Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin

Mitä tapahtuu, kun jollekin ilmiölle annetaan väärä nimi, ja sitä nimeä aletaan hokea yleisesti ja niin laajasti, ettei kukaan enää hoksaa yksinkertaista totuutta?

Siitä seuraa paljon sekaannusta, väärinymmärryksiä, pahaa oloa, ja jotkin tahot hyötyvät siitä rahallisesti myymällä esim. kirjoja kyseisestä ilmiöstä.

Niin kuin kirjoituksen otsikkokin antaa ymmärtää, kyseessä on ilmiö nimeltään sokeririippuvuus. Se on tänä päivänä kovin tavallisena pidetty ilmiö, josta moni on kuullut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai uutta. Ilmiö on helppo ”uskoa” todeksi, koska niin moni kokee siitä kärsivänsä. Tuhannen taalan kysymys kuitenkin kuuluu: miksi alkoholista riippuvaisen henkilön on pakko saada alkoholia, ja heroiiniriippuvaisen on pakko saada juuri heroiinia, mutta SOKERIriippuvaisen on saatava esim. suklaata, jäätelöä, keksejä ja kakkua? Sekaannus on niin suuri, että väännän tämän vielä rautalangasta: alkoholi = alkoholi, heroiini = heroiini, ja sokeri = suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Muuten hyvä, mutta viimeinen yhtälö ei toimi.

Onko tämä sokeria?

Onko tämä sokeria?

Sokeri ei ole yhtä kuin suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Sokeri on sokeria. Miksi henkilö, joka kutsuu itseään sokeriaddiktiksi, sokeririippuvaiseksi tai sokerihiireksi, ei mene hakemaan kaapistaan sokeripakettia ja syö 100-prosenttista sokeria? Miksi hän syö suklaata ja leipomuksia, joissa on valtavasti rasvaa, ja sanoo itseään sokeririippuvaiseksi? Mistä hän tietää, että kaiken syypää on sokeri? Ei mistään, koska niin ei ole. Jos ihminen haluaa sokeria, hän myös silloin syö pelkkää sokeria eikä halua sokerinsa kyljessä kaikkea ylimääräistä, kuten rasvaa, jauhoja, kaakaota, mausteita ja lisäaineita.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Luulin jostain kumman syystä, että sokerin demonisoiminen olisi jo hiukan laantunut uudempien terveystrendien myötä, mutta ei, sillä sokerista halutaan yhä syntipukki kaikkeen. Sain idean tähän kirjoitukseen, kun Blogit.fi-sivustolla silmääni osui otsikko Kun sokeri sairastutti minut. Klikkasin otsikkoa, koska halusin arvioida, onko henkilö todellakin koukussa nimenomaan sokeriin, vai syökö hän juurikin niitä suklaita ja jäätelöitä (ts. ruokia, joiden rasvapitoisuus voi olla jopa suurempi kuin sokeripitoisuus) ja diagnosoi itsellensä sitten sokeririippuvuuden. Halusin myös tietää, oliko kirjoittajan kuvaama sairaus lääkärin diagnosoima vai ei. Ja niinhän minulle selvisi, että kirjoittaja ei suinkaan ole koukussa sokeriin, vaan niihin kuuluisiin suklaisiin, jäätelöön ja leipomuksiin.

Ennen kuin kukaan ehtii loukkaantua tai suuttua, niin tuo edellä linkkaamani postaus voisi hyvin olla minun kirjoitukseni parin vuoden takaa. Kyllä, olin itse yhtä hakoteillä kuin kaikki muutkin herkkusuut. Noudatin sokeritonta elämää, minäkin diagnosoin itseni avoimesti sokeririippuvaiseksi ja kirjoitin mm. tällaisia tekstejä:

Varsinkin jälkimmäisessä tekstissä kuvaamani ahdinko on lähestulkoon identtistä Kun sokeri sairastutti minut -kirjoittajan kanssa. Tiedän siis todellakin sen tunteen, kun herkut ottavat vallan. Se tunne on ehdottoman todellinen ja vaikea käsitellä, mutta se ei ole sokeririippuvuutta, ellei sitten todellakin himoitse ja syö pelkkää 100-prosenttista sokeria.

Entä tämä?

Entä tämä?

Siltä varalta, että joku on ymmärtänyt väärin, makeat herkut ovat yhä suosikkejani, ja pidän niitä itsekin hyvin koukuttavina. En kuitenkaan enää väitä olevani koukussa sokeriin, vaan mm. sokerin, rasvan ja jauhojen liittoon. En välitä mistään niistä yksinään, aivan niin kuin ei juuri kukaan muukaan, vaan niitä pitää olla juuri oikeassa suhteessa. Tällä ilmiöllä on nimikin: bliss point. Sillä tarkoitetaan mahtavinta makunautintoa, joka tietyllä tuotteella voidaan saavuttaa, kun siinä on juuri oikeassa suhteessa esim. sokeria, rasvaa ja suolaa. Erilaiset ruokajätit käyttävät bliss pointia hyväkseen luomalla mahdollisimman koukuttavia tuotteita, jotta asiakas ostaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Jos puhutaan yksistään sokerista, ja sen käyttö arveluttaa terveydellisestä näkökulmasta, niin sokeri ei ole lainkaan niin pahasta kuin yleensä väitetään: Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 10: Totuus sokerista.

Jos puolestaan insuliinipiikit ja tyypin 2 diabetes huolettavat, niin kannattaa katsoa omaa lihan ja rasvan kulutustaan: Carbs Will Kill You: Response To TED-Ed Video. (Kiinnostavassa ja havainnollistavassa videossa viitataan tieteellisiin tutkimuksiin, jotka löytyvät täältä ja täältä). Toisin sanoen diabetesriski ei pienene sokeria vähentämällä, jos lihan ja rasvan käyttö on säännöllistä saati runsasta ja/tai ihminen on ylipainoinen.

Minulle ei enää ole mysteeri, miksi niin moni meistä haluaa ennemmin syödä kakkua kuin kasviksia. Kaiken tuon tutkimuksen, omien mieltymysten ja evoluution tuloksena hyväksyn nykyään sen, että pidän paljon makeista herkuista. Siis niistä, joissa viimeistään nyt tajuamme olevan paljon kaikkea muutakin kuin sokeria. En ole onnellisempi ilman niitä, enkä voi paremmin fyysisesti enkä varsinkaan psyykkisesti, jos kiellän ne itseltäni. Lenkkikin kulkee aina paremmin, jos olen herkutellut sopivasti. Olen joskus jopa onnistuneesti laihtunut syömällä lähestulkoon pelkkiä herkkuja (enkä paljoakaan mitään muuta), ja ollut onnellisempi kuin tavallisesti.

Vai tämä?

Vai tämä?

Nyt tämä aiemmin valheellisesti itseään sokeririippuvaiseksi kutsunut bliss pointteri lähtee juoksemaan syötyään vegaanisia pullia, lakuja ja mangolastuja.

Mainokset

10 ajatusta artikkelista “Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin

  1. Mari H

    Noniin nyt ollaan asian ytimessä!! Just eilen iskä oli ihan onnessaan, kun oli kuullut mun suklaattomasta syyskuusta. Hän halusi sanoa vielä kuinka pitäisi lopettaa kaikki sokerin syöminen, jolloin ehkä vähän molemmat korotimme ääntämme, sillä argumenttini ”en syö muuta sokeria kuin suklaata” piti päästää jälleen ilmoille. Siksi suklaaton syyskuu, koska sehän se ongelmani on, ei niinkään kaikki sokerillinen.

    Vaikka olenkin uskomattoman hyvä yhdistelemään vilkkaan mielikuvituksen sekä loogisen päättelykyvyn, en ollut osannut ajatella, ettei minullakaan suklaassa ole kyse nimenomaan sokerista vaan ehkä vain kaakaovoista tai aineiden yhdistelmästä.

    Kiitos tästä postauksesta! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että kirjoituksesta oli hyötyä!

      Olet tehnyt hyviä oivalluksia suklaan syömisen suhteen. :) Harva tosiaan tykkää kaikesta sokerisesta, saati haluaa syödä pelkkää sokeria sellaisenaan, vaan kaikilla on omat ruokapaheensa, joihin usein kuuluu sokerin lisäksi roppakaupalla muita aineita. Kun valtaosa esim. juurikin suklaan kaloreista tulee rasvasta, niin yhtälö suklaa = sokeri ei todellakaan pidä paikkaansa.

      Ilmiönä sokeririippuvuus on lopulta hyvinkin uskomaton, sillä yleensä ihmiset tosiaan tajuavat, mitä sokeri on ja ymmärtävät paremmin kuin hyvin, mitä vaikkapa viineri pitää sisällään. Ja silti kun ihminen syö sen viinerin, ja media ja muu ympäristö tuputtavat hänelle sokeririippuvuutta, pian rasvainen viineri toimii synonyymina sokerille. Itsekin lankesin tähän ansaan, mutta onneksi pääsin sieltä pois, ja voin nyt näyttää simppelin totuuden muillekin. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Menninkäinen

    Voisinhan minäkin sitten sanoa olevani ”sokeririippuvainen”, kun tykkään kovastikauheastipaljon hedelmistä. Onhan niissäkin hedelmäsokeria! Mutta tuo on aivan totta, että sanana tuo johtaa aikalailla harhaan.
    Hmmm… Olenkohan sittenkin lievästi merisuolariippuvainen, koska sitä voin vedellä pelkikseltään suoraan paketista, kun se on niin hyvää…. (vaikka ei kyllä todellakaan päivittäin…)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Jos tekisit jonkin netistä löytyvän sokeririippuvuustestin, saisit hyvinkin pisteen hedelmien syönnistä, ja olisit täten sokeririippuvainen! ;) Testin tekemisen jälkeen joku huijari myisi sinulle kirjaa, jonka ostamalla pääsisit eroon sokeririippuvuudestasi (jollaista sinulla ei koskaan ollut).

      Hyvin harhaanjohtavaa sokeririippuvuudesta puhuminen tosiaan on, ja aivan liian harva tuntuu ymmärtävän, että oma herkkuhimo, joka hyvin usein kohdistuu kaloripitoisiin, rasvaa ja sokeria sisältäviin ruokiin, ei voi mitenkään olla sokeririippuvuutta. Haluaisin kovasti tavata aidon sokeririippuvaisen! En vain usko, että heitä on moniakaan, koska pelkkä sokeri ei tutkimustenkaan valossa tyydytä ihmisten herkkuhimoa läheskään siten kuin herkut, joissa on mm. sokeria, rasvaa ja suolaa.

      Suola on toisille hyvin addiktoiva aine, ja jos suola vieläpä maistuu sinulle yksinäänkin, olet ehdottomasti riippuvainen! :D Ja koska tapa ei ole päivittäinen, voidaan tosiaan puhua vain lievästä riippuvuudesta. :-)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Anna / Kätteni Jäljillä

    Kommentoin nyt tähän uusimpaan postaukseesi, vaikka kommentti koskeekin laajempaa kokonaisuutta. KIITOS! <3 Kiitos tästä koko blogista. Kiitos, että jaat tietoa ja omia kokemuksiasi kasvisruokavalioon ja ihan kaikkeen muuhunkin liittyen. Kiitos, että kirjoitat juuri noin. Asiallisesti perustellen ja perehdyttäen, nojaten myös tutkimustietoon sekä rehellisesti omiin kokemuksiisi. Tekstejäsi on miellyttävä lukea, eikä ihme kun olet alan ammattilainen. :)

    Löysin "sattumalta" blogisi tänään omien WordPressin suositusteni joukosta ja luulen, että tämä oli kokonaisuudessaan vastaus mielessäni jo kauan kalvaneeseen kysymykseen: "Miten minun olisi hyvä syödä?" Olen kahlannut blogiasi läpi (etenkin tärkkelysruokavalioon liittyen) enemmän tai vähemmän koko päivän ja imenyt tietoa kuin sieni. Olen myös miettinyt kasvissyöjäksi alkamista jo jonkin aikaa, mutta minulla ei ole ollut siihen riittävää motivaattoria tai "riittävän hyvää syytä" vaikka todella eläinrakas olenkin. Mutta nyt on. Tämä blogisi on todella avannut silmäni monelle asialle ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen!

    Aion avoimin ja rennoin mielin kokeilla niin perusteellisesti esittelemääsi tärkkelyspitoista ruokavaliota, vaikka täytyy sanoa että alkuun olin hiukan epäileväinen ja ihmeissäni. Enhän ollut moisesta kuullutkaan koskaan aiemmin. Mutta kiinnostus oli herännyt. Jatkoin lukemista ja oman mielipiteeni muodostamista postaus postaukselta, onneksi! Henkisyys on vahvasti läsnä omassa elämässäni ja nämä kaksi asiaa varmasti tukevat toisiaan.

    Myös juttu alumiinittomista dödöistä oli mielenkiintoinen. On kiva kaiken muun hyvän lisäksi huomata kuinka paljon panostat kommentteihin vastaamiseen. Arvostan! Jään innolla lukemaan ja seurailemaan tuleviakin postauksiasi! Tulipas tästä muuten pitkä kommentti. Mielestäni vielä tiivistin kaiken mitä mielessä pyöri oikeinkin napakaksi paketiksi… :D

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos Anna ihanasta kommentista ja palautteesta! <3 On kyllä varsinainen kunnia saada tällaista tekstiä uudelta lukijalta (tai ylipäänsä keneltäkään). Ajoituskin oli mitä parhain emotionaalisesti rankan viikonlopun jälkeen. :)

      Onpa mahtava kuulla, että viihdyit blogissani heti ensi-istumalta noin kauan ja sait kaipaamaasi tietoa! Tärkkelysruokavalio on kyllä tosi hyvä, eikä ole lopulta kovinkaan kaukana ns. virallisemmista vegaanien ravitsemussuosituksista. Lähinnä rasvan suhteen McDougall on paljon tiukempi, koska moni hänen ruokavaliotaan kokeileva on reilusti ylipainoinen/lihava, ja rasvan syönti pienissäkin määrin hidastaa laihtumista tai pysäyttää sen kokonaan. Normaalipainoiset voivat hyvin syödä pähkinöitä, avokadoja ym., kunhan ruokavalion pääpaino on kasviksissa, tärkkelyksessä ja palkokasveissa. Ja ainahan ruokavaliota voi muokkailla oman mielensä mukaan, kunhan on ensin päässyt siitä jyvälle. :)

      Kasvissyönti tosiaan kulkee joillakin käsi kädessä henkisyyden kanssa, aivan niin kuin minullakin. Se, että aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä muille omilla ruokavalinnoillaan, tekee ihmisestä välittömästi tietoisemman, ja ennen kaikkea itselle tulee parempi ja kevyempi olo.

      Mukavaa, että pidit myös dödötekstistä. :) Kiitos vielä kaikin päin kannustavista ja upeista sanoistasi! <3

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  4. Nanna

    Jostain tiededokumentista muistan kuulleeni että ihmisiä kouluttaa nimenomaan tuotteet joissa rasvan ja hiilarit suhde on 50/50. Kuulostaa uskottavalta.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Juuri noin! :) Olen nähnyt joko saman dokumentin tai jonkin muun, jossa sanottiin samaa. Itse asiassa yritin löytää sitä yhdeksi lähteeksi kirjoitukseeni, mutta onneksi myös bliss point viittaa osittain samaan asiaan, eli siihen, että pelkkä sokeri tai pelkkä rasva sellaisenaan ei moniakaan houkuta, mutta yhdessä ne saavat ihmisen hurmioon. :)

      Tykkää

      Vastaa
  5. Maarit

    Jälleen mainio postaus! Vaikka itse käytän usein itsestäni termiä ”sokerihiiri”, koska se on foneettisesti kiva sana, ei pelkästään sokerin naposteleminen houkuta, vaan juurikin rasvan, sokerin ja jauhon hurmaava liitto eli kaloritankkaus. Kuten siis hyvin tiivistät, ei ihminen muodosta pelkästään sokeriin riippuvuussuhdetta, vaan eri ainesten yhdistelmään. Pistetään vielä soppaan mukaan ajoittainen taipumus tunnesyöpttelyyn (ilon, surun ja tylsistymisen hetkillä) ja kappas, herkkuhammasta kolottaa sangen usein.

    Heikoille jäille lipsahdetaan, jos kokonaisvaltaisen sokerikammon vuoksi nipsaistaan ruokavaliosta hiilihydraatit pois, vaikka esimerkiksi hiilihydraatteihin kuuluvaksi laskettava ravintokuitu on suhteellisen tärkeä ihmiselle. Kirjoituksesi on hyvä muistutus siitä, ettei yksittäistä ainetta pidä julistaa pannaan, vaan kokonaisuudestahan herkkukierre muodostuu. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos! Mukavaa, että kirjoitus kolahti sinuunkin. :) Tiettyjen sanojen käyttö foneettisista syistä toki sallitaan. ;-D Vasta silloin näihin asioihin todella täytyy puuttua, kun lukee erilaisista ”sokeri”addikteista, jotka ahmivat suklaata, jäätelöä ja leivoksia, ja kirjoittavat sen jälkeen sokerin vaaroista ja sen koukuttavuudesta.

      Hiilareita ei tosiaan kannata juurikaan karsia, varsinkin jos liikkuminen ja aktiivinen elämä kiinnostavat. Ja kuidustahan monella on puutetta, ja kylläisenäkin se pitää. Kunpa eivät hassut ihmiset sentään kuitua jättäisi sokeripelossaan!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s