Se ällöttävin vaihe

Miten ihminen voikin kyllästyä ruskean pahvin hajuun. Sitähän luulisi, ettei pahvi haise juuri miltään, mutta kun asunnossa on enemmän pahvilaatikoita kuin mitään muita kalusteita, seinät muuttuvat kirjaimellisestikin paperiksi, ja pahvin haju tervehtii minua ensimmäiseksi, kun tulen kotiin.

Kirjoitushaluja ja -aiheita riittäisi, mutta näinä aikoina päiväni kuluvat huonekaluja raahatessa ja muuttolaatikoita pakatessa. Pakokauhu meinaa iskeä, kun katson asunnon tavaramäärää ja sotkua samalla tietäen, että asunnon pitää aivan kohta olla täysin tyhjä ja muutenkin luovutuskunnossa.

Melkein pahinta on se, että kaiken työni tulos ei näy missään. Fyysisesti sen ei pitäisi edes olla mahdollista: kun kerran olen luopunut niin suuresta määrästä tavaraa ja joko lahjoittanut, kierrättänyt tai heittänyt ne roskiin, sen kaiken pitäisi näkyä jossain. Kämppä ei kuitenkaan näytä tyhjenevän, ja keksin aina sata uutta paikkaa, jotka on vielä läpikäymättä ja tyhjentämättä.

En kuitenkaan toivo, että saisin lisää aikaa. Olen päälakea myöten täynnä muuttamista. Olen tehnyt muuttoa koko kesäkuun, ja siihen on kuulunut lukemattomia reissuja mm. Punaisen Ristin Konttiin, muihin kierrätyspisteisiin ja oman taloyhtiön roskiskatokselle. Kaiken kukkuraksi tein samanlaista karsimista isäni luona, sillä lahjoitimme monta banaanilaatikollista äidin tavaroita pois (lähinnä kukkaruukkuja), jotta kaappeihin saatiin tilaa. Syvin tunne, mikä minulle on lopulta jäänyt kaikesta karsimisesta, on tämä: Tavarat. Eivät. Lopu. Ikinä. Voin tyhjentää kokonaisen laatikon, sitten kokonaisen huoneen, sitten asunnon, sitten talon, mutta se ei auta, koska suvullamme on kymmeniä huoneita ja monia taloja täynnä roinaa. Roinaa, jota kymmenet ihmiset ovat keränneet vuosikymmenten ajan. Ainakin 1940-luvulta asti. Ne roinat liittyvät minuun, koska ne vievät tilaa, jota tarvitsisin nyt omille rojuilleni. Kun laitan silmät kiinni, näen vain loputtoman suon täynnä jätettä ja roskaa.

Mutta eiväthän omat tavarani ole roskaa? Miksi säästäisin turhia tavaroita? En säästäkään, mutta kun katson alla olevien laatikkojen sisältöä, eivät ne kovin tärkeiltä näytä.

Likaisia patalappuja, työkäsineitä ja muovikippojako minä kuljetan mukanani? Siltä tosiaan näyttää. Ylemmän kuvan laatikossa on todellisuudessa monia Arabian astioita pakattuna lakanoihin, ja muutamia kevyempiä tavaroita niiden päällä. Alempi laatikko näyttää siltä, että sen voisi nakata sellaisenaan roskikseen. Siellä on kuitenkin suurimmaksi osaksi työkaluja ja luonnollisia hyttysmyrkkyjä. Toisin sanoen maalle muuttavan aarteita! Silti tuntuu uskomattomalta joutua pakkaamaan ja kantamaan noin tarpeettomilta näyttäviä kamoja.

Vaikka kuinka luovun tavarasta, en pääse eroon tunteesta, että tulen ikuisesti olemaan kaikenlaisen rojun ympäröimä. Sitä ei kuitenkaan tule nyt ajatella, sillä muuten lamaannun täysin pahimmalla mahdollisella hetkellä eli juuri nyt. Toin äsken eteiseen yhdeksän uutta banaanilaatikkoa, eli paranee palata hommiin ennen kuin pahvi liiaksi lämpenee ja tunkee hajunsa makuuhuoneeseenkin.

Mainokset

4 thoughts on “Se ällöttävin vaihe

  1. Menninkäinen

    Juuri eilen istuin alas ja mietin kuinka hirveästi meilläkin olisi tavaraa raahattavana, jos nyt muutettais… Kanarialta muuttokuorma oli 10 matkalaukkua ja Helsingistä lähdettäessä isoja huonekalujakaan ei ollut kuin kuusi. Eikä nää kämpät sen suuremmaksi oo menneet, vaan jostain tota tavaraa vaan tulee…
    Tsemppiä banaanilaatikoiden sekaan!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kovasti! Tänään onneksi saatiin hyvinkin paljon aikaan, ja kämppä alkaa pikkuhiljaa autioitua. :) Huomiseksi jää paljon vähemmän kannettavaa ja kunnon siivous.

      Tavaran kertyminen on kyllä aika kamala ja samalla vaikeasti estettävä ilmiö. Harmi, että tekään ette ole pystyneet siltä välttymään. Te varmaan olitte joskus pakostakin tarkempia tavaran kertymisen suhteen, koska suuren muuttokuorman kuskaaminen Kanarialta Suomeen olisi ollut hankalaa ja kallista. Veikkaan, että heti kun tavaraa tavallaan ”saa” kertyä ilman suurempia ongelmia, sitä myös helposti annetaan kertyä.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Taru

    Voimia toivotan sydämeni pohjasta! ❤️ Nimimerkillä kolme kertaa noin vuoden sisällä muuttaneena ei ole päässyt totuus unohtumaan..

    Tykkää

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s