Joku ehkä ajattelee sinua lämmöllä juuri nytkin

Tänään tapahtui jotain harvinaista.

Kaikki tietävät millaista on, kun välit johonkuhun ystävään väljähtävät. Syyt voivat olla mitä tahansa: joko ”kasvetaan erilleen”, välimatka on liian pitkä, elämäntilanteet vain ovat niin erilaiset tai toisen kanssa ei ole enää mitään puhuttavaa. Ja joskus ystävässä tai ystävyyssuhteessa ei ole mitään vikaa, mutta toiseen ei vain jaksa pitää yhteyttä. Suhteet kun vaativat aina työtä ja vaivannäköä pysyäkseen yllä.

Itse tutustuin yhteen tyttöön ollessani USA:ssa töissä ja matkustelemassa vuonna 2008. Olin tuolloin 22-vuotias, ja hän pari vuotta nuorempi. Olimme töissä Kalliovuorten seuduilla, ja kävimme yhdessä muutamalla vaelluksella sen lisäksi, että näimme töissä. Meistä tuli hyvät ystävät. Työsuhteemme päätyttyä matkustelimme yksinämme, kunnes tapasimme sovitusti San Franciscossa, jossa oleilimme viikon. Sen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa yksin aina mantereen toiselle puolelle asti, ja palasin lopulta Suomeen. Hän antoi minulle jäähyväislahjaksi alla näkyvän magneetin, jonka merkitystä en enää muista (mutta jotain positiivista ja hyvää se kuulemma tarkoitti). Magneetti on ollut jääkaappini ovessa kaikki nämä vuodet, vaikka pelkäänkin merkin olevan nurinkurin, koska en osaa lukea sitä.

magneetti

Pidimme vielä yhteyttä sähköpostitse ja jopa kirjeitse, mutta sitten yhteydenpito jäi. Hänkin oli palannut USA:sta kotiseuduilleen, ja asui tuhansien kilometrien päässä minusta. Meidän piti kerran nähdä New Yorkissa, mutta en päässytkään sinne silloin. Hän olisi joka tapauksessa mennyt New Yorkiin johonkin harjoitteluun ilman minua (ja menikin), eli en kokenut tehneeni ohareita. Olen silloin tällöin muistellut häntä ja toivonut, että hänellä on kaikki hyvin. Sähköpostit paljastavat, että kirjoitin hänelle viimeksi elokuussa vuonna 2009, eikä hän koskaan vastannut.

Mutta tänään hänestä kuului! Viestissä hän kertoo tehneensä tällä välin kaikkea jännittävää, kuten julkaisseensa kirjan, matkustelleensa ja haastatelleensa ihmisiä ympäri maailmaa työtään varten. Juuri tällä hetkellä hän opiskelee ulkomailla, paljon lähempänä minua kuin ennen. Kaikkein suloisinta saamassani viestissä on se, mitä hän kirjoittaa ajattelevansa minusta. Hän kertoo, että kun hän muistelee, mistä hänen elämänsä seikkailu alkoi, hänelle tulee heti mieleen Kalliovuoret ja minä. Hän kertoo, kuinka rohkeuteni ja iloisuuteni innoittivat häntäkin elämään uskaliaammin. Hän sanoo, ettei koskaan unohda, kuinka vaeltaessamme pilkkopimeässä metsässä vuorten lomassa toimin porukkamme vetäjänä ja kannustin kaikkia lohdutellen joka kulman kohdalla, että ”olemme kohta perillä”.

Voi, miten kovasti liikutuin vanhan ystävän kauniista ja täysin odottamattomasta viestistä! Suomalaisena on toisinaan vaikea ottaa vastaan pyyteettömiä kehuja, vaikka itsekin olen sanonut kauniita asioita muille ja tarkoittanut niitä, ja halailen ja suukottelen aina läheisiäni osoittaakseni, kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat (ystäviä en sentään pussaile, ellei se kuulu heidän kulttuuriinsa). En tiedä, miksi vanhalla ystävälläni ja minulla synkkasi niin hyvin, ystävyys kun on niin paljon muutakin kuin hienoja ominaisuuksia, joita hänellä on ainakin elämänmyönteisyys, ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja avoimuus. Olisi joka tapauksessa ihana nähdä hänet taas, kaikkien näiden vuosien jälkeen!

San Francisco vuonna 2008 ja ystäväni (vasemmalla).

San Francisco vuonna 2008 ja ystäväni (vasemmalla).

Olen niin innoissani, että ajattelin heti kutsua hänet Suomeen (onkohan hän koskaan ollut kunnollisissa lumimaisemissa?), ja menisin myös itse mielelläni moikkaamaan häntä nyt kun hän on Euroopassa.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Joku ehkä ajattelee sinua lämmöllä juuri nytkin

  1. Menninkäinen

    Olipa ihana yllätys! Kyllä minäkin joskus pysähdyn miettimään mitä joillekin elämässäni ”vierailleille” henkilöille nykyään kuuluu.
    Olisi varmaan hienoa, jos voisitte nähdä taas. Jos mahdollisuus osuu kohdalle, niin tartu ihmeessä siihen. Etenkin, jos hän on muuttanut sinua lähemmäs.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ihana yllätys tosiaankin! Minäkin pohdin toisinaan, mitä vuosien takaisille ystäville ja joillekin muille tutuille kuuluu. Välillä tapaa hyvinkin upeita ihmisiä, mutta yhteydenpito jää syystä tai toisesta, vaikka heistä kuulisi/heitä näkisi mielellään, jos se vain olisi mahdollista.

      Jos aikataulumme suinkin osuvat kohdilleen, niin aion ehdottomasti mennä tapaamaan vanhaa ystävääni tai kutsua hänet kylään Suomeen! :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. myco2quota

    Kuulostaa jännittävältä! Mahtavaa että toiset uskaltavat ottaa yhteyttä vuosienkin jälkeen. Itsestä usein tuntuu, ettei liian monen vuoden jälkeen enää jotenkin kehtaa. Olen kyllä ilahtunut, jos minuun on otettu yhteyttä, kuten eräs lukioaikainen kaveri muutama vuosi sitten. Toivottavasti saatte tapaamisen järjestettyä 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos, olisi kyllä huippua nähdä hänet näin pitkän ajan jälkeen. :) Olen itsekin ajatellut noin, että jos yhteydenpito jää, niin se tavallaan jää lopullisesti, eli vuosien päästä ei tule toiselle enää kirjoiteltua, vaikka yhteystiedot olisivatkin tallessa. Niinpä onkin upeaa, että jotkut viitsivät ja haluavat katkaista vuosia kestäneen tauon juuri niin kuin lukiokaverisikin teki. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s