Olen epäonnistunut

Sain jostain syystä päähäni käydä viimeisimmät uudenvuodenhaluamiseni läpi. Tein viime vuodenvaihteessa listan haluamisistani perinteisten uudenvuodenlupausten sijaan. Nyt tarkoituksenani oli arvioida, olenko onnistunut tekemään haluamiani muutoksia. Jos kävisin listan läpi vasta tämän vuoden lähennellessä loppuaan, enkä olisi onnistunut tekemään muutoksia, koko vuosi olisi jo ehtinyt mennä haluamisten suhteen ”hukkaan”. Ajattelin, että nyt voisin vielä ehtiä kääntämään kurssia, jos ilmenisi, että olen pahasti eksyksissä.

Ja voi, mitä havaitsinkaan! En ole onnistunut oikein missään tavoitteissani. Se ei harmittaisi minua, jos en enää haluaisi samoja asioita, mutta kun minä nimenomaan haluan ja tarvitsisin hyvin pitkälti juuri noita asioita!

linnanmaki-3

Pakastekasvisten syönnissä voin sanoa onnistuneeni melkoisen hyvin, samoin luettelemieni opusten lukemisessa. Mutta ne kohdat listassani ovatkin vaatineet minulta kaikkein vähiten vaivaa. Kokkaamisessa en ole onnistunut, mutta se onkin listan ainut asia, jota en enää halua enkä odota itseltäni. Olen löytänyt niin monia ravitsevia ruokia, joita on helppo joko keittää tai valmistaa mikrossa (mm. perunat, kasvikset, linssit), että olen huomannut, ettei varsinainen kokkaaminen ole välttämätöntä. Eikä kokkaamattomuus suinkaan tarkoita kohdallani esim. valmisruokia ja roskaruokaa, vaan halutessani pystyn syömään terveellisesti kovin vähällä vaivalla.

Sitten niihin suurimpiin epäonnistumisiin. Vuorokausirytmin aikaistaminen ei todellakaan ole onnistunut, lähinnä vain myöhentynyt. Senkin voisi kai joissain olosuhteissa sallia, sillä kirjoittaahan Sofi Oksanenkin hittiteoksiaan öisin. Mutta minä en käytäkään venyviä iltojani järkevästi enkä jatkuvasti töitä tehden, vaan norkoilen milloin missäkin YouTuben pimeimmässä nurkassa. Joskus olen jopa niin hölmö, että menen katsomaan erilaisista salaliittoteorioista kertovia videoita tai esim. sellaisia, joissa ihmiset hyppivät taikka putoavat sauhuavan WTC-tornin huipulta. Kaikki järkyttävä ja pelottava materiaali vaikuttaa minuun syvästi, ja menen videoista ihan tolaltani. Minun ei tulisi katsoa moniakaan videoita edes päiväsaikaan, saati iltaisin. Olen siis epäonnistunut myös toiveessani käyttää aikaani viisaammin.

Osaan kyllä perustella monien ei-pelottavien videoiden katsomista mm. sillä, että katson huomattavasti enemmän informatiivisia kuin viihteellisiä videoita, ja pääsen samalla kosketuksiin eri englanteihin ympäri maailmaa. Mutta silti. Liika on liikaa, ja viisaasta ajankäytöstä ollaan erittäin kaukana.

linnanmaki-4

Lyhyesti sanottuna tilanne on tämä: minulla on ihan samat kokonaisvaltaisemmat ongelmat ja toiveet kuin vuodenvaihteessakin ja sitä ennen, enkä tunnu voivan tehdä asialle mitään. En jostain syystä ole energisimmilläni, ja se on vain pakko hyväksyä. En jaksa, en ole riittävän innoissani, inspiroitunut tai motivoitunut monistakaan asioista. Minulla ei olisi luonnostaan energiaa oikein mihinkään, ja monet asiat saan tehtyä vain pakottamalla itseni niihin. En tiedä, pystyykö sepustuksiini lainkaan samaistumaan vai ei, vaikka ehkä itse kunkin elämässä on joskus vaihe(ita), jolloin on väsyneempi, haluttomampi ja apaattisempi kuin normaalisti.

Sen olen onneksi huomannut, että joskus motivaation katoaminen ei ole huono asia. Minusta tuntuu esimerkiksi kehonkuvan ja painon kohdalla, että en enää tässä vaiheessa elämää jaksa innostua mistään ruokavaliosta tai liikuntaohjelmasta sellaisenaan. Tuollaiset asiat eivät vain tunnu tärkeiltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en enää välittäisi lainkaan siitä, mitä syön (huonosta syömisestä yksinkertaisesti vain seuraa niin usein myös huono olo), vaan tarkoitan, että hyvä olo/hyvä syöminen tulee tärkeämpien asioiden kylkiäisenä tai seurauksena. Pelkästään ruokavalio ja treenaus eivät koskaan pystyisi tuomaan elämääni tarpeeksi merkityksellistä sisältöä.

linnanmaki-2

Näen välillä ympärilläni energisiä, innokkaita ja lapsekkaita ihmisiä, ja tunnistan heissä vanhan itseni. Mihin kaikki se energia katosi? Tuleeko se joskus takaisin? On minulla nykyäänkin energisempiä päiviä, mutta niitä tuntuu aina seuraavan useampi väsynyt päivä. Enkö ole aivan liian nuori ollakseni näin poikki? Ja poikki mistä? Videoiden katselusta? Mutta kun ei, niin ei.

***

Kuvituksena otoksia Linnanmäen huvipuistosta, jonne ihme ja kyllä sain miehen ja itseni puhuttua syyskuun alussa. Ostimme rannekkeet ja kävimme pyörittämässä päät sekaisin monissa puiston hurjimmissa laitteissa. Oli kyllä oikein kivaa, vaikken tiedäkään, mistä jaksaminen ja innostus koko hommaan tuli. Söin hattarankin. :) (Toki tylsästi varmistin, ettei hattaran punainen väriaine ollut eläinperäistä, eli sinne meni sekin vähäinen lapsekkuus ja hauskuus!)

Mainokset

2 thoughts on “Olen epäonnistunut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s