Kivoja ja paskamaisia juttuja

Sain ensimmäistä kertaa blogiurani aikana blogihaasteen toiselta bloggaajalta. Olen blogannut jo lähes vuoden, mutta en ole koskaan ottanut osaa mihinkään haasteisiin tai keksinyt ja levittänyt sellaisia itse. Niinpä oli oikein virkistävää saada melko perustavanlaatuisista kysymyksistä koostuva haaste Valo-blogin Tarulta. Kiitos Taru, että ajattelit tällaisen haasteen sopivan muiden ohella juuri minulle!

syysaurinko

Blogihaasteet vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta bloggaajien kesken, ja samalla sekä lukijat että bloggaajat saavat tietoonsa useita itselle vieraita blogeja. Lisäksi lukijat pääsevät oppimaan bloggaajasta (mahdollisesti) henkilökohtaisia asioita, jotka voivat olla tervetulleita varsinkin asiapainotteisessa blogissa, jossa bloggaaja ei aina tai useinkaan kirjoita itsestään.

Saamani kysymykset ja omat vastaukseni kuuluvat:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

  • elämässäni olevista ihmisistä eli miehestä, perheestä ja ystävistä
  • terveydestä
  • Suomesta, sen metsistä ja sairausvakuutuksesta
  • siitä, että synnyin ihmiseksi enkä esim. teuraseläimeksi tai miksikä tahansa luonnossa eläväksi naaraaksi, joka ei saa elää juuri lainkaan itsenäistä elämää, vaan on biologiansa vanki huomattavasti ihmisnaista enemmän
  • siitä, että sain vuosi sitten inspiraation alkaa toimia ja kirjoittaa blogia, ja varsinkin siitä, että luomisen halu on säilynyt (johon myös blogin lukijat ovat vaikuttaneet)

Tämä on siitäkin hyvä kysymys, että olin jo ennen haastetta luonnostellut onnellisuuteen liittyvää kirjoitusta, ja todennut, että kiitollisuus kuuluu siihen suuresti. Lapsena ei osaa olla kiitollinen oikein mistään, ja niinpä kiitollisuus onkin minusta olennainen osa aikuisuutta ja kypsyyttä. Sen oivaltaminen, ettei tarvitse paljonkaan rahaa, asioita tai tavaroita ollakseen onnellinen, on upeaa ja lisää kiitollisuutta välittömästi.

sammal

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Valintoja en haluaisi muuttaa, sillä mokaamalla ja virheitä tekemällä oppii paljon elämästä ja osaa myöhemmin tehdä parempia valintoja. En muutenkaan koe mokailleeni erityisen paljon, vaan olen enemmän kuin tyytyväinen moniin valintoihini, varsinkin kaikkein isoimpiin (kenen kanssa viettää elämänsä, mitä opiskella, mitä töitä tehdä ym.).

Kun puhutaan asioista, haluaisin muuttaa vain yhden asian: äitini sairauden. Toivon, että hän ei olisi koskaan sairastunut. Vajaat 30 viimeisintä vuotta olisivat voineet olla hyvin erilaisia kuin mitä ne ovat olleet. Minkälaista yhteinen elomme olisikaan ollut ilman ainaista peikkoa taustalla? Jos tässäkin asiassa yrittäisi keskittyä johonkin positiiviseen, niin ehkä se voisi olla se, että vastoinkäymiset ovat tehneet perheestämme vahvan, olemme pysyneet yhdessä, eikä kukaan ole koskaan halunnut häipyä. Mutta onko niitä vastoinkäymisiä silti pakko olla niin paljon ja jatkuvasti? Kuinka monta kertaa saamme kuulla lääkärin sanovan, että tauti on edennyt, hoidot eivät ole purreet eikä pian ole enää mitään uutta lääkettä kokeiltavana? Kerrassaan paskamaisia juttuja.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämän tarkoituksia on niin monia, ja eri elämillä on eri tarkoitukset. Joidenkin elämän tarkoitus on syntyä, kasvaa ja tulla tapetuiksi hyvin nuorina. Syömiemme eläinten nimittäin. Vain ihmisellä on onni voida edes miettiä, mikä elämän tarkoitus on. Onneksi sitä ei tarvitse tietää, ja elämän suurimpia lahjoja ovat sen salaperäisyys ja mysteerit.

Yksi hyvä tapa pohtia elämän tarkoitusta on miettiä, mikä EI ole elämän tarkoitus. Voisin kuvitella, että aika harvan mielestä elämän tarkoitus on elää tietyn kaavan mukaan: opiskella, mennä töihin, löytää kumppani, mennä naimisiin, saada lapsia, jäädä eläkkeelle ja kuolla. Silti hyvin moni elää juuri tuon kaavan mukaan, ja iloitsee kyllä mahdollisesti esim. kumppanista ja lapsista, mutta on muuten jumissa ikävässä oravanpyörässä, jossa on mahdotonta olla aidosti onnellinen.

Lukiossa elämän tarkoitusta kysyttiin äidinkielen esseessä ja filosofian tunnilla ollessani 16-vuotias. Tarjosin molemmilla kerroilla vastaukseksi rakkauden ja onnellisuuden. Kummastakin aineesta sain kiitettävän. Niin helppo kysymys se lopulta on, eikö?

