Aihearkisto: Kieli

Niin ärsyttävää! Sähköpostiasioimisen ABC

Onneksi näin ei käy useammin. Yleensä sähköpostitse asioiminen on nopeaa, toimivaa ja vaivatonta, mutta välillä silti tulee turhauttavia tilanteita vastaan. Mitä nyt sitten on käynyt? Ei mitään vakavaa, ärsyttävää vain.

Vaikka älypuhelimet, WhatsAppit ja jopa Facebook ovat minulle vieraita tai hankalia käyttää, sähköpostitse asioimisesta olen aina pitänyt. Olen ennenkin hoitanut monia asioita sähköpostin välityksellä, mutta taloprojektin aikana se on vain korostunut: olen pyytänyt ja saanut sähköpostitse tarjouksia, sopimuksia ja tietoa, ja pystynyt lähettämään tarkkoja ohjeita kuvineen ja karttoineen taloprojektiin liittyville ihmisille. Aina kommunikointi ei siltikään jostain syystä toimi, vaikka asia olisi kuinka tarkasti ja selvästi ilmaistu.

Lähetin talofirman myyjälle, jonka kanssa olen asioinut eniten, alla olevan sähköpostin koskien takkahormin (eli piipun) asennusta. Olen korvannut kaikki henkilö- ja yritystiedot pelkillä kirjaimilla, ja lihavoinut avainkohdat.

Moi, X!

Kysyisin taloprojektin tässä vaiheessa takkahormin asennuksesta. Henkilö M:hän lisäsi takan pääpiirustukseen, eli sellainen on ollut alusta asti suunnitteilla.

Ensinnäkin olen nyt löytänyt mieleiseni takanhttp://www.taloon.com/valmistakka-thorma-frankfurt-9-kw-harmaa/SVTF9433017011/dp?openGroup=9631.

Pelkäsin ensin, että linkin takaa löytyvä 142-kiloinen takka on aavistuksen liian painava (alustavasti oltiin puhuttu noin 100 kilon takasta tai kamiinasta), mutta sitten löysin luotettavan oloista tietoa lattioiden kestävyydestä: http://jotul.com/fi/aloitussivu/neuvoja-tulisijan-ostajalle. Linkin mukaan pinta-alaltaan 0,5 m x 0,5 m kokoinen takka saa painaa peräti 433 kg ilman, että lattiaa tarvitsee mitenkään vahvistaa. Mitään niin painavaa en missään vaiheessa ajatellutkaan pieneen taloon, mutta tuon tiedon valossa 142-kiloisen takan pitäisi olla lattialle helppo nakki, eikö niin?

Nyt kysynkin, kuinka paljon firma Y veloittaisi takkahormin asentamisesta? Piippu voisi olla esim. tällainen: http://www.taloon.com/jeremias-3m-piippupaketti-150mm-takkaan-rst/JERDWE50GRP3000150/dp?openGroup=6435.

Asettaisin itse takan paikoilleen, eli tarvitsen tilaustyönä vain kattoon ja välipohjaan tehtävän asennusaukon ja piipun asianmukaisen tiivistyksen ja kiinnityksen.

Kiitos!

Terveisin

S

Viestistäni käy ilmi, mitä kaikkea olen jo selvittänyt ja mitä enää tarvitsen. Vielä tässä vaiheessa sain kelvollisen vastauksen:

Hei S

Tarkistan vielä tuon lattian maanantaina.

Takka / piippu asiassa meidän yhteistyö kumppani on firma C , välitän kyselyn henkilölle P.

Ystävällisin terveisin

X

Vihdoin siihen ärsyttävään osaan. Myyjä X oli lupaustensa mukaisesti lähettänyt kyselyni henkilölle P, jonka vastaus on seuraavanlainen:

Moi,

Mielellämme tarjoamme asiakkaalle takkapaketin.

Vaikkapa saman tyyppisen, kuin hän on kartoittanut.

Olisiko mahdollista antaa asiakkaalle yhteystietomme.

Voitais katsoa sopiva ratkaisu.

Henkilö P

Firma C

Vastaus raivostuttaa minua uskomattoman monesta syystä: tein aivan selväksi, etten ole kiinnostunut takkapaketista, vaan takkapiipun asennuksen hinnasta, ja kaiken lisäksi firma C oli jo saanut sanatarkan kyselyni, nimeni ja sähköpostiosoitteeni myyjän X kautta. Miksi firma C ei siis vastannut kysymykseeni, varsinkin jos he niin ”mielellään” palvelevat minua?

Tein aivan julmettoman kauan töitä löytääkseni oikeanlaisen ja kauniin takan luettuani ensin päiväkaupalla takkojen ominaisuuksista. Näin unia takoista, etenkin kahdesta tietystä mallista. Pitäisikö minun kaiken näkemäni vaivan jälkeen tilata firmalta C ”saman tyyppinen” takka? Käsittämätöntä! Juuri tämän takia aina sanon, että kaikki pitäisi osata tehdä itse, niin ei tarvitsisi asioida tuollaisten firmojen kanssa ollenkaan.

