydy kunnon artikkeleita, että päätin olla kirjoittamatta siitä. Silti tuntuu, että hikoilu stressitilanteissa on tosiaan erilaista kuin fyysisen rasituksen kohdalla. Jännää yleensäkin, että ilman mitään fyysisiä ponnisteluja pystyy saamaan hien virtaamaan niin tehokkaasti.

      Kuulin juuri lisää huonoja kokemuksia Born to Bio -dödöistä (samaa mitä itsekin kirjoitin, eli että ne vain pahentavat hien hajua), eli sinulla tosiaan ei voi olla kovasti hikoavat kainalot, jos/kun merkin dödö riittää sinulle. :) Hienoa, että tuote on toiminut. Itse tarvitsen stydimpää Laveraa tai tehollaan yllättänyttä Attitudea. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Taija

    Mielenkiintoinen postaus! Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei voisi kuvitella lähtevänsä kotoa ilman antiperspiranttia. Alumiinin mahdolliset haittavaikutukset kuitenkin epäilyttävät täälläkin ja tuntuu, ettei deodoranteista ole mitään apua. Nyt olen kuitenkin löytänyt aivan parhaan tuotteen, josta en aio luopua ikinä! Uskon ettei moni ole kuullut tästä, kyseessä on siis Lush-saippuakaupassa myytävä deodoranttipala: http://www.lush.fi/product/175/aromaco. Tuoksu on ainakin alussa melko voimakas, mutta käytössä sitä ei omasta tai lähipiirini mielestä huomaa. Tuote kuitenkin antaa minulle yhtä hyvän, ellei jopa paremman, suojan hikoilu vastaan kun antiperspirantti! Ostin noin kymmenen euron palan liikkeestä (leikkasivat isosta palasta pienemmäksi) ja tuo pala on kestänyt jo kuukausia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos hyvästä vinkistä! Minäkin uskon, ettei moni ole kuullut tuosta deodoranttipalasta. Itse en ollut kuullut palasta, vaikka olen seurannut joitain kosmetiikkablogeja, joissa on testattu juuri Lushin tuotteita. Vaikuttaa kyllä todella lupaavalta tuotteelta ja on vielä vegaaninenkin. Pidin myös kovasti linkittämäsi sivun kuvauksesta, joka osui ihan nappiin: ”Useimmat meistä käyttävät vain yhtä deodoranttia kerrallaan ja teho on riittävä arjen rauhalliseen oleiluun. Jos kuitenkin olet haisulityyppiä tai tiedät että tulet harrastamaan liikuntaa jossa hikoilet paljon, voit tehostaa voide- tai paladeodorantin tehoa levittämällä sen päälle kristalli- tai pulverimaista deodoranttia.” Haisuli-kommentti osoittaa, että Lushilla on ymmärretty ns. normideodoranttien riittämättömyys monen ihmisen kohdalla.

      Kiva yleensäkin kuulla toisesta ihmisestä, joka hikoilee ja jolle tavalliset dödöt eivät riitä. Minusta valtaosa ihmisistä hikoilee ja haisee ja tarvitsee tavallista dödöä tehokkaampaa ainetta, mutta silti ympäri nettiä saa lukea kommentteja siitä, kuinka dödöt ovat täysin riittäviä ja kuinka ihmisten ei suurin piirtein kuulukaan hikoilla voimakkaasti, hyvä jos ollenkaan. Jollain palstoilla hikoilua väitetään epänormaaliksi, ja jopa vihjataan, että ihmisellä on jokin sairaus tai muuta vikaa kropassa, jos hän hikoilee eikä pärjää deodorantin voimin. Oikeastaan juuri sellaisten kommenttien perusteella olen mieltänyt itseni (kovasti) hikoilevaksi tyypiksi, mikä on luultavasti virhearvio. Onneksi on näitä muutamia parempia alumiinittomia dödöjä, joiden avulla pärjäämme me haisulitkin (joita on keskuudessamme paljon enemmän kuin moni myöntää). :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Riitta Tissari

    hei, löysin blogisi vasta nyt ja kiinnostuin heti tästä postauksesta. Minulla olisi sinulle vielä yksi vinkki hyvästä laadukkaasta alumiinittomasta deodorantista, mutta sitä ei saa kauppojen hyllyiltä vaan ainoastaan valtuutettujen jälleenmyyjien kautta. Kyseessä on Forever Living Productsin Aloe veraa sisältävä alumiiniton dödö. Jos sinua kiinnostaa ottaa sellainen testattavaksesi, ota yhteyttä minuun. dödöterkuin Riitta

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että löysit blogini ja tämän kirjoituksen! Kävin kurkkaamassa sinun blogiasi, joka vaikuttaa kerrassaan suloiselta ja ihanalta. :)

      Googlasin tuon dödön, ja ilokseni se on alumiinittomuuden lisäksi myös vegaaninen. Olen siis taatusti kiinnostunut! Otan sinuun pian yhteyttä sähköpostilla.

