Shortsit ja sätkyt

Täällä Corkissakin on nyt ollut vähän kesäisempää ja lämpimämpää. Olen kuitenkin niin väsynyt ja kiukkuinen, että säillä ei tavallaan ole minulle enää paljoakaan merkitystä. Sanon tavallaan, sillä kaikkein kurjinta on totta kai kulkea sateessa töihin vaatteiden ja varusteiden kastuessa niin märiksi, etteivät ne lopulta enää kuivu tässä ilmastossa luonnollisesti. Mutta nyt kun täällä saisi aurinkoa ja lämpöä, ne menevät kuitenkin hukkaan niiltä, joilla parhain päivä ja enemmänkin kuluu toimistossa. Sisällä olisi helpompi kököttää surkealla säällä. En sentään tietenkään toivo tänne huonoja kelejä; Irlanti jos mikä ansaitsee kaiken mahdollisen auringon!

shortsit

Shortseissa on nyt tarjennut pienen hetken töiden jälkeen, ja lupasin esitellä ne, jos niille tulisi täällä koskaan käyttöä. Mitäs sanotte? Eikö näissä olekin ideaa ja sitä jotain ihanien värien ja kukkien lisäksi?

shortsit 2

Shortsit näyttävät hameelta pitsireunaisten ”liehukkeiden” ansiosta. Viskoosi tuntuu miellyttävältä päällä, ja löyhillä shortseilla on myös varaa kutistua pesussa, mikäli niin tapahtuisi. Tupsulliset nauhat voi joko sitoa ylös tai jättää alemmas tai piilottaa kokonaan shortsien sisään. Kaikki yhdistelmät toimivat!

shortsit 3

Shortsit ovatkin olleet olemassaoloni ainut väripilkku arjen ja työn käydessä entistä vaikeammiksi. Viikko on taas ollut rankka, eipä sillä että nykyiseen elämääni voisi muunlaisia viikkoja kuuluakaan. Tuntuu, että elän jonkun toisen elämää. Oikein mikään tässä nykyisessä ei ole minua. Loputtomasti en tällaista jaksaisi, mutta yritän ottaa tämän eräänlaisena ihmiskokeena, kuin tosi-tv-ohjelmana, jossa olen yksi ”vaihtoon” lähteneistä kilpailijoista. Nyt eivät ole vaimot vaihdossa eikä tämä opiskeluvaihdostakaan käy, mutta minun vetämäni show’n nimi onkin ”Elämä vaihtoon”. Ja show’sta tämä todella käy näytellessäni täällä milloin mitäkin roolia (ilmeisesti tosin huonolla menestyksellä, kun töissäkin pari ihmistä on kysynyt, miten jakselen).

Viimeisin työkuulumiseni on se, että olen alkanut saada sätkyjä, sellaisia nytkähdyksiä, joita voi saada sängyssä juuri kun on nukahtamassa, mutta on vielä valveen ja unen rajamailla. Yle kertoo, että Unissaan säpsähtelevän elimistö käy kierroksilla ja että ”[v]alvominen ja huonolaatuinen uni altistavat epileptisen oloisille kohtauksille”. Ja minä saan näitä epileptisen oloisia kohtauksia ollessani töissä, jossa minun pitää tehdä kovaa tulosta joka päivä! Jokainen päivä täällä on tähänkin mennessä ollut silkkaa selviytymistä, mutta nyt saan pelätä myös sitä, että nukahdan töissä.

Kaikkein pahinta on se, että en meinaa nukahtaa töissä pelkästään väsymyksen ja henkisen vointini vuoksi, vaan työn toistavuuden takia. Pomo varoitti toiston suuresta määrästä jo haastattelussa, mutta kerroin olleeni vuosia tehdastyössä, joka ei muuta ollutkaan kuin toistoa, joten uskoin selviäväni. Mutta toistoa on selvästi monenlaista; fyysinen toisto pitää ihmisen reippaana ja liikkuvana (muutenhan ihmiset nukahtaisivat esim. kuntosalilla puntteja nostaessaan) siinä missä toistoa täynnä oleva toimistotyö ei aktivoi kehoa ollenkaan eikä läheskään riittävästi aivoja. Käännöstyöt ja bloggaaminen puolestaan vaativat niin paljon luovuutta, ja antavat aivoilleni koko ajan purtavaa, että nukahtaminen kesken työnteon ei ole mahdollista, vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa.

Minkäköhän vastauksen keksin antaa, kun jonain päivänä minua tullaan herättämään työkoneeni päältä? Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia huonolle näyttelijälle?

Mainokset

8 thoughts on “Shortsit ja sätkyt

  1. miina

    Sortsit ovat kyllä tosi söpöt, nyt toivotaan kivoja kelejä!