Vai pitäisi meidän löytää asiaan ”sopiva ratkaisu”? Nyt taitaa olla niin, että minä olen sopivan ratkaisuni tehnyt, ja siihen kuuluu tarjouksen pyytäminen toiselta firmalta. Juuri tämä tässä harmittaakin, että vaikka lopulta saisin firman C tajuamaan, että minulla on jo takka valittuna ja että haluan tilata vain piipun asennuksen, firman edustajan lukutaidottomuus ja pakkomyyminen ovat jo muuttaneet käsitykseni firmasta ja sen rehtiydestä.

Jouduin ihan miettimään, mitä vastaan minulle välitettyyn henkilön P viestiin, sillä olin jo muotoillut asiani niin selvästi kuin mahdollista alkuperäisessä kyselyssäni. Niinpä vastasin näin:

Hei,

Sain yhteystietonne. Asiani on yhä sama kuin alla, eli kuinka paljon veloitatte takkapiipun asentamisesta?

Ystävällisin terveisin

S

En jaksa edes kuvitella, mitä sieltä vastataan. Luultavasti mitään vähänkään tarkkaa summaa ei anneta, ja kerrotaan, etten voi tilata pelkkää asennusta, vaan heiltä on tilattava työn lisäksi myös pelit ja vehkeet. Sellaiseen en ryhdy, se on varma. Olen aivan rakastunut löytämääni takkaan, ja nähnyt itseni opettelemassa ”valkean laittamista” (niin kuin mummoni sanoi) sen edessä! Näemmä täytyy opetella myös piipun asentaminen itse, niin ei tule huijatuksi.
Mainokset

Nainen asui yli 10 vuotta ensiasunnossaan – näin hänelle kävi

Ovatko kaikki muutkin huomanneet tällaisen otsikointitavan:

Noita kaikkia yhdistää sama rakenne, ajatusviivat ja silloin tällöin voimakas liioittelu: asia X on joko järisyttävää, hengenvaarallista, kamalaa, huippuihanaa tai perin kauhean hurjan järkyttävää. Viimeinen otsikko on jo itsessään järkyttävä, tekstin sisällöstä viis. Kun kodilla väitetään olevan shortsit yllään, niin vedet saa silmiin juttua lukemattakin. Minäkin lähetin shortsipukuisen kotini menemään asuttuani siinä yli 10 vuotta. Muutin siis pois.

Luulin, että lähtemiseen olisi väistämättä liittynyt haikeutta, vaikka olinkin odottanut muuttoa innolla, ja tiesin, etten katuisi päätöstä hitusenkaan vertaa. Tyhjänä asunto ei enää näyttänyt omalta kodiltani. Tai pikemminkin: tyhjänä asunto ei enää ollut oma kotini.

Tyhjänä asunto näyttää niin sieluttomalta ja epäkodikkaalta. Massalta, jossa ei ole mitään henkilökohtaista tai omaa. Ikkunakin näyttää pienehköltä, vaikka on asunnon suurin.

Nyt kun katson yllä olevaa kuvaa eteisestä ja kokonaan yksin remontoimastani kivilattiasta (jota muuten aivan kaikki kävijät ehtivät kehua), ja radiossa soi parhaillaan nyyhkybiisi, tämä onkin vähän kovempi pala kuin makuu- tai olohuone. Tein niin perhanan ison työn varsinkin listojen kanssa. Onneksi niistä tuli katseenkestävät.

No mutta. Kyllä ihmisen täytyy osata luopua myös tällaisista asioista, varsinkin muuton yhteydessä! Vanhan lattian repiminen kannatti varmasti, ja sain arvokasta remontointikokemusta.

Tyhjänä olohuonekin näyttää niin ankealta. Tyypilliseltä kerrostaloasunnon huoneelta, joka ei tee vaikutusta. Sisustettuna se oli toki paljon vaikuttavampi, aivan niin kuin koko koti muutenkin. Kiitos ja hei, olit järisyttävän huippuihana koti noin kahdeksan viiva yhdeksän vuoden ajan! Sen jälkeen minua alkoi kyrpiä toden teolla ja alati kiihtyvällä tahdilla: en enää sietänyt liikenteen melua, ketjupolttajanaapureita ja asunnon pimeyden laukaisemia päänsärkyjä. Toisin sanoen en enää sietänyt kerrostaloelämää siinä muodossa, mitä se oli minulle aina ollut.

Miltä minusta sitten nyt tuntuu? Miten minulle kävi? En olisi osannut sitä odottaa, mutta minusta tuntuu kuin olisin lomalla ensi kertaa moneen vuoteen! Vaikka minua odotti melkoinen laatikkokaaos ”uudessa” osoitteessani (lapsuudenkodissani), ja koko lauantai meni järjestellessä, minulla on silti kovin vapaa ja huoleton olo. Tuntuu helpottavalta, että vanha koti on nyt taakse jäänyttä elämää, enkä voi eikä minun tarvitse tehdä siellä enää mitään. Nyt asun kodissa, josta pääsee yhdestä ovesta suoraan ulos (tiedän, sellaista luksusta kelpaa mainostaa)! Täälläkin naapurit tupakoivat, ja huumekoiran nenälläni haistan heidät kyllä leikkimökin sisältäkin, mutta silti he ovat niin paljon kauempana minusta, että siitäkin kelpaa iloita.

Nyt siis vain nautiskelen elämästä ja odottelen rakennusluvan saamista. Hakemus on jo käsittelyssä, ja tiedän mm. sen, että ympäristöviranomainen puoltaa tekemääni jätevesisuunnitelmaa. Jes! Huussiunelma on taas pikkuisen lähempänä, ja kerrostaloelämä kokonaan takana.

Kulli ja pillu

Olen kertonut blogissa massiivisesta raakkausprojektista, jonka aloitin toden teolla vähän aikaa sitten. Viikon ajan olen keskittynyt nimenomaan papereiden läpikäymiseen ja hävittämiseen. Tulostakin on vihdoin syntynyt, mistä kertonen enemmän huomenna, mutta pari paperia ansaitsee oman esittelynsä.

Yläastepapereiden joukosta löytyi biologian tunnilla käytettyä opetusmateriaalia, jota muistan ihmetelleeni kovasti jo 15-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten.

Tekstit kullista ja pillusta särähtivät korviini pahasti jo silloin. Ne sanat eivät käytännössä kuulu sanavarastooni tänäkään päivänä. Voin kuvitella käyttäväni niitä ainoastaan halventavassa merkityksessä ollessani vihainen jollekulle, mutta tavallisessa puheessa en koskaan viittaa kenenkään alapäähän kullina tai pilluna. Nuo sanat vain kerrassaan ovat niin käsittämättömän rumia! Tosin monet muut vastaavat ilmaukset, kuten kyrpä ja tussu, eivät puhuttele yhtään kullia ja pillua enempää.

Merkittävintä opetusmateriaalin tekstissä on se, että kullista ja pillusta ennustetaan tulevan yleiskielen sanoja. Yleiskieleen viitattiin ennen kirjakielenä, ja Kotimaisten kielten keskus kertoo siitä seuraavaa:

Yleiskieli on kielimuoto, jota käytetään mm. sanomalehtien, television ja radion uutisissa, oppikirjoissa, tietokirjoissa, asiakirjoissa, käyttöohjeissa ja tiedotteissa. […] Se [yleiskieli] on mm. neutraalin asiatyylin kielimuoto.

Ja kullista ja pillustako pitäisi tulla neutraaleja, asiatyyliin sopivia sanoja? Ainakaan toistaiseksi ennustus ei ole toteutunut.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan molemmat sanat ovat alatyylisiä, mistä tiedetään seuraavaa:

Alatyyli on karkeuksia sisältävä kielellinen ilmaisutyyli. Esimerkkejä alatyylisistä sanoista ovat kaikki kirosanat ja muut vulgaareina pidetyt ilmaisut kuten haistattelut. Alatyylin käyttöä sille sopimattomissa paikoissa pidetään loukkaavana. (Lähde: Wikipedia)

Jos pillun kaltaiset sanat olisivat neutraaleja ja asiatyylisiä, googlaamalla sanan pillu ei saisi tällaisia hakutuloksia:

En yhäkään käsitä, miksi meille jaettiin koulussa tuollaista opetusmateriaalia.

Melkein huvittavinta on se, että monisteessa kullin synonyymeiksi tarjotaan pippeliä ja kikkeliä! Noita vain pikkulasten kanssa käytettäviä nimiä!

Kielitoimiston sanakirjankin mukaan sanat pippeli ja kikkeli ovat lastenkielessä tai lapsille puhuttavassa kielessä käytettäviä sanoja.

Opetusmateriaalin viesti: kulli = kikkeli. Alatyyli = lastenkieli. En tiedä, mitä teineille tänä päivänä opetetaan, mutta itse saamani monisteet ovat joka tapauksessa vuodelta 2001.

Lienee tarpeetonta raportoida, että kulli- ja pillumonisteet eivät päässeet säästettävien joukkoon.

Invalideille irvailua

Olin varma, että omassa blogissani ei nähtäisi tänä vuonna mitään ystävänpäiväaiheista. En muutenkaan ole hulluna kirjoittamaan pääsiäisistä ja juhannuksista ja muista vastaavista, ja lisäksi juuri nyt ystävänpäivä tuntuu minusta kovin kaupalliselta ja jopa vieraalta Suomessa. Jäin kuitenkin ihmettelemään alla olevaa isäni luona näkemää korttia niin pitkäksi ajaksi, että minun on sittenkin pakko osallistua ystävänpäivähumuun.

istavalle

Isäni oli saanut kortin muun postin mukana. Kieli-ihmisenä minua alkoi häiritä se, etten tajunnut, mitä kortissa ajetaan takaa. ”Istävän” on kerrassaan pakko tarkoittaa jotain, koska tuollaista virhettä ei vain millään voida tehdä eikä sellaista varsinkaan voi jäädä mihinkään (painettuun) korttiin. Ajattelin, että kortissa täytyy olla jokin sanaleikki, arvoitus tai viittaus johonkin. Ruotsinkieliseen tekstiin on sentään sisällytetty kaikki oikeat kirjaimet, vaikka toivotuksen viimeinen kirjain onkin tipahtanut ja aivan vinksallaan. Oli aika kääntää kortti ja katsoa, saisiko sen toiselta puolelta mitään vihjettä. Jospa kortin lähettäjä olisi esim. jokin järjestö nimeltään ISTÄ ry. Kyseessä oli kuitenkin Invalidiliiton kortti.

istavalle-2

Pelkästään se, että Invalidiliitto alkaa i-kirjaimella, ei voi selittää ystävän vaihtamista istävään, siinä ei olisi mitään ideaa miltään kantilta ajateltuna, eikä tuollainen voisi valjeta kenellekään.

Olisiko y-kirjaimesta otettu yksi sakara pois vähän niin kuin invalidiltakin voi puuttua jokin raaja? Ei hyvänen aika, sehän olisi aivan kamalaa irvailua!

Tuli aika googlata ”istävälle”. Sillä ei löydy yhtäkään asiaankuuluvaa hakutulosta.

istavalle-3

Kerrassaan merkillistä! Myöskään kortissa mainittu sivusto elämäyllättää.fi ei tarjoa vastausta.

Lopulta minulle tuli mieleen tällainen ajatusketju: ruotsinkielisestä vän-sanasta on heivattu pois n-kirjain, jolloin jäljellä jää ”vä”. Kun sen yhdistää suomenkieliseen toivotukseen, syntyy sana ”väistävälle”. Vän-sanan n-kirjain on tehnyt juuri niin, eli väistänyt. Seuraavaksi oli helppo tajuta, miksi juuri Invalidiliitto käskisi kortissaan väistämään. Jotta ei invalidisoisi ketään liikenteessä ajamalla hänen päälleen, olisi tärkeää osata väistää. Se jos mikä onkin mainio sanoma nimenomaan Suomessa, jossa monet autoilijat eivät osaa väistää jalankulkijoita edes suojateillä.

Ilmeisesti siis sain arvoituksen ratkaistua! Tosin se tapahtui vasta tätä postausta kirjoittaessani. Yleensä kielelliset arvoitukset ja sanaleikit aukeavat kenelle tahansa kieltä osaavalle hyvin pian ensilukemisen jälkeen. Toisin kävi nyt.

Hyvää istävänpäivää kaikille!

Tähän englannin osaamiseni huipentui

Vaihtoehtoinen otsikko tälle jutulle: Testaa irkkuenglannin taitosi (todellisuudessa corkin taitosi)!

Irlannissa ollessani mainitsin pari kertaa turhautumisestani irlanninenglantia kohtaan blogini kommenteissa. Turhautuminen oli suurinta kämppisteni kanssa, ja koin ymmärtäväni kaikkia muita heitä paremmin. Kaikkiin muihin lukeutui kämppisten tyttöystävät, paikalliset lapset, eri myyjät ja radiossa juttelevat ihmiset. Päättelin ymmärrysvaikeuksien johtuvan siitä, että mitään yleistä irkkuaksenttia ei tietenkään ole aivan niin kuin ei ole mitään yhteistä suomimurrettakaan, vaan yhden maan sisälle mahtuu todella monia eri murteita, ja Corkissa puhutaan hyvin omalaatuisella tavalla (vuokraisäntäni oli syntyperäinen corkilainen, ja myös toinen kämppikseni oli Irlannin eteläosista).

Yllä irlantilainen koomikko imitoi Corkin murretta ja sanoo siitä mm. ”Just join in whenever you recognise a word”.

Turhautumistani lisäsi merkittävästi se, että oma koulutukseni on nimenomaan englannin kielessä. Opiskelin runsaasti kielitiedettä ja eri ”englanteja”, valtaosa opettajistani oli englannin natiivipuhujia eri puolilta maailmaa, ja kävin myös sellaisilla kursseilla, joilla keskityttiin yksinomaan aksentteihin ja murteisiin. Luonnollisesti englanti ei osaltani jäänyt opiskeluihin, vaan se on ollut myös työtäni sen lisäksi, että olen tarvinnut sitä maailmalla. Minähän käänsin ennen elokuvia ja tv-ohjelmia, ja jo pelkästään siinä genressä sain kääntää mm. amerikan-, kanadan- ja australianenglantia brittienglannin lisäksi. Ei siis ihme, että ymmärtämättömyys potutti minua Irlannissa, missä en myöskään kokenut kielitaitoni juurikaan kehittyvän. Nyt tiedän, mistä se johtuu! Ei voida puhua kielitaidon kehittymisestä silloin kun toiset puhuvat kieltä, joka on itselle täysin vieras.

Corkin kieli ei nimittäin ole englantia, ja alla puhuva corkilainen kuvaakin sitä osuvasti näin: corkilaiset puhuvat liian nopeasti, corkin kieli on täynnä keksittyjä sanoja, ja corkia voi puhua englantia osaavien keskuudessa niin, että he eivät ymmärrä siitä mitään. Videossa mies kertoo englanninkieliset käännökset muutamille corkilaisille ilmaisuille. Parhaat viisi ja puoli minuuttia ikinä! :-DDDD Niille, jotka eivät jaksa katsoa videota, mutta haluavat saada käsityksen siitä, miltä corkin murre kuulostaa, suosittelen hyppäämistä kohtaan 3:51. Hatunnosto sille, joka ymmärtää virkkeen!

Itse olin analysoinut corkia mielessäni näin: hyvin sotkuista ja laiskaa, sanat katkaistaan kesken, ne räjähtävät suuhun puhumisen puolivälissä, jossa loputkin imaistaan takaisin kurkkuun. Corkilaisten kanssa ei voi puhua ULOSannista, kun sanat hädin tuskin näkevät päivänvaloa. Se vähä, mikä pääsee suusta ulos, kuulostaa paikoitellen kollikissan maukumiselta. Ilokseni lukuisat irlantilaiset kuvaavat murretta yllättävän samalla tavalla, joskin eri sanankääntein; mm. kissan maukuminen on kauniimmin sanottuna melodista tai laulullista puhetta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta satuin siltikin saamaan juhlallisen lopun, ja englannin osaamiseni Corkissa huipentui näin:

Ystäväni ja minä kävelimme kadulla. Meitä vastaan käveli isokokoinen mies, joka katsoi maahan, eikä siksi nähnyt meitä. Mies ei myöskään kuullut tuloamme, minkä vuoksi hän säikähti, kun olimme jo kohdalla ja aloimme väistää häntä. Pysähdyimme hetkeksi miehen eteen hänen selittäessä jotain aivan käsittämätöntä, ja hetken luulimmekin hänen olevan humalassa. Kysyin ystävältäni, tajusiko hän mitään, johon hän vastasi kieltävästi. Niinpä vain sanoin miehelle sorry pari kertaa ja käytin ilmeitä ja elekieltä ilmaistakseni, että tarkoituksemme ei ollut pelästyttää ja että en valitettavasti ymmärrä enkä osaa auttaa häntä. Jatkoimme matkaa. Aloin heti kelata tilannetta. Olin erottanut puheesta tasan kolme sanaa: bill, feet ja please. Mitä vain kolmesta sanasta voi päätellä? Jostain kummasta sen keksin. Mies oli sanonut: ”Could you wear bells in your feet, please?” Se oli siis vitsi! Mies viittasi hiljaiseen kävelyymme ja toivoi, että meillä olisi kellot jaloissamme, jotta hän olisi voinut kuulla tulomme. (Corkissa i- ja e-kirjaimet usein sekoitetaan, eli bell tosiaan voidaan lausua bill ja mm. sanalla meddle (suom. sekaantua) tarkoitetaankin sanaa middle.) Voi että, mitkä henkiset seläntaputukset annoin tuosta oivalluksesta itselleni; koodin murtaminen ja vitsin tajuaminen – vain noin sata metriä liian myöhään.

Mainiona loppukevennyksenä yllä on kunnon pikaopas eri irlanninenglannin murteisiin. Cork kuulostaa hyvin todenmukaiselta, heti tuli muistot mieleen!

Se vihreämpi Cork

Ei harmautta ilman vihreyttä! Olen jo muutamana päivänä kävellyt työmatkat niin kuin aikomus olikin, ja maisemat matkan varrelta ovat hienommat kuin olin osannut odottaa. Täällä oleva tunnelma on yllättävänkin mukava Corkin keskustan harmauden jälkeen (muistutuksena, että asun vajaan viiden kilometrin päässä keskustasta).

corkin vihreys 6

Huono fiilis ei voi ainakaan enää johtua maisemista, vaikka eihän se koskaan niistä johtunutkaan. Olotilat ovat yhä vaihdelleet tuntuvasti, päiviin voi mahtua oikeinkin hyviä ja päinvastaisesti epäuskoisia hetkiä; tänään jopa lauleskelin kävellessäni auringonpaisteessa töistä kotiin päin, kun vain hetkeä aiemmin olin ajatellut, miten täydellisen hullua täällä olemiseni on.

corkin vihreys 5

Tämän viikon maanantaina ollessani vielä lentokentällä Suomessa katselin, kuinka muut jonottivat portille. En liittynyt jonoon, vaan katselin sivummalta. Mietin, mistä pääsisin ulos, jos päättäisinkin lähteä kentältä nousematta koneeseen. Millaista olisi jättää koko leikki tässä vaiheessa, ajattelin. Kuin tilauksesta näin valtavan Exit-merkin. Tuijotin sitä pitkään. Voisinko vielä perua kaiken, ja lähtemisen sijaan koputtaa kohta kaikkien läheisten ovia? Huikkaisin jo eteisestä, että tulinkin jo, ei vain huvittanut mennä Corkiin. Ja sillä sipuli.

Nousin kuitenkin totta kai koneeseen. (Vaikka joskus lähtisinkin Corkista aiottua aikaisemmin, ajoituksen pitää silti olla parempi.) Saksassa Frankfurtin lentokentällä näin mainoksen arvonnasta, johon osallistumalla voisi voittaa Jaguarin. Ensimmäinen ajatus: En tekisi sillä mitään. Toinen ajatus: Voisin voittaa Jaguarin ja sitten myydä sen. CV:hen kirjoittaisin titteliksi Jaguarin myyjä ja työsuhteen kestoksi vuoden. Miten yhden auton myymiseen menisi muka vuosi? No kilpailuttaisin ja vertailisin ja myisin eniten tarjoavalle. Ei kun minunhan kannattaakin olla Jaguarin vuokraaja! Siitä tulee uusi työni Suomessa.

corkin vihreys 3

Ajatukseni paljastivat, että mieleni hakee ratkaisuja aika kaukaakin, koska halu olla Suomessa on niin vahva. Kun hain nykyistä työpaikkaani, ilmoituksessa ilmoitettu työsuhteen kesto oli vain murto-osa vuodesta. Vasta ensimmäisen puhelinhaastattelun aikana sain kuulla, että työsuhteen kesto onkin alustavasti vuosi ja todennäköisesti enemmänkin. Ei siis ole mikään ihme, että tänne sopeutuminen on ollut hankalaa, sillä olin orientoitunut lyhyempään työpestiin. Parisuhteellisena olisi huomattavasti helpompaa pärjätä omillaan muutamia kuukausia vuoden tai enemmän ajan sijaan.

Minulla on onneksi joitain varasuunnitelmia mielenterveyteni varalle, ja kerron niistä, jos niille tulee joskus tarvetta. Nyt tiedän pärjääväni ainakin kuukauden, koska ensimmäinen Suomi-vieras saapuu luokseni piakkoin, ja minulla itselläni on jo uudet lentoliput Suomeen (tosin vain hyvin lyhyeksi ajaksi, mutta sentään lennot ovat silloin suorat).

corkin vihreys 7

Ihan vielä ei kannata luovuttaa, sillä täällä on muutamia asioita, joista haluaisin päästä jyvälle. Huomasin nimittäin, että kun kämppikseni juttelevat irlanninenglannilla keskenään, en tajua siitä toisinaan puoliakaan! Se on aika turhauttavaa ihmiselle, jolla on maisterin paperit englannin kielessä. Ilmeisesti irlantilaiset hieman ”tsemppaavat” puhuessaan muiden kuin irlantilaisten kanssa, jotta heistä saisi selvää, mutta heti kun he saavat mongertaa keskenään, puheesta katoaa kaikki tolkku. Sen on pakko olla niin, koska olen selvinnyt kaikista kahdenkeskisistä keskusteluista kenen tahansa kanssa, ja olinkin hyvin huvittunut ja ihmeissäni, kun kuulin kämppisten juttelevan minun ymmärtämättä siitä juuri mitään. Toivon, että lähtiessäni täältä korvat osaisivat erottaa leväperäistä Corkin murretta edes hieman nykyistä paremmin!

Työtilaisuus sinulle, rakas

Sain eilen ihanaa ihmeteltävää sähköpostilaatikkooni. Sain tietää olevani rakas, jolle tarjotaan mieletöntä ulkomaan työtilaisuutta. Parasta on se, että myös sinä lukijani olet rakas, sillä tämä tilaisuus on kaikille, joiden äidinkieli on suomi. Jos haluat Romaniaan töihin kilpailukykyisellä palkalla, niin rakas on hyvä ja jatkaa lukemista!

rakas ehdokas

Mistä ilmoituksessa on kyse? Vaikka siihen on käännetty suomeksi vain kaksi sanaa, konekäännös on mennyt pahasti mönkään. ”Rakas ehdokas” on vihoviimeinen tapa suomentaa fraasi ”Dear candidate”. Suomen kielen verbiä rakastaa käytetään tunnetusti hyvin harkitusti ja harvoin. Sitä ei heitellä oikein mihinkään eikä kenellekään siten kuin lovea ja quereriä monilla muilla kielillä. Miten naurettavalta tuntuu olla rakas ehdokas! ”Hyvä hakija” voisi toimia parhaiten, mutta on siinäkin se ongelma, etten ole koskaan hakenut tähän tehtävään. En halua olla ehdolla mihinkään tällaiseen. Oli pakko varmistaa, oliko tämänkin rimanalituksen takana ystävämme Google-kääntäjä.

googlen kaannos

Niinpä niin, kyllä täysin epäonnistuneen konekäännöksen haistaa kauas. On hauska huomata, että vain kahden sanan ”suomennoksella” saadaan mikä vain ilmoitus mitätöityä silloin kun kyseisillä sanoilla puhutellaan lukijaa ja suomennos menee noin pahasti poskelleen.

Entä se lupaamani kilpailukykyinen palkka? Katsotaanpa.

huippupalkka

Googlailu paljastaa Romanian keskipalkan olevan 323,00 – 467,00 euroa kuukaudessa, siis varsin kohtuullinen palkka rakkaalle suomalaiselle varsinkin 30 prosentin lisällä.

Minulta saat tarkemmat yhteystiedot ja hakuohjeet, kultainen kokelas, jos kiinnostuit paikasta.

Maailman kallein suihkugeeli ja olemattomat lapset

Olemme lähdössä matkalle reilun viikon päästä. En uskalla vielä kertoa, minne matkustamme, sillä en enää ole ihan varma matkatoimiston luotettavuudesta. Varaan usein lennot ja hotellin erikseen, mutta tällä kertaa hyvä ja valmis pakettitarjous löytyi Tjäreborgilta. Kun ostaa Tjäreborgilta matkan/lennot, saa tehdä ostoksia toisinaan oikeastikin edullisessa tax-free-kaupassa Airshoppenissa, josta perhe onkin jo pyytänyt minua tilaamaan yhtä sun toista. Tjäreborg myös lähettää sähköpostitse erilaisia muistutusviestejä, jotka koskevat esim. auton vuokrausta, lennoilla syötäviä aterioita tai Airshoppen-ostoksia.

Kaikki tuohan kuulostaa hyvältä. Mikä siis sai epäilykseni heräämään?

Airshoppen-suihkugeeli

Kuva on Airshoppenin paperisesta katalogista (Talvi 2015 – 2016), joka lähetettiin postitse suoraan kotiin. Tämän täytyy olla maailman kallein suihkugeeli koskaan. Ajatella, että kaupassa se maksaisi 24 euroa, mutta Tjäreborgin asiakas saa maksaa sitä peräti 139 euroa.

Ei mennyt kauaa, kun sain tällaisen sähköpostin:

Airshoppen

Posti ei ole massaviesti tai tarjous, vaan on osoitettu minulle ja varausnumerolleni. Varasin matkan aikoinaan miehelle ja minulle (eikä meillä muutenkaan ole lapsia). Nyt saamme sitten jännätä, monelleko lapselle on paikka meidän varauksellamme. Kuvateksti puolestaan on malliesimerkki konekäännöksestä, edes sanaa ”snacks” ei ole kirjoitettu suomen monikkomuotoon, saati että sana olisi suomennettu naposteltaviksi tms.

Tjäreborg myös muistutti taas mahdollisuudesta tilata Airshoppenista.

Airshoppen 2

Eihän firman huippukalliisiin suihkugeeleihin ja muihin ”toutteisiin” ole edes varaa! Matkatoimisto tarjoaa myös näin houkuttelevan diilin:

Airshoppen 3

”Kyllä kiitos, haluaisin, että matkalaukkuni painaisi kymmenen kilon sijaan 20 kiloa. Onnistuisiko näin reilun lisäpainon saaminen?” Asia ei voisi olla huonommin muotoiltu. Ja niin on kielen ammattilaiset perustellusti työttöminä tai pätkätöissä, kun eihän heille selvästikään ole mitään tarvetta. Onnistuu se sujuva kielenkäyttö amatööreiltäkin ja etenkin Google-kääntäjän kaltaisilta koneilta!

Kokeillaan yhdellä helpolla virkkeellä.

Google-kääntäjä

Ja vielä kerran astetta monimutkaisemmalla virkkeellä:

Google-kääntäjä 2

Hyvältä näyttää. Ehkä ilahduttavinta on Googlen oivallus siitä, että ”lukukykyinen silmä” on ”blind eye”.

Mies ja minä olemme kaiken varaussekaannuksen keskellä lohduttautuneet sillä, että passit ovat saapuneet ja että Airshoppenin nettikauppa myy maailman kalleinta suihkugeeliä huomattavasti huokeampaan hintaan kuin saman kaupan katalogi väittää.

Nettikaupasta putelin saa 139 euron sijaan 18 eurolla. Eiköhän tuolla erotuksella saa ostettua hieman lisäpainoa matkatavaroille, ja jos oikein hyvin käy, kenties vähintäänkin sylipaikan yhdelle monista lapsistamme.

Onkohan sentään itse lentokone paremmassa kunnossa kuin firman asiakasviestintä?

”Pidän kauniista asioista!” – Älä tee näitä mokia blogisi kuvauksessa

Kuinka monta kertaa olet lukenut jonkin blogin kuvauksesta, että kirjoittaja ”inspiroituu kauniista asioista” tai vielä omaperäisemmin ”pitää kauniista asioista”? Entä oletko törmännyt bloggaajaan, joka kutsuu itseään ”esteetikoksi, joka rakastaa kauniita asioita”? Nämä kauniista asioista pitävät ja inspiroituvat bloggaajat sitten luonnollisesti jakavat näitä kauniita asioita lukijoiden kanssa inspiroidakseen myös heitä. Samaan aikaan suosittujen blogien kesken ilmeisesti jaetaan erilaisia inspiroivin blogi -palkintoja. Tosi inspiroivaa, eikö!

Blogitarjontaa on nykyään valtavasti, ja koko ajan lisääntyvissä määrin. Sitä voitaisiin pitää netin rikkautena, kaikenlaisen luomisen riemuvoittona. Koko ajan yhä useampi haluaa ottaa valokuvia ja ehkä kirjoittaakin jotain, ja nämä voivat olla hienoja asioita. Miksi on kuitenkin niin, että blogimaailma täyttyy tusinablogeista, joihin tuleva sisältö on muilta kopioitua aina blogin kuvausta myöten? Ja jos kerran haluat kopioida, niin kopioi nyt herranjestas jotain muuta kuin ”kirjoittaja pitää kauniista asioista”!

kauneutta rakastava esteetikko

Päätin kirjoittaa kolmesta pahimmasta mokasta, joita näen blogien kuvauksissa hyvin usein, ja tarjota toimivampia ratkaisuja. Mikä minä olen sanomaan, mitkä asiat ovat mokia, ja millaisia asioita voidaan ylipäänsä pitää mokina? Kirjoitan blogissani paljon ravinnosta, vaikka en ole ravitsemusterapeutti tai lääkäri. Uskallan tehdä niin, koska kaikki se tieto jaetaan kielen avulla, ja kieli puolestaan on alaani. Siksi pystyn kirjoittamaan havaitsemistani hölmöistä trendeistä, jotka ovat käyneet tavallisiksi blogien kuvauksissa (esim. blogin sivupalkissa ja About-sivulla), ja osoittamaan, että niihin trendeihin ei kannata lähteä mukaan, mikäli haluaa kirjoittaa kiinnostavasti ja/tai haluaa blogilleen enemmän lukijoita.

1. Itsestäänselvyydet, kliseet

Näitä ovat jo mainitut ”pidän kauniista asioista” -tyyppiset latteudet. Tiedätkö monia ihmisiä, jotka eivät pidä kauniista asioista? Miksemme kirjoita yhtä hyvin vaikkapa että ”olen hengittävä ihminen” ja että ”minulla on pulssi”? Siksi, koska ne ovat itsesäänselvyyksiä.

Huomaa myös, että blogeissa näillä ”kauniilla asioilla” tarkoitetaan hyvin usein erilaisia tavaroita. Joku, joka asuu tyhjässä kämpässä eikä näin ollen välitä ”kauniista asioista”, saattaa lähteä metsäkävelylle ja ihailla samalla kaunista auringonlaskua. Toisin sanoen kaikki pitävät kauniista asioista, jotkut aineellisista ja toiset aineettomista, monet molemmista. Olen joskus eksynyt lukemaan näitä ”kauniista asioista” kirjoittavien ihmisten blogeja ja hämmentynyt nähdessäni jonkin ”kauniin” liha-aterian tai vaatteen. Minulle kuollut eläin lautasella tai ihmisen niskassa ei ole kaunista, en myöskään inspiroidu sellaisesta. Kukaan ei voi leimata tiettyjä asioita kauniiksi ja tarjota niitä muille esimerkkeinä ”kauniista” asioista, kun kauneus jos mikä todella on katsojan silmässä.

2. Itsestään kirjoittaminen yksikön 3. persoonassa

”Kirjoittaja asuu Helsingissä, kirjoittaa inspiroivaa blogia, pitää kauniista asioista. Kirjoittaja on parantumaton esteetikko, joka ihailee kaikkea kaunista.”

Ei ole mikään häpeä kirjoittaa omaa blogia, päinvastoin! Eikö ole hienoa, että aloitit joskus bloggaamisen ja että blogisi tekstit ovat sinun itsesi kirjoittamia? Miksi etäännyttää oma itsensä omista teksteistään? Mitä tällaisella tyylillä saavutetaan? Miksi ihminen ei voi seistä omien sanojensa takana?

Tavallisimmin yksikön 3. persoonaa on käytetty kirjojen takakansissa, mutta ei tyylisyistä vaan siksi, että takakannen teksti ei ole kirjailijan itsensä kirjoittama. Blogien kuvaukset puolestaan ovat bloggaajien itsensä kirjoittamia, ja näin paranee ollakin, sillä tullessaan ”Maijan blogiin” ihmiset useimmiten haluavat lukea juuri Maijan kirjoittamia tekstejä. Yksikön 3. persoonassa kirjoitetuilla kuvauksilla luodaan kuitenkin mielikuva siitä, että ne ovat jonkun muun kuin bloggaajan itsensä kirjoittamia. Tuleeko bloggaajasta tällöin suositumman oloinen? Hän on niin suosittu, ettei hänen enää tarvitse itse kertoa itsestään, vaan sen tekee joku muu.

kirjoittajan roolit

3. Substantiivien listaus

Kielialalla ja kirjallisissa piireissä on jo kauan aikaa sitten oivallettu se, että ilmaisun vahvuus ja kunnolliset tekstit syntyvät toiminnasta, verbejä käyttäen. Pelkkä kuvailu (substantiivit, adjektiivit) ei riitä. Kumpi seuraavista on mielestäsi kiinnostavampi blogikuvaus?

”Kirjoittaja on äiti, vaimo, sisko, lapsi ja oman elämänsä suorittaja ja sijaiskärsijä. Blogissa nähdään kuvia lapsiperheen arjesta, lapsista, miehestä ja perheen kolmesta koirasta.”

VAI

”Tätäkin tekstiä kirjoitan hammasta purren ja itkua pidätellen. Kaikki on räjähtämässä käsiin. Päivisin hoidan Alzheimerin taudista kärsivää äitiäni koliikkivauvan huutaessa korvaani. Iltaisin kuuntelen miehen jorinoita siitä, kuinka rankkaa hänen elämänsä on rikkaan perheen downshiftaavana poikana, koliikkivauvan yhä huutaessa korvaani. Kirjoitan silloin kun hermoromahdukseltani ehdin. Tule seuraamaan, miten meidän Lahtisten käy!”

Siispä muuta roolien listailu toiminnaksi. Kerro, mitä ”lapsiperheen arki” tarkoittaa juuri teidän perheessänne. Avaudu kärsimyksistäsi. Mieti myös, mikä kaikki on oleellista tietoa. Jos kirjoitat lapsista ja perhe-elämästä, äitiys on blogisi kannalta oleellista. Kirjoitatko yhtä lