Kirje poliisilta ja kuuden minuutin piina

Olin lähdössä viemään USA:han lähtevää korttia postilaatikkoon viime perjantaina, kun ulko- ja eteisoven välistä löytyi iso ja paksu kirje. Poimin sen, ja kauhukseni huomasin sen olevan poliisilta. Sydän alkoi tykyttää voimakkaasti ja tuli levoton olo. Taas tätä, ajattelin. Tunsin pakkoa avata kirjeen heti, mutta päätin silti viedä ystävälle kirjoittamani kortin ensin postiin, koska reissu kestäisi vain muutaman minuutin, minkä jälkeen pääsisin avaamaan kirjeen.

kasiraudat

Postimatkan varrella kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset asiat, mitä kirje voisi koskea. Niin kuin valtaosa ihmisistä, myös minä olen kunnon kansalainen, joka ei ole rikkonut lakia. Vanhat kokemukseni kuitenkin kertovat, että sillä ei ole mitään merkitystä, jos/kun joutuu häirinnän kohteeksi niin kuin minä olen useasti joutunut, aina saman ihmisen toimesta, ja vielä vuosia sen jälkeen kun aikoinaan erosimme. Oikeudenkäyntiprosessit kestivät silloin vuosia, ja häirikkö (ex-poikaystävä) on aina keksinyt uusia tapoja häiritä minua, vaikka on jo kertaalleen joutunut maksamaan minulle korvauksia. Ajattelin, että en vain yksinkertaisesti niin millään jaksaisi sitä rumbaa taas. Eikö se koskaan lopu?

Tällainen ajatuspolkuni oli:

Mitä asia voisi koskea? No mitä väliä sillä muka on ennenkään ollut? Se tyyppi (ex-poikaystävä) on taas keksinyt jotain. (Kerroin hänestä lyhyesti täällä.) Kaikki ne asiat, mitä se on mulle tehnyt vuosien varrella, vaikka erosta on jo julmettoman pitkä aika… Hän on mm. syyttänyt minua rikoksesta, jonka hän on tiennyt täydellä varmuudella tehneensä itse. Sen tempauksen johdosta jouduin menemään poliisiasemalle, kävelemään siellä turvatarkastusportin läpi kymmenien muiden katsellessa ja miettiessä ”Mikäköhän muija toi oikein on?” ja lopulta eräs poliisi lausui minulle sanat: ”Kaikkea, mitä sanotte, voidaan käyttää teitä vastaan.” Olin siis yhtäkkiä keskellä amerikkalaista elokuvaa. Tilanne oli juuri niin absurdi kuin miltä se kuulostaakin. Kaikki tämä tapahtui vuosia sen jälkeen, kun olimme eronneet, enkä ollut ollut tyypin kanssa missään tekemisissä eron jälkeen. Aina kun olen luullut, että nyt se kaikki hulluus vihdoin loppui, ei ole mennyt kauaa, kunnes olen saanut taas uuden yhteydenoton häneltä muodossa tai toisessa. Minulla oli kaikki syy olettaa, että hän liittyy kirjeeseen. Se oli ehdottomasti kaikkein todennäköisin vaihtoehto, ja tulikin siksi ensimmäiseksi mieleeni.

Jos asia ei kuitenkaan liittyisi häneen, niin mihin muuhun sitten? Mitä jos olen kirjoittanut blogissani liian valonarkoja asioita ja minut halutaan hiljentää? Olen sentään kirjoittanut tekstejä, joista mm. tietyt firmat ja lehdet eivät ilahdu. Mutta eihän asioista kirjoittaminen niiden oikeilla nimillä mikään rikos ole, vaan päinvastoin hieno asia, eikä poliisin pitäisi muutenkaan tietää, kenen blogi tämä on. Älä anna kirjeessä lukea ”Mielekäs miellekartta” tai kaikki on pilalla.

Jos asia ei liittyisi siihenkään, voisiko kyse olla elokuvien lataamisesta netissä? Muistin juuri lukeneeni Ylen artikkelin, jossa kerrottiin, että elokuvien ilmaisesta lataamisesta netissä voi saada satojen tai jopa tuhansien eurojen sakot. Mutta en ole ladannut yhtäkään elokuvaa jo pelkästään senkään takia, että en halua koneelle viruksia ja muita haittaohjelmia. Jospa joku muu on ladannut sellaisia koneellani tai kaapannut nettiyhteyteni?