    Muuten en osaa sanoa muuta kuin että uskon, että sinun pitäisi nukkua reippaasti enemmän ja käyttää vähemmän aikaa aivoja iltaisin liiaksi aktivoivaan toimintaan, esim. tiheisiin ja syvällisiin postauksiin. Voit aivan hyvin jättää koko postauksen joltakin viikolta väliin ja tehdä silloin tällöin ”pintapuolisemman” jutun, eivät lukijat siitä säikähdä. Vaikuttaa siltä, että sinulla on niin paljon univelkaa, että pelkästään se saa asiat tuntumaan kestämättömiltä. Tuntuu, että piiskaat itseäsi sellaisiin suorituksiin, joita kukaan ei sinulta edellytä eikä vaadi.

    Ajattele sitä pientä tyttöä sisälläsi ja ole hänelle hellä ja armollinen ja kääri hänet unen pehmeään pumpuliin mahdollisimman usein! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Työmatkat ovat sen verran hiostavia, että ainakin niiden aikana tarkenee shortseissa. :) Täällä oli kuulemma ollut lämmintä myös viikonloppuna, jolloin itse olin Suomessa.

      Kiitos kovin viisaista sanoistasi! Otinkin heti vinkistä vaarin, ja olen pakottanut itseni tekemään vähemmän viime päivinä. Tuo itsensä aktivointi liian myöhään on tosi pahasta, ja siihen usein sorrun. Unelmoin niin usein nukkumisesta, että olisi kyllä ihanaa saada unelmista joskus tottakin tämän asian kohdalla. Viikonloppuisin onneksi nukun, samaten ollessani Suomessa. Nyt minulla on myös melatoniinia, jota aion kokeilla.

      Olipa ihana mielikuva sisäisestä lapsesta ja pumpulista, kiitos siitä! <3 Johan tässä voi juuri kohta käydä nukkumaan. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Maarit

    Jos tietokoneen ääreen simahtaa, voit sanoa harjoittavasi esimerkiksi grönlantilaista perinnevoimistelua, joka on erittäin muodikasta Pohjoismaissa. Menee varmasti täydestä! :D

    Todella kivat shortsit, jotka iloisine sävyineen piristänevät ainakin hitusen mieltä. Jälleen kerran paljon tsemppiä!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Voi, kiitos tsempeistä ja varsinkin huippuhauskan lajin keksimisestä! :-D Ryhdyn sen harrastajaksi välittömästi. Ja kun vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä ja on noin yksityiskohtainen, se ei voi olla mikään muu kuin oikea, vakavasti otettava laji. Minut muutenkin tunnetaan työpaikalla juoksijana ja tyyppinä, joka tekee osan töistä seisten, eli voimistelu tulee täydentämään liikunnallista arkeani! :D

      Shortseissa on kiva viilettää aktiivisen (nukkumis)työpäivän jälkeen. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Galtsu

    Moi, halusin kommentoida sellaista että miksi suotta ’näyttelemään’ esim siellä työpaikalla? Eikö olisi parempi sanoa että nyt menee vähän heikosti, tämä ja tämä asia tökkii? Ehkä joku työkaveri saattaisi tarttua ’vinkkiin’ ja järjestää/ottaa sinut mukaan johonkin mukavaan toimintaan työajan ulkopuolella? Eihän siinä mitään menettäisi varsinkin jos olet lähtöä tekemässä muutenkin?

    Olen itsekin työskennellyt aikoinaan Irlannissa, Dublinissa tosin, ja voin sanoa että ensivaikutelma minkä sain kun sinne muutin oli tyyliin ’kylmää vettä niskaan’. Mutta ajan kanssa totuin paikalliseen elämänmenoon ja siitä vähän yli vuodesta minkä siellä vietin, tuli yksi parhaimpia ajanjaksoja elämässäni.

    Mut hei, tsemppiä sinne joka tapauksessa.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos hyvästä kommentista, tsempeistä ja kokemusten jakamisesta!

      Normaalioloissa toimisin juuri ehdottamallasi tavalla (eikä mikään esittäminen muutenkaan kuulu tyyliini), mutta kuulumisistani johtuen (en ole voinut kertoa vielä kaikkea blogissa) saatan herkistyä äkkiarvaamatta milloin missäkin, enkä halua itkeä töissä. Joudun siis ”näyttelemään” jo pelkästään sen takia, etten murru ja ala vollottaa. Olen huomannut, että tietty etäisyys muihin on auttanut minua pysymään kasassa töissä. Parina viime päivänä olen kertonut kuulumisiani avoimemmin, ja huomaan, ettei sekään ole hyvä, koska en halua koko ajan miettiä niitä asioita ja saada taputuksia olalle.