***

https://outovalo.files.wordpress.com/2015/11/starlight_blogger.jpg?w=640&h=306

Haasteeseen kuuluu lähettää se eteenpäin kuudelle sellaiselle bloggaajalle, joiden uskoo ilahtuvan kunniasta ja haluavan kirjoittaa tällaisista aiheista. Minä lähetän haasteen seuraaville:

Haasteesta saa luonnollisesti kieltäytyä, jos idea tai kysymykset eivät innosta. Postausaiheiden saaminen on kuitenkin yleensä mukavaa, eli ehkä kysymyksistä saa jotain irti joko sellaisinaan tai sovellettuina johonkin haluamaansa elämän osa-alueeseen. 😍

Mainokset

14 thoughts on “Kivoja ja paskamaisia juttuja

  1. TK

    Olen seurannut blogiasi ja hienoa, että kirjoitat McDougallin ruokavaliosta. Jatka samaan malliin. Tässä kirjoituksessa kerrot äitisi sairaudesta ja toteat: ”Kuinka monta kertaa saamme kuulla lääkärin sanovan, että tauti on edennyt, hoidot eivät ole purreet eikä pian ole enää mitään uutta lääkettä kokeiltavana? ”

    En halua kuulostaa loukkaavalta, mutta kysyisin, että miksi jäädä odottamaan uutta lääkettä? Miksi ei kokeilla vaihtoehtohoitoja? Jos on pienikin mahdollisuus, miksi jättää se käyttämättä?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että McDougallin ruokavaliosta on ollut iloa. :)

      Mitä äitiini tulee, niin hän on tehnyt mm. ruokavaliomuutoksia, ja onkin kaikkien mielestä aina todella virkeä ja freesi. Hän on lukenut myös joitakin kirjoja, jotka kannustavat vaihtoehtohoitojen ottamiseen/harjoittamiseen (esim. Brandon Baysin The Journey). Huomaan hänen kuitenkin suhtautuvan niihin skeptisesti, enkä ihmettele, sillä kirjat eivät ole tehneet minuunkaan vaikutusta. Itse asiassa katsoin vastikään YouTubesta videon, jossa kerrottiin mm. Gersonin terapiasta ja sen tehottomuudesta. On totta kai aivan upeaa, jos joku parantuu tai saa vähintäänkin helpotusta sairauteensa jonkin vaihtoehtomenetelmän avulla. Jos sinulla on joitain ehdotuksia, mitä äitini voisi harkita, niin välitän toki kaikki tiedot hänelle. :) Eihän sitä koskaan tiedä, mitä hoitoja maailmalla on tarjota. Koska äiti on pärjännyt jo melkein 30 vuotta, niinä vuosina on aina ehtinyt tulla uusia hoitomenetelmiä perinteisenkin lääketieteen saralla.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Taru

    Kiitos sinulle, ihanaa kun vastasit! Ja osuvasti vastasit myös, nyökyttelin täällä kovasti :)

    Mitä paskamaiseen osuuteen tulee, niin jo on teitäkin sonnalla heitetty. Alati väijyvästä vakavan sairauden varjosta on tosiaan kiitollisuus kaukana. Sitä ei vältsisti ymmärrä ilman omaa kokemusta.

    Olen niin samaa mieltä tuosta, mikä elämän tarkoitus ainakaan EI ole. Ugh :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Haasteen ilo on molemminpuolinen, ja minäkin sain ajateltavaa sinun vastauksistasi. :)

      Ajoittaiseen paskamaisuuteen auttaa toisinaan myös perspektiivi; lähes aina, kun olen äitini mukana sairaalassa, näemme paljon äitiä nuorempia sairastavia, ja kuulemme, kuinka aggressiivisia esim. parikymppisten naisten syövät voivat olla. On äidin tuttavapiirissä jopa niitä, jotka ovat menettäneet kouluikäisen lapsensa jonkin sairauden takia. Silloin osaan iloita siitä, että äiti sen kun porskuttaa aina vaan. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Toivottavasti haasteen kysymykset eivät olleet liian rankkoja; niissä kun voi olla aika paljon miettimistä. Komediat tulevat kyllä niiden jälkeen tarpeeseen. :) Kävin jo vilkaisemassa vastauksiasi (hienoja pohdintoja ovat!) mutta aion palata niihin vielä uudestaan paremmalla ajalla.

        Tykkää

  3. Maarit

    Pöh, kuvittelin jo kommentoineeni haasteen heittoa, mutta näemmä niin olen tehnyt lähinnä uni- tai haavemaailmassa. Joka tapauksessa kiitos kivasta haasteesta, otan osaa mielelläni! Hauskana yhteensattumana minulla on kuukausitolkulla lojunut luonnoksissa postaus onnellisuudesta, jota en ole saanut millään päkerrettyä maailmaan.

    Jälleen kerran kirjoitat kauniisti niin elämän paremmasta kuin nurjastakin puolesta. Loppujen lopuksi elämän olennaisimmat ja parhaimmat jutut ovat varsin yksinkertaisia. Ja kuten mainitsit, elämän nakellessa lantaa niskaan ja peikkojen pelmahtaessa kuvioihin mukaan on muistettava tarkastella tilannetta uudesta näkökulmasta. Vastoinkäymiset vahvistavat.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hienoa, että haaste osui sopivaan saumaan. :)

      Kiteytit hyvin sen, mitä ajoin takaa sekä itse tekstissä että kommenttien puolella. Kun elämänasenne on edes hetkellisesti kohdillaan, osaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä ja kestää vastoinkäymisiäkin paremmin. Silloin on helppo hengittää ja olla onnellinen. :-)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s