Voisiko kirjeessä olla jotkin muut sakot? Niiden ei pitäisi mitenkään olla mahdollisia, koska minulla ei ole autoa eikä mitään muitakaan kulkuneuvoja rekisterissä, eikä ole koskaan aiemminkaan ollut.

Jos kirje ei tietäisikään huonoa, mistä siinä voisi olla kyse?

poliisit

Vihdoin tulin kortinvientireissulta kotiin. Otin kengät pois ja säntäsin keittiön laatikolle hakemaan sakset. Viilsin kuoren auki, ja näin sen sisällä ensimmäiseksi taitetun vastauskuoren, sen jälkeen ison nipun papereita.

No niin, tämä siis vaatii minulta jonkinlaisia toimenpiteitä vastineen muodossa, voi saakelin saakeli.

Aloin lukea paperinipun ensimmäistä sivua.

”Hyvä vastaanottaja, on tärkeää, että Helsingissä on turvallista asua ja elää…”

No totta kai on, mutta enhän minä ole turvallisuutta mitenkään vaarantanut!

”Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista…”

Siis mitä, täähän onkin joku kysely!

”Osoitetietonne on saatu Helsingin kuntarekisteristä. Tutkimukseen on valittu satunnaisesti 7000 helsinkiläistä. […] Voitte vastata myös internetissä osoitteessa…”

[HELPOTUSTA JA NAURUA]

***

Kyse oli siis turvallisuuskyselystä, johon olen valikoitunut. Mieli voi tehdä aikamoiset tepposet. Ex-poikaystävän toimet olivat valitettavankin realistinen pelko, vaikka toivon ja osittain myös uskon, että kaikki pelleilyt olisivat vihdoin pysyvästi ohi. Pelkoni blogisisällön suhteen puolestaan huvittaa nyt jälkikäteen kovasti. On hassua huomata, että uhka poliisista saa ihmisen edes sadasosasekunnin ajaksi niin kuuliaiseksi, että juuri sillä ajatuksen hetkellä jopa yhteiskunnan epäkohdista kirjoittaminen on rikos. Sentään havahduin ajatuksesta suurin piirtein samalla hetkellä, kun se tuli mieleeni. Onneksi piinaa kesti kokonaisuudessaan vain kuusi minuuttia eli postireissun ajan, ja loppupäivä oli helpotuksen vuoksi tavallistakin mukavampi!

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Kirje poliisilta ja kuuden minuutin piina

  1. Menninkäinen

    Se on jännä, miten sitä aina alkaakin kuvitella sitä pahinta mahdollista… Mä en ois pystynyt viemään ensin postikorttia, olisin repinyt kirjeen heti auki. Onneksi oli vaan tuollainen kysely! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Minäkään en olisi normaalisti pystynyt viemään korttia ensin, mutta kello lähenteli neljää, jolloin postilaatikko tyhjennetään, ja halusin varmana saada kortin sen päivän lähetykseen (mikäli posti kulkee nyt lakon aikana muutenkaan). Mutta juu, kyllä mielikuvitus voi olla hyvinkin vilkas ja täynnä tapahtumia, vaikka on vain muutamasta minuutista kyse. Niin ihanaa, että pääsen syytösten sijaan vastaamaan kyselyyn. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. miina

    Aikamoista, että minullekin tuli sama kysely. Mies kävi postilaatikolla ja sanoi tullessaan, että ”sulle tuli poliisilta kirje, ook sä tupeksinu jotain?”. Kyllä minullakin tuli liuta kysymyksiä mieleen; sakoista ei ainakaan voinut olla kyse, koska mies hoitaa ajohommat, mutta sitten tuli mieleen, että olenkohan esittänyt väärässä paikassa kritiikkiä joistakin ajankohtaisista asioista tms!

    Heti kun näin kirjeen koon ja paksuuden, arvasin, että siellä on jotain muuta kuin ”rikosepäily” ja helpotus oli minullakin, kun näin mikä se oikeasti oli. Täytyy vielä kruksata vastaukset, niin asia on sitten hoidettu. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpa hauska sattuma! Helsingissä on kuitenkin yli 625 000 asukasta, eli ihan jokaiselle ei kirjettä osu. :)

      Miehesi kommentti viittaa juuri samaan, mitä itsekin ajattelin; kun saa poliisilta kirjeen, siihen ei vain pysty suhtautumaan tyynesti, vaikka tasan tarkkaan tietää, ettei ole rikkonut lakia eikä tehnyt muutenkaan mitään epäilyttävää. Heti sitä silti miettii, onko ”tupeksinu” (mainio sana) jotenkin! :D

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s