      Tykkää

      Vastaa
  4. Raimo Karmanen

    Todella tervehenkinen ja omaan ajatteluun kykenevä kirjoitus alumiinin vaaroista. On kummallista, että rinnan alumiinijäämät eivät toimi ”tiedeuskoville” minkäänlaisena mittarina. Olen itsekin nähnyt kyseisen dokumentin ja se on herättävä. Mielestäni se on myös todella puolueeton. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi yhteiskunnallisesta keskustelusta alumiinin ympärillä. Etua saavat lobbausryhmät kun saavat uitettua mielipidettään yleiseen näkemykseen tehokkaasti – näinä valheen totuudeksi muokkaamisen aikoina.
    Lisäksi dokumentissa tuli selkeästi esiin myös se, että alumiini kertyy myös aivoihin, aiheuttaen vakavia kognitiivisia ongelmia. Fakta on että tätä vierasta ja luonnossa esiintymätöntä ainetta aivoista ja mm. rintakudoksesta löytyy. Mistä se niihin on päätynyt? On peräti outoa väittää, että litratolkulla kainaloon lutrattu alumiiniliuos ei ainakaan ole syypää.
    Itse käytän suoladödöjä. Minulla ne toimivat suhteellisen hyvin, kunhan muistan levittää kostutettua kidettä vähintään 45 sutaisua puhtaalle iholle. Keskeistä on myös se, että epäesteettisiksi koettuja kainalokarvoja ei tule ajaa, sillä ne ilmastavat kainaloa ja vähentävät oleellisesti hien valumista ja imeytymistä paitaan.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos, mukava kuulla että teksti herätti ajatuksia!

      Dokumentti on tosiaan hyvää ja kiinnostavaa katsottavaa. Kammottavaa myös, sillä teki pahaa katsoa esim. sitä hirveää oranssia alumiinilitkua, jossa ihmiset kävelivät! On kyllä kumma, miten eri lailla eri maissa ja yhteisöissä suhtaudutaan alumiiniin, vaikka sen terveyshaitoista on selvää näyttöä.

      Minua on viime aikoina alkanut arveluttaa ns. ”luonnon” alumiini, jota tuntuu olevan vaikka missä. Olen vasta tajunnut, että esim. savessa (jopa juotavaksi tarkoitetussa savessa) on alumiinia. Alumiinin sanotaan kuitenkin olevan vaarattomassa muodossa näissä juomissa. En ole uskonut väitteitä vaarattomuudesta mm. monien luonnonkosmetiikan deodoranttien kohdalla, mutta täytyyhän sentään (juotavan) saven sisältämän alumiinin olla erilaista? Mutta toisaalta olen ajatellut, että alumiini on aina alumiinia. Tajusin saven ja alumiinin yhteyden vasta hetki sitten, joten en tiedä asiasta vielä enempää. Tuntuisi kyllä ihan hullulta, että kaikissa terveys- ja ekokaupoissa myytävää savea juomalla ihmiset saataisiin nauttimaan sisäisesti alumiinia sitä edes tajuamatta! Tähän asiaan täytyy vielä perehtyä.

      Hienoa, että suoladödöt ovat toimineet sinulla. Moni niiden kokeilija ei ehkä ole tajunnut sivellä niitä kainaloon noin montaa kertaa kuin sinä. Hyvä siis tietää, että tehosta tulee riittävä, kunhan malttaa sutaista tarpeeksi monesti. Hyvä pointti tuokin noista kainalokarvoista; kuulostaa hyvin järkevältä. Ajamattomat (täyspitkät) karvat toimivat kuin sienenä, joka pitää kosteuden paremmin sisällään sen sijaan, että paitaan tulee valtava läntti kainalon kohdalle.

      Tykkää

      Vastaa
  5. Raimo Karmanen

    Joo. Olen itsekin savivettä toisinaan ryypiskellyt ja olen ajatellut niin, että siinä esiintyvä alumiini on luonnollisessa koostumuksessaan vaaratonta. Siltä ei voi välttyä, koska se on maaperässä erittäin yleinen aine – taisi olla kolmanneksi yleisin, tai sinne päin. Mielestäni vasta sen sähköinen käsittely tekee siitä elektrolyysin aikana yhdisteen, joka on elimistön kemialliselle kaavalle vieras ja myrkyllinen aine. Käsittääkseni luonnon ja ihmisen tasapainoon kuuluvaa, maaperään luonnollisesti lomittunutta ”alumiinia” ihmisruumis on oppinut vuosimiljoonien aikana käsittelemään, ehkä se jopa tarvitsee sitä tavalla, jota emme vielä vain tiedä. Olen julkaisemassa omassa blogissani juuri lähiaikoina lisää materiaalia tästä luonnollisuususkostani, jossa kavahdetaan kaikkea syntetisointia ja luonnon peukalointia.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos tästä selvennyksestä! Mielenkiintoisia juttuja. Juuri jotain tuollaista toivoin, sillä erilaisia ainesosaluetteloita selailtuani alumiini on tosiaan tullut viime aikoina vastaan hyvinkin usein, ja pitoisuudetkin saattavat olla aika korkeita. Ne selittyvätkin taatusti tuolla mainitsemallasi alumiinin yleisyydellä maaperässä. Minäkin uskon, että maaperän oma alumiini on ihmiskeholle turvallista, sillä monesti sen kyljessä saa lukuisia tarpeellisia kivennäis- ja hivenaineita (mm. juotavassa savessa on alumiinin lisäksi kalsiumia, rautaa ja magnesiumia).

      Tuleva blogimateriaalisi kuulostaa kiinnostavalta!

      Tykkää

      Vastaa
  6. Jaana

    Kiitos hyvästä vertailusta. Heti kuitenkin toinen mielipide Born to Bion Seansation Zenistä: se oli positiivinen yllätys, hikoilu ei alkanut haista. Voi ehkä liittyä ihon PH.hon tai ominaishajuun tms. Olen käyttänyt L’occitanen Verveine Agrumesia. Se on täydellinen dödö, mutta aika kallis. L’occitanen En Provence taas löyhkäsi aivan kamalalle heti kun sen levitti iholle.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että Born to Bion Sensation Zen on toiminut sinulla. :) Itse tulin hankkineeksi sen nimenomaan positiivisen arvion takia, ja tietysti petyin, kun dödö onkin itselleni tehoiltaan yksi heikoimmista. Myöhemmin paljastui, että lukemani positiivinen arvio tuli sellaiselta bloggaajalta, joka omien sanojensa mukaan ei hikoile juuri lainkaan kainaloista ja joka pärjäisi kokonaan ilman dödöjä! Ei siis ihme, että olen kuullut muiltakin huonoa Born to Biosta, mutta on silti hyvä tietää, että ainakin Sensation Zen toimii joillain halutusti. :)

      Kiitos L’occitane-vinkeistä! Se on vielä toistaiseksi itselleni hyvin tuntematon merkki, vaikka olenkin siitä kuullut. Jännä, että saman merkin dödöissä on noin suurta vaihtelua. Katsotaan, pääsenkö itsekin joskus testailemaan niitä. :)

      Tykkää

      Vastaa
  7. Jaana

    Hei taas. Born to Bio Sensation Zen alkoi haista todella karmealle muutaman viikon käytön jälkeen. Joinain päivinä oli ok, mutta sitten joku päivä haisi kuin kissan pissa :( Olisikohan voinut auttaa, jos välissä olisi käyttänyt aina jotain toista. Tätä aion yrittää, kun seuraavan kerran osuu kohdalle dödö, joka menettää tehonsa.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos päivityksestä! :) Ovat kyllä hölmöjä nuo tapaukset, joissa aiemmin hyväksi havaittu dödö lakkaa toimimasta. Firmojen on vaikea saada uskollisia asiakkaita vain hetken toimivilla tuotteilla, ja niinpä tuotekehitykseen pitäisikin todella panostaa. Paljon olen kuullut muilta vastaavaa Born to Bion dödöjen kohdalla, eli kainalot haisevat melkeinpä hirveämmiltä dödön kanssa kuin ilman mitään. :(

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s