Ihana Suomi, paska Irlanti

Olen ollut jo muutaman päivän Suomessa. Täällä on ollut aivan huippua, paljon upeampaa kuin edes tarvitsisi olla. Hienot säät ja kaikki.

metsaan menossa

Totta kai satuin vieläpä lähtemään Irlannista sellaisissa olosuhteissa, jotka vain korostivat maan mätyyttä; Dublinin lentokentällä mokattiin lentokoneen siipien jäänpoisto niin, että istuimme ja odottelimme koneessa puolitoista tuntia (eikä se johtunut lakosta, vaan kapasiteetin riittämättömyydestä). Se on niin pitkä aika, että hyvin moni matkustaja minun lisäkseni missasi jatkolentonsa Saksassa. Olin valinnut sellaiset lennot, joilla pystyin maksimoimaan Suomessa vietettävän ajan, ja ajatuskin siitä, että saavun vasta illemmalla, jos silloinkaan, tuntui sietämättömältä. Kun kone vihdoin pääsi lähtemään Dublinista, jossa tietysti satoi, ja heti pilvien yläpuolella alkoi paistaa aurinko, ajattelin: ”Jääköön koko paska Irlanti, en palaa tänne ikinä.” Lopulta onneksi pääsin Suomeen vain kahta tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Osasin arvostaa sitä, että en lentänyt pahimpana lakkopäivänä, vaan pääsin ylipäänsä perille, vaikka minua juoksutettiinkin tiskiltä toiselle, ja kokonaisuudessaan matkantekoa kesti yli 14 tuntia.

Olin pelännyt, etten oikeastikaan halua enää palata Irlantiin sen jälkeen kun olen tullut Suomessa käymään. Ne pelot ovat nyt osoittautuneet vielä todemmiksi kuin olin halunnut kuvitella. Kun viimeksi lähdin Irlantiin, mikä siis oli ensimmäinen kertani, tiesin, mitä menettäisin ja ikävöisin, mutta en tiennyt, mikä kaikki minua Corkissa odottaisi. Niinpä lähteminen oli jännittävää, ja koko homma edusti minulle suurta seikkailua. Nyt tiedän, mihin olen palaamassa, joten seikkailun ja jännityksen sävyt ovat kovin haaleita. Toki edessä on sikäli jänniä juttuja, että muutan suoraan uuteen kotiin, ja saatan alkaa viihtyä siellä, tai sitten jatkan syystä tai toisesta kuumeisesti asunnonetsintää. Ja itse työhän on yhä antoisaa, eli mitään työhön liittyvää ällötystä en koe, minkä pitäisi tehdä palaamisesta merkittävästi helpompaa.

vegaaniset munkit

Fiilikseni vaihtelevat laidasta laitaan. Toisessa vaakakupissa on tällaisia ajatuksia:

  • Minun ei olisi koskaan pitänyt edes hakea Corkiin töihin (lähteä nyt onnellisesta parisuhteesta yksin jonnekin hemmettiin, WHAT was I thinking?).
  • Tämä ei vain mitenkään voi olla kaikkien uhrauksien arvoista (aivan kuin kukaan olisi ennenkään piitannut siitä, mitä CV:ssäni lukee).
  • Voinko oikeasti elää kokonaisen vuoden sellaista elämää, jota tulen myöhemmin mahdollisesti muistelemaan yhtenä elämäni onnettomimmista, ankeimmista ja ikävimmistä vaiheista? Vaiheena, jolloin asetin työn kaiken muun edelle, vaikka se maksaa minulle mittaamattoman paljon?

Onneksi ihminen on kuitenkin sopeutuvainen; kun sydämen kiihtynyt rytmi on hieman rauhoittunut, itkut on itketty ja kiristävä tunne rinnan kohdalla on hellittänyt, ajattelen:

  • Onhan tämä vaikeaa, mutta kuitenkin juuri sitä, mitä minun kuuluu nyt elämässäni tehdä, kun kerran sain siihen mahdollisuuden.
  • Jospa selviytyisin vuodesta vain muutamaa asiaa tekemällä: kävisin töissä, nukkuisin, söisin, lenkkeilisin ja kirjoittaisin blogia? (Olen niin väsynyt ja univelkainen, että elämä voisi tuntua helpommalta jo pelkästään pidemmillä yöunilla.) Antaisin samalla itselleni luvan olla väkisin tutustumatta kehenkään tai hankkimatta kavereita, sillä ne asiat eivät tunnu tässä kohtaa elämääni tärkeiltä, ja moni muu asia puolestaan tuntuu (kuten ne kuuluisat ”kunnolliset yöunet”).
  • Voisinko yrittää elää päivän ja hetken kerrallaan, niin typerältä kuin se kuulostaakin? En miettisi, kuinka olen jossain jumissa päivän, kuukausia tai vuosia, vaan antaisin ajan kulua itsekseen.

Työympäristössäni on muutamia ihmisiä, jotka ovat kotoisin poliittisesti epävakaista maista. Mietin välillä, miten mahtavaa heillä mahtaa Irlannissa olla. Ajatella, jos esim. joku syyrialainen pakolainen pääsisi Irlantiin töihin sen sijaan, että joutuu pakolaiseksi johonkin maahan, johon häntä ei alkujaankaan haluta. Miten erilaista olisi aloittaa uusi elämä uudessa kotimaassa oman kumppanin ja muun perheen kanssa sen sijaan, että lähtee yksin Irlantiin ihanasta parisuhteesta omasta täydellisen vakaasta ja metsäisestä kotimaasta.

sinivuokot

Hei, yksi Irlannin hieno puoli putkahti nyt mieleeni: olen jo vuosia joutunut ottamaan antihistamiinia ympäri vuoden voimakkaisiin allergiaoireisiini. Oireet eivät ole häipyneet mihinkään edes parin viikon lomamatkoilla eri kohteissa kaukana Suomesta. Ja kappas vain, kaikki oireet hävisivät Corkissa! Lakkasin ottamasta antihistamiinia pari viikkoa sitten, ja ehdin jo miettiä, että olenko syönyt sitä turhaan Suomessakin, kunnes sain eilen sellaisen aivastuskohtauksen, että korvia ja kurkkua kutittaa vieläkin. On Corkin harmaassa betonissa siis puolensa! Kun luonto puuttuu, niin näemmä puuttuvat allergeenitkin. Elän ehkä onnetonta mutta en tukkoista elämää Corkissa, mitä voi kai pitää ihan kelvollisena alkuna?

Mainokset

6 ajatusta artikkelista “Ihana Suomi, paska Irlanti

  1. Vivi Vinna

    Vuosi kuulostaa pitkältä, mutta on lopulta vain yksi hujaus! :) Varmasti kaikki menee hyvin Irlannissa ja onhan toi jo positiivista, että ei tarvitse olla tukkoisena siellä! :) Uskon, että siulla on kulttuurishokkia ja asiat ehkä näyttävät synkemmiltä kuin ne ovatkaan. Eihän Suomikaan mikään paratiisi ole. ;) Ehkä auttaisi, jos tutustuisit siellä Corkissa muihin, joiden kanssa hengailla vapaa-ajalla? :) Joka tapauksessa hienoa, että lähtenyt ja yrittänyt. Moni kuules elämässään katuu asioita joita ei ole tehnyt, niin parempi noin päin, että tekee. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyviä pointteja, kiitos niistä! Menisiköhän tämä kaikki yhä kulttuurishokin piikkiin… kunhan ei olo ainakaan tästä enää muuttuisi tukalammaksi, niin voisin yrittää pärjätä!

      Vapaa-aikaa ei viikolla juurikaan ole, mutta miksei viikonloppuisin voisi ehtiä jonkun kanssa kaveeraamaan. Jotkut ihmiset ovat kyllä todella kivoja, mutta olen ainakin nyt liian surullinen ja poissaoleva tehdäkseni lähempää tuttavuutta. :(

      Olisi se kyllä mahtavaa, jos tämäkin kaikki iloksi muuttuisi. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. miina

    Onneksi työsi on kuitenkin osoittautunut omaksesi, vaikka niin moni muu asia tökkiikin. Ja varmasti univelasta pääseminen auttaisi näkemään muutakin kuin siellä olon harmauden, vaikka sää tuntuukin olevan aina vaan surkea. (!)

    Toivotaan, että uusi kotisi täyttää toiveesi ja että aloillesi asetuttuasi keksisit vaikka jonkin mukavan harrastuksen, jossa saattaisit vieläpä ystävystyä jonkun samanmielisen kanssa, mikä todennäköisesti lisäisi siellä olosi mielekkyyttä huomattavasti. Ja varmaan jossain vaiheessa saat vastavierailuja Suomesta. :)

    Sentään allergialle kuuluu hyvää jo nyt. :) Toivotan sinulle viihtyisämpiä aikoja ja myös että Mother Nature alkaisi vähitellen hymyillä siellä saarivaltiossakin! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kaikista toivotuksista ja tsempeistä! Tänään paistoi aurinkokin, sekä aamulla että illalla. Huoneeni vaikuttaa lupaavalta, koska on tavallaan ihan omassa siivessään, eli muilla ei ole tänne mitään asiaa. Lisäksi ovissa on lukot. Huone oli kovin valoisa jo ensimmäisenä iltana auringon laskiessa. :)

      Katsotaan, mitä tässä jaksaisi alkaa harrastaa liikunnan ja bloggailun lisäksi, kun aika ei nykyiselläänkään riitä edes nukkumiseen. Toivon, että voisin nukkua lähes kaiken muun kuin työajan; saisin sentään lepoa ja aika kuluisi nopeammin. Olen vain niin poikki. Suomessa käyminen ei käynyt lomasta, ja univelkaa on niin kovin paljon. Suomea en haluaisi edes ajatella, tulee vain liian paha mieli siitä, etten itse ole siellä. :(

      Tykkää

      Vastaa
  3. Menninkäinen

    Äsh… Tähän kun nyt osaisi sanoa jotain fiksua… Ehkä joskus on parasta kuulostella itseään, ei syöttää itselleen liian positiivisia tai negatiivisia ajatuksia. Ja jos sittenkin sama paskafiilis jää päälimmäiseksi, ei myöskään ole häpeä ”luovuttaa”. Taistelun voittajan kuuluu olla sinä itse. Olkoon lopputulos Irlanti tai Suomi, sinulla tulee olla hyvä olla. Se on tärkeintä.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos paljon tästä kommentista! Noin se todella on. Vaatii rohkeutta myöntää, että aina kaikki ns. hienot asiat eivät olekaan niin hienoja. Koetan olla ”luovuttamatta” vielä tässä vaiheessa, mutta loputtomiin en tätä oloa siedä, se on varma. Itsensä kuulostelu on avainasemassa. Kunhan ei tee mitään hätiköityä, vaan antaa fiilisten tulla ja mennä, ja arvioi jossain vaiheessa, mitkä ne päällimmäiset tuntemukset tosiaan ovat. Huh, taas helpotti hetkeksi!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s