      Mitä vapaa-aikaan tulee, minulla ei ole sitä periaatteessa ollenkaan, ja minun olisikin ollut luovuttava blogin kirjoittamisesta koko Irlannissa olon ajaksi, jos olisin halunnut ottaa tavaksi lähteä töiden jälkeen erilaisiin aktiviteetteihin. Olen kämpillä aikaisintaan puoli seitsemän, jos tulen suoraan töistä, ja vasta puoli kahdeksalta, jos minun on käytävä kaupassa. Illan tunteihin pitäisi sisällyttää blogihommat, juoksulenkki, venyttelyt ja käsitreeniä silloin tällöin, pyykinpesua, eväiden teko, vaihtovaatteiden valitseminen ja pakkaaminen, yhteydenpito perheeseen ja ystäviin… lista sen kun jatkuisi, ja minulla onkin tätä nykyä krooninen aikapula. En saa minään iltana tehtyä listasta kuin vain murto-osan, vaikka nukkuisin vain muutaman tunnin, mikä on muutenkin kestämätöntä. Aamuisin joudun nousemaan seitsemältä.

      Mukava kuulla, että sinulla oli hankalan alun jälkeen mahtavaa Dublinissa. :) Ehkä minullakin olisi voinut olla täällä kivempaa vähän erilaisissa olosuhteissa, mutta tämän kokemuksen oli tarkoitus olla erilainen, ja palaan Suomeen onnellisempana kuin olisin voinut vielä jokin aika sitten edes kuvitella. Suomeen palaaminen ei olisi koskaan niin ihanaa, ellei täällä olisi näin rankkaa kuin on. :)

      Tykkää

      Vastaa
  4. Satu

    Asuin itse Corkissa 2 v. ja nämä sinun postauksesi ja kuvat (olen lukenut ne kaikki:) ovat hyvin tuttuja. Muistan kuinka etsin kauniita kohteita kuvattavaksi ja vasta loppuajasta kun koti-ikävä alkoi käydä voiton puolelle, postailin harmaita seiniä ja näkymiä. Itselleni ”elämyksestä Cork” tuli suuresti elämääni vaikuttava asia enkä vaihtaisi sitä pois koskaan. Olin hyvin onnellinen siellä paljon avomielisemmässä maassa ja vaikka rakastankin kotimaatani koen täällä paljon enemmän yksinäisyyttä kuin siellä. Minun työyhteisöni oli hyvin tiivis ja vietimme työ ja vapaa-ajatkin yhdessä. Se oli todella kivaa. Kämppiksinä en suosittele työkavereita. Pitää niistä joskus saada taukoa :)

    Hyvää jatkoa sinne Corkiin ja jos haluat pari vinkkiä niin tässä tulee. Pub: Corner House. Aitoa pubi tunnelmaa ja hyvä kohtaamispaikka. Pienpanimo ja pub: Franciscan Well. Maailman parasta olutta (rebel red) ja jos kaipaat vaikkapa pohjoismaalaisia niin täältä niitä löytyy.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpa hienoa, että tekstini ovat onnistuneet tavoittamaan toisen suomalaisen Corkissa työskennelleen! Blogi saa joskus (parhaimmillaan) maailman tuntumaan niin kovin pieneltä. :) Kiitos kovasti kommentistasi!

      Miten hauskaa, että jaat täysin kanssani kokemuksen harmaudesta. :D Nyt täällä on kyllä puiden puolesta vihreää ja kovin lehtevää, mutta harmaita muureja nekään eivät onnistu peittämään. Muuten jaksoit täällä kyllä huisisti kauemmin kuin minä; alan olla hyvin kypsä tulemaan täältä pois, eikä kauaa tarvitse enää odottaakaan (kirjoitan näistä asioista lisää varmaan jo tällä viikolla).

      Ihmiset täällä ovat kyllä erittäin avomielisiä, sydämellisiä ja kohteliaita. Ystävällisyyttä ja iloisuutta tulen kaipaamaan, small talkia ja läpän heittoa en. Koen välillä todistavani täällä jonkinlaista vitsinkerrontakilpailua; jutustelu on niin kevyttä ja hauskaa, että pitäisi itsekin murjaista jotain hassua ja saada muut nauramaan. Minulta sellainen ei oikein luonnistu, pidän enemmän syvällisistä (kahdenkeskisistä) keskusteluista, joita täällä ei juurikaan harrasteta. Minullakin on todella mukavat työkaverit, mutta yhteenkään minulla ei ole sellaista todellista yhteyttä, jota koin useammankin ihmisen kanssa ollessani USA:ssa töissä vuosia sitten.

      Kiitos pubivinkeistä! Itse en ole oluiden perään, mutta miehen kanssa kävimme Temple Innissä ja jossain keskeisessä pubissa Cobhissa. Franciscan Wellistä olen kuullut hyvää, samaten The Oliver Plunkettista. Saapa nähdä, ehdinkö käydä vielä jossain vaikka työkavereiden kanssa. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s