Blogi semi-lopettaa

Pohdin paraikaa vakavasti, lopettaisinko Mielekkään miellekartan kirjoittamisen.

Minulle on aina ollut selvää, miksi kirjoitan blogia. Syy kirjoittamiseen on koko blogin olemassaolon ajan ollut sama, ja olen avannut sitä eniten blogin About-sivulla. Olen halunnut luoda ja tehdä jotain tuottavaa ainaisen kuluttamisen sijasta. On nimittäin paljon helpompaa ja yleisempää pelkästään kuluttaa (netti)sisältöä kuin luoda sitä. Olen jaksanut blogata lähemmäs kolme vuotta juuri siksi, että olen huonoinakin hetkinä pystynyt aina palauttamaan mieleeni syyn, miksi kirjoitan.

Vajaa kuukausi sitten törmäsin YouTube-videoon nimeltään 10 Top Creativity Tips You Should Know. Video on kauttaaltaan täynnä arvokasta ja viisasta asiaa, mutta yksi kohta vetosi minuun erityisesti. Kohdassa puhutaan siitä, kuinka sisällöntuottajan tulisi saada jonkinlainen korvaus työstään, ja todetaan, että

A lot of people create out of the goodness of their heart, and they don’t get anything back. Creator compensation is to realize that whatever you put out, you should be getting back. So create wisely and smart. Make sure you are getting compensated for what you create so you can invest back into your creation.

-Ralph Smart

Videossa siis todetaan, että moni luo asioita hyvää hyvyyttään eikä saa mitään vastineeksi. Juuri sitä mieltä minäkin olen.

Mitä sitten oikein tarkoitetaan, kun puhutaan palkasta, vastineesta, korvauksesta tai kompensaatiosta, mitä ihmisen tulisi kaikesta luomisesta saada? Blogimaailmassa kirjoittamisesta voi saada vastineeksi ainakin julkisuutta ja/tai rahaa, kehuja, tykkäyksiä, jakoja ja kommentteja, työtarjouksia, (testi)tuotteita ja kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Minä olen jossain määrin saanut maistaa melkein kaikkia noita, mutta useimmiten vain lilliputtisen pikkuriikkisissä annoksissa. Isoin palkka, minkä olen koskaan kokenut bloggaamisesta saavani, on kuitenkin aina ollut työ itse. Kun rehkii oikein kunnolla blogijutun eteen, niin kuin minulla on usein ollut tapana, minulle jää siitä hyvä olo. Kaikki viihde, hauskanpito ja kavereiden näkeminen tuntuu paljon upeammalta, kun on sitä ennen nähnyt vaivaa, käyttänyt kykyjään ja luonut niin hyvin, kuin on kussakin tilanteessa pystynyt ja tuntenut sopivaksi.

Jos omistan hetken noiden muiden palkkojen ja korvausten analysointiin, niin tiettyjä asioita minulle kyllä tarjotaan blogin kautta useinkin. Saan kutsuja monenlaisiin tapahtumiin, ja yksittäisistä tuotteista minulle tarjotaan ehdottomasti eniten erilaisia kirjoja. Valtaosalle tapahtumista ja tuotteista joudun kuitenkin sanomaan ei, koska ne eivät kiinnosta minua tarpeeksi. Mitä tarkoittaa sana tarpeeksi tässä yhteydessä eli bloggaajan kohdalla? Minun tulee olla niin kiinnostunut kirjasta, että viitsin käyttää tuntikaupalla tai viikkotolkulla aikaa sen lukemiseen, sisällön pohtimiseen ja kaikesta siitä kirjoittamiseen. Jos kirjaa pitää korvauksena tai palkkana siitä, että luen sen ja kirjoitan siitä jutun (mihin voi mennä yhteensä esim. 30 tuntia aikaa), käy selväksi, minkä suuruinen palkka kirja työstäni on. Sen takia kirjan täytyy olla maailman mullistava tai vähintäänkin tajuttoman loistava, jotta minun kannattaa ottaa se vastaan.

Monien tapahtumien kohdalla huomaan, että minun ei yksinkertaisesti tee mieli mennä, vaikka ne vaikuttaisivat lupaavilta ja lopulta olisivatkin sitä. Kai koen niidenkin kohdalla, että minulle ei jää niistä mitään käteen. Myös oma roolini tapahtumissa on toisinaan hämärä; mitä teen maanläheisenä bloggaajana julkkisten, toimittajien ja bling blingin keskellä? Omat arvoni ovat usein ristiriidassa sen kanssa, mitä tapahtumissa ajetaan, eikä niihin siksi ole järkevää mennä. Härkis-tapahtumista sentään pidin kovasti (sekä ensimmäisestä että toisesta), ja samaten Lavera-päivä oli yllättävän mielenkiintoinen ottaen huomioon, että olen kaukana kosmetiikkafriikistä.

Siirrytään sitten tuotteista ja tapahtumista bloggaamisen miellyttävyyteen yleensä. Olen nimittäin huomannut, että minun ei enää tee mieli kirjoittaa monista sellaisistakaan aiheista, joista olisin ennen kirjoittanut ja jotka sopisivat mainiosti blogiin. En mm. koskaan kirjoittanut kesän Budapestin-matkastamme, vaikka se oli oikein leppoisa ja onnistunut. Oli kesäkuun loppupuoli, minulla oli jäänyt kotona muuttohommat kesken, ja Budapestissa oli yhtenäkin lomailtanamme 32 astetta lämpöä. Kun lukema tippui 30 asteeseen, ja tuuli puhalsi kevyesti, Budan kuuluisilla kukkuloilla oli kumman miellyttävää. Koska Budapest on tunnettu ja kehuttu kaupunkikohde, sitä ei liitetä patikointiin, luontoon eikä metsäkävelyihin. Minä kuitenkin varta vasten varasin meille sellaisen hotellin, joka oli keskeisellä paikalla Budan puolella mutta samalla kuitenkin riittävän lähellä metsää, ja niinpä pääsimme patikoimaan. Olin jo otsikoinut tarinan blogiluonnoksiin nimellä ”Patikoitsijan Budapest”. Ajattelin sen tuovan netin valtaisaan informaatiomereen jotakin uutta, sillä tuskin turhan moni käy Budapestin maastossa patikoimassa, ja kirjoittaa siitä sitten suomen kielellä ja kattavasti nettiin. Juttu jäi kuitenkin kirjoittamatta. Aprikoin, että se olisi vaatinut paljon sellaista (selvitys)työtä, josta en yleensä ole niin innoissani, ja vastine kaikesta siitä työstä olisi kokemukseni mukaan jäänyt kovin pieneksi tai olemattomaksi. Niinpä minun ei kannattanut tuhlata aikaani moiseen.

Budapest zoomattuna maastosta kesäkuussa 2017.

Budapest zoomattuna maastosta kesäkuussa 2017.

Ajan tuhlaamisesta päästäänkin taas uuteen pointtiin. Luomistyö itsessään ei välttämättä koskaan ole turhaa ja/tai ajan tuhlaamista. On kuitenkin monia tapoja luoda kielen ja kirjoittamisen avulla. Jos tunnen, että blogin puolella luominen on toisinaan yhtä tyhjän kanssa, eikö minun kannattaisi suunnata aikani ja energiani esim. romaanin kirjoittamiseen? Minulla on ollut ajankohtainen, mieluisa ja jännittävä aihe romaaniin jo vuosien ajan, ja Irlanti-kokemus toi siihen viimeisetkin ainesosat. Mitään en kuitenkaan ole kirjoittanut, vaikka palasin Irlannista yli vuosi sitten. Blogiartikkeleita olen sen sijaan kirjoittanut jo 404. Mitä ne ovat minulle lopulta antaneet? Itse työstä saamaani tyydytystä ja muutamia ihania kommentteja lukuun ottamatta eivät juuri mitään.

Vielä jokin aika sitten kuvittelin, että blogista löytyisi jatkossa ainakin luonto- ja kotiaiheisia kirjoituksia, koska asun pian talossa omassa pihapiirissä. Taloon suorastaan tulvii valoa verrattuna siihen pimeään luolaan, jossa ennen asuin. Ajattelin, että reilun luonnonvalon ansiosta saisin parempia ja monipuolisempia kuvia blogiin. Näin itseni pohtimassa syvällisiä tuijottaessani järvelle ja katsellessani kurkipariskunnan lentelyä. Teekupposen äärellä omalla terassilla kirjoittaisin sitten pohdinnoistani blogiin. Enää en kuitenkaan välttämättä näe asetelmaa juuri tuollaisena. Voisin korvata täysin tuottamattoman blogin tekstinkäsittelyohjelmalla, ja kirjoittaa pohdintani sinne.

Blogini kohtasi tähän mennessä suurimman tappion, kun menetin ykkösfanini. Kukaan ei lukenut ja kommentoinut blogiani niin kuin äitini. Yleensä mies on ykkösfanini lähes kaikessa, mutta blogia hän seuraa laiskahkosti eikä varsinkaan kommentoi koskaan. Äidiltäni kesti aika kauan ”löytää” blogini, mutta kun hän vihdoin alkoi seurata sitä, se into kantoi loppuun asti. Viimeinen kirjoitukseni, jonka äiti ehti lukea, oli Kylpyhuoneremontti alle 25 eurolla. Hän makasi tuskissaan sängyllä, mutta tahtoi ja jaksoi kuitenkin lukea jutun täysin oma-aloitteisesti. Kirjoitukseni huvitti äitiä niin kuin pitikin, ja kun hän hymyili lukemilleen kohdille, hetkeksi melkein unohtui, että hän oli kuolemansairas. Muutama päivä sen jälkeen äiti nukkui pois. Äiti aina toivoi, että blogista seuraisi minulle jotain hyvää ja ansaittua. Hänellekin välillä selitin, kuinka itse työ riitti minulle palkaksi, vaikka toivoin toki itsekin, että sen lisäksi blogi toisi minulle jotain hienoa. Ei mainetta ja mammonaa, mutta jonkin sellaisen tilaisuuden, jollaista en koskaan olisi voinut saada ilman blogia. Toivossa on hyvä elää, kunnes ei enää olekaan.

Olen nyt saanut tähän yli 1 000 sanan edestä sellaisia pohdintoja, jollaisia olin mielessäni aiheen tiimoilta luonnostellut. En näe itseäni lopettamassa bloggaamista kokonaan, mutta se on varmaa, että harvennan kirjoitustahtia tuntuvasti, ja keskitän (kirjoitus)energiani muihin töihin. Osittainen vetäytymiseni blogimaailmasta tarkoittaa myös sitä, että en enää seuraa muita blogeja yhtä aktiivisesti kuin ennen. Mutta ei hätää, aion kuitenkin käydä kurkkaamassa silloin tällöin, mitä bloggaajakollegoilleni kuuluu.

Tavataan taas, ties milloin ja missä merkeissä!

Mainokset

15 thoughts on “Blogi semi-lopettaa

    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Taas kiva kommentti ihmiseltä, joka lähes yksin vastaa blogini ”muutamista ihanista kommenteista”, joihin jutussa viittaan. Ilman sinua olisin varmasti lopettanut bloggaamisen jo aikaa sitten. ❤

      Tykkää

      Vastaa
  1. Taru

    Kiitos, että kirjoitit mietteitäsi! Ymmärrän päätöksesi. Olenkin joskus miettinyt (hattua nostaen), että miten ihmeessä jaksat panostaa blogiin niin paljon aikaa ja energiaa, kuin olet kertonut. Ite en koskaan tee luonnoksia, suunnittele aikatauluja, tai ääreisharvoin aiheitakaan. Koska omani on vähän kuin julkinen muistikirja, jonne laitan spontaanisti asioita ylös. Muutoin katoaisi vapaus ja ilo :) Enhän voi koskaan tietää, miten ja mihin tahdon vaikkapa huomenna priorisoida aikaani, senhän näkee vasta huomenna.

    Blogiyhteistöihin ja palkkioihin minulla on aina ollut vastustava suhde. Siis henkilökohtaisesti ja henkilökohtaisen blogini kanssa, en tuomitse muiden valintoja. Edellisessä tein muutaman tarkasti valikoidun yhteistyön, joita sinne kyllä tarjottiin jatkuvasti. Nykyisessä on alusta saakka ollut nollalinja, ei vaan ole mua kiinnostava juttu. Mun postaukseni on mun postauksia, puhtaasti itsestäni lähtöisin. Kirjoitan jo muualle rahaa ja palkkioita vastaan, se riittää.

    Kaikkea parhautta syksyysi! ❤️ Tosi kivaa, jos kuitenkin törmäillään vielä, vaikka satunnaisemmin ❤️

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos hatunnostosta ja ajatustenvaihdosta muutenkin! 💜 Oli mukava lukea, millainen oma bloggaustyylisi ja suhtautumisesi blogiisi on (toki se on välittynyt blogistasi myös luonnostaan). :)

      Uskon, että useimmille bloggaus on (rakas) harrastus, jota jaksetaan tehdä satunnaisesti tai säännöllisesti tai johonkin tahtiin noiden väliltä, kukin omilla ehdoillaan. Ja jos oma tilanne on lisäksi tuollainen kuin sinulla, eli että kirjoitat jo muualle rahaa ja palkkioita vastaan, silloin minustakin bloggaaminen kannattaa ehdottomasti pitää niin rentona ja hauskana kuin suinkin, eikä yrittää saavuttaa blogilla mitään ”vakavaa” tai suurta. Sanoisin, että oikeastaan mikä tahansa mukiinmenevä palkkatyö tekee sen, että blogillaan ei tarvitse yrittää tienata tai tehdä tulosta (miten ikinä sen määritteleekin) sentin vertaa. Koska itse olen aina ollut huonosti työllistävällä alalla, ja kääntäjien työtilanne yleensäkin on erittäin heikko, olen halunnut suhtautua blogiin ammattimaisesti ja tietyllä vaativuudella, vaikka kirjoittaminen onkin koko ajan ollut vapaaehtoista. Juttujen kirjoittaminen on myös tuonut minulle sitä suuremman nautinnon, mitä enemmän olen ahertanut niiden eteen.

      Itse en ole mitään varsinaisia (raha)palkkioita bloggaamisesta koskaan saanut, joten voin vain kuvitella, miten pakotetusti sitä joutuisi kirjoittamaan, jos blogipostauksesta saisi rahaa. Totta kai oman arvion tuotteesta tai palvelusta pitäisi olla positiivinen, mutta sisältää jokin pieni kritiikin poikanen, jotta kirjoitus ei näyttäisi täysin feikiltä ja maksetulta. Minun ei ole tuollaisista diileistä tarvinnut ikinä kieltäytyä, koska mitään sellaisia ei ole tarjottukaan, mikä on hyvä asia. :) Muuten en vastusta blogiyhteistöitä tai näe niitä perimmiltään pahoina millään tavoin, sillä ainakin itse olen testaillut vain sellaisia tuotteita, joita olisin muutenkin ostanut. Tässä varmasti vaikuttaa se, minkä tyyppisiä juttuja kirjoittaa: sisustusbloggaajana sinulle varmaan tarjottiin kaikennäköistä rompetta kotiisi, etkä ollut kiinnostunut useimmista tuotteista. Itse puolestani olen kirjoitellut mm. vegeruoista ja -valmisaterioista, jotka olen ostanut itse (esim. vegepizza, Jokaiselle-ateriat, Arnoldsin ainut vegaaninen donitsi jne.). Niinpä kun minulle tarjottiin vegepaninia testiin, otin paninit ilolla vastaan, koska olisin taatusti testannut tuotetta muutenkin ja kirjoittanut siitä (vegeruokien valikoima kun kuitenkin yhä on varsin pieni kaikkeen muuhun valikoimaan verrattuna). Koska panini ei itsessään ole iso palkka kirjoituksestani, koin ja koen, että olisin hyvällä omallatunnolla voinut kirjoittaa paninin maistuvan pahalta tai olevan muutoin huono, mikäli olisin niin ajatellut. Näin ollen kukaan ei ostanut minua, ajatuksiani tai mielipidettäni, vaan pystyin kirjoittamaan juuri niin kuin halusin. Niin blogissani on aina ollut, ja toki olen yleensäkin ottanut erilaisia tuotteita testiin vain ani harvoin. Ja aina samalla periaatteella, eli vain tuotteita, jollaisia ostaisin muutenkin (esim. kasvivärit silloin kun värjäsin hiuksia), ja olen aina pystynyt kirjoittamaan tuotteista rehellisesti.

      Ihanaa syksyä sinullekin! ❤ ☂ ☕ Kyllä minä vielä täällä pyörin ja tulen moikkaamaan muita, vaikkakin aiempaa harvemmin.

      Tykkää

      Vastaa
      1. Taru

        Juu, en määkään sillä, että noin muuten saisin jostain helpolla tuloja (en oikein usko, että kukaan meistä itse itsensä työllistävistä saa, harmillista kyllä). Ihan vaan pelkästään itseä koskeva periaate blogiyhteistöitä kohtaan :)

        Toivottavasti näkyillään! Sä olet niitä harvoja loistobloggaajia, jotka on suorapuheisia, eivätkä hyssyttele ja leuka rinnassa nyökkäile kaikelle ❤️

        Liked by 1 henkilö

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Tulojen saaminen voi tosiaan olla kovinkin hankalaa niin yrittäjille, freelancereille, bloggaajille kuin monille muillekin. Freelancerina ja bloggaajana haaveilenkin täällä jo hiukan ihan tavallisesta, palkallisesta päivätyöstä. :) Olen säännöllisesti tarkastanut avoimet työpaikat tulevan asuinalueeni lähistöltä. :)

        Kiitos mahtavasta palautteestasi! ❤ Nöyräksi vetää, kun saa kollegalta loistobloggaajan tittelin❣❣❣

        Tykkää

  2. Anna / Kätteni Jäljillä

    Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Yhden blogipostauksen tekoon saa kulumaan todella paljon työtunteja. Olen aina ihaillut tapaasi kirjoittaa ja perehtyä aiheeseen josta kirjoitat! Tulee sellainen tunne, että ”tuo ihminen tietää varmaan kaiken”, sillä olet niin vakuuttava ja hyvästä syystä. :) Ainahan sen taustalla on paljon sitä aikaa vievää selvitystyötä sekä oikeaoppista kieltä (ja varmasti paljon, paljon muuta!). Ei sitä vakuuttavuutta noin vain taikurin hatusta nosteta. :)

    Bloggaamisen vähentäminen varmaan auttaa toisen kirjoitusprojektin etenemisessä, sillä se taatusti vapauttaa aimo annoksen aikaa ja energiaa myös moniin muihinkin tarkoituksiin! Ja onhan sinulla alkamassa uudenlainen ajanjakso elämässä muutenkin, kun uusi koti valmistuu upeisiin maalaismaisemiin. :)

    Toivon, että nautit täysin siemauksin tästä ”vähäblogisemmasta” elämästä, kirjoittamisesta, rakkaudesta ja tulevaisuudessa siitä teestä uuden kodin terassilla (tai takkatulen lämmössä). <3 Minustakin on mukava ettet ihan kokonaan lopeta, sillä mieluusti lukisin kuulumisistasi tai innostuksen kohteistasi aina silloin kun sinä haluat niitä meille jakaa. :)

    Ihanaa syksyä! <3

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos ihanasta kommentistasi! Mieltäni lämmittää kovasti tietää, että olet ajatellut minusta ja blogistani noin ylevästi. ❤ Vaikka olenkin tehnyt blogin eteen paljon työtä ja tiedän tarkalleen, kuinka paljon aikaa ja vaivaa mikäkin homma ja vaihe minulta vaatii, en kuitenkaan koskaan ole täysin varma siitä, miten tekstini välittyvät muille. Siksikin on suloista kuulla, että olet pitänyt minua niin vakuuttavana! 💛

      Uudet tuulet tosiaan puhaltavat elämässä nyt muutenkin, ja niinpä kirjoitusenergiaakin voi alkaa suunnata toisaalle. :) Tähän mennessä blogi on aina ollut prioriteettini heti vähäisten palkkatöiden jälkeen, eli millekään muulle vapaa-ajalla tapahtuvalle kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa ja jaksamista. Nyt siihen tulee onneksi muutos!

      Kiitos upeista toivotuksistasi! ❤ Kiva kyllä päästä näkemään, mitä maalaiselämä omassa uudessa talossa tuokaan tullessaan. :) Kaikkihan voi mennä tosi hyvin, tai sitten voi olla vaikea tottua moniin asioihin, tai mitä vain noiden väliltä. Ties vaikka halu kirjoittaa pohdinnoistani juuri blogiin kasvaisi hyvinkin suureksi tai vastaavasti kutistuisi minimiin. Tavallaan on aika jännittävääkin, ettei sitä tiedä vielä!

      Värikästä syksyä sinulle! 🍁🍂 Aion jatkossakin käydä ihastelemassa kaikkea (foto)kauneutta blogissasi!

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  3. tubettini

    Moro! Tykkään blogistasi paljon, enkä soisi että lopettaisit ! Huvitti, kun kerroit miten lähipiirisi lukee/ luki blogiasi. Oma äitini kyrpiintyi minun blogiini alkuunsa niin vahvasti ettemme keskustelleet liki kolmeen kuukauteen laisinkaan. Täysin merkityksetön, politiikaton ja keskinkertainen blogini sai aikaan sen, että äidinkielenmaisteri- äitini repi pelihousunsa tyysti. Minäkin toivon että kirjoittaminen antaisi jotain uusia mahdollisuuksia. Hemmetin terapeuttista niiden kirjoittaminen ainakin on! Älä siis lopeta.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos paljon tsempeistä ja kivasta kommentistasi muutenkin! 💙 Minuakin huvittaa nyt, kun kerroit äitisi reaktiosta blogiisi! :D Omakin äitini oli kielialan ihminen juuri niin kuin minäkin, eli ymmärrän hyvin, miten arvossaan jotkut ihmiset pitävät kieli- ja kirjoitustaitoa. Sinun äitisi suhtautuminen vaikuttaa silti kovin ylimitoitetulta, jos/kun puhevälit kerran menivät kuukausiksi! Sanoisin, että keittiötaiteessasi ja mainioissa sarjakuvissasi on paljonkin merkitystä, ja jälkimmäisissähän on varsin terävää ja viihdyttävää perhepolitiikkaakin!

      Toivotaan, että kirjoittaminen avaisi uusia mahdollisuuksia itse kullekin. Ainakin sinä varmaan pääset sarjakuvillasi vielä pitkälle, mikäli sitä vain haluat! ❤

      Tykkää

      Vastaa
  4. Änim

    Moi. Mikäli päätät lopettaa blogin kirjoittamisen tällä erää, niin ei minulla ole siihen sen enempää kommentoitavaa kuin että ’nainen tekee mitä naisen täytyy’. Jos mahdollista niin olisi kuitenkin kiva kuulla ja nähdä sitten aikanaan miten taloprojektisi valmistui. Tuollainen pikku-omakotitalo kiinnostaa itseäkin asumismuotona. Hyvää syksyn jatkoa!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos palautteestasi! Otan sen ehdottomasti huomioon sitten kun mietin mahdollisia tulevia aiheita blogiin. On hyvä tietää, että taloprojekti on kiinnostanut tiettyä lukijakuntaa. Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin!

      Tykkää

      Vastaa
  5. myco2quota

    Onneksi et ole kokonaan lopettamassa blogia. Blogisi on yksi niitä harvoja, joita luen säännöllisesti. Harvempi postaustahti ei minua haittaa, koska luen blogeja muutenkin yleensä vain viikonloppuisin. Taloprojektista olisi ainakin kiva vielä kuulla ja siitä miten asuminen lähtee uudessa kodissa sujumaan. 🙂
    Ymmärrän kyllä hyvin, että bloggaamiseen on vaikea löytää motivaatiota, kun se ei kovasta työstä huolimatta johda toivottuihin päämääriin. Itsekin välillä mietin, onko blogissa mitään järkeä, kun en ehdi kirjoittamaan useammin. Elättelen kuitenkin vielä toiveita siitä, että jossain vaiheessa ehdin panostaa blogiin enemmän ja toistaiseksi kirjoitan silloin kun ehdin. Siitä tulee kuitenkin hyvä mieli, kun kirjoittaa omasta mielestään hyvän postauksen. Jos joku vielä jakaa postauksen Facebookissa tai muualla, silloin koen todella onnistuneeni.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi ja palautteesta! Enköhän minä vielä jotain silloin tällöin kirjoita, talosta varmaan ainakin. :)

      Oli kiva lukea mietteistäsi myös oman bloggaamisesi suhteen. Itsekin muistan, kun blogiini tultiin ensimmäisiä kertoja esim. Facebookin tai jonkun toisen bloggaajan jakaman linkin kautta. Jokin yksittäinen kirjoitus saattoi saada monta sataa ”ylimääräistä” klikkausta lyhyessä ajassa edellä mainitun jakamisen ansiosta. Sellainen tuntui kyllä tosi hienolta. Varmasti se tuntuu osittain vieläkin, mutta koska kirjoituksia ja kokemusta on nyt niin paljon aiempaa enemmän, nälkä on kasvanut syödessä. Tarkoitan sitä, että jos jokin blogijuttu luetaan Facebookin kautta esim. 1 000 kertaa (mikä sinällään on upea juttu), mutta homma jää siihen eli siitä ei seuraa mitään, onko lopulta hirveästi väliä, luetaanko juttu 10 kertaa, 100 kertaa tai 10 000 kertaa? Jos taas kävisi niin, että 1 000 lukijasta edes yksi kommentoisi ja sanoisi esim. ”Löysin juttusi X Facebookin kautta ja pidin sitä erinomaisena. Haluaisinkin nyt ehdottaa sinulle, että kirjoittaisit vastaavanlaisen jutun verkkosivuillemme X…”, silloin homma toimisi omasta mielestäni, ja sujuisi erilaisten luonnonlakien mukaan. Työstä kun kuuluu saada palkkaa, olkoon se sitten missä muodossa tahansa. Se, että kirjoittaa jutun kovalla vaivalla, ja sitten vain lähettää sen avaruuteen, jossa kukaan ei tiedä siitä mitään eikä löydä sitä koskaan, on masentavaa. Minun ei sentään ole tarvinnut kirjoittaa täyteen avaruuteen, koska pieni ja uskollinen lukijakunta on olemassa (ja sen lisäksi hakukoneet tuovat blogiin reilusti satunnaisia kävijöitä päivittäin), mutta siltikään juttuni eivät ole kantaneet sellaista hedelmää, jota olen kaivannut. Mutta koska olen nyt muuttanut bloggausaikataulua, ja olen muutenkin uuden äärellä elämässäni, voin jatkaa luomista myös blogin puolella, kunhan vain keksin viisaan tavan ja tyylin jatkaa sitä. :)

      Toivotan paljon tsemppiä sinun blogillesi! Minusta bloggaamisesi vaikuttaa hyvältä, koska sinulla on toiveita blogisi suhteen. Vaikka aikaa ei toistaiseksi olekaan niin paljon kuin toivoisit, kirjoitushaluja kuitenkin on, ja joskus sinulla voi olla enemmän aikaakin kirjoittamiseen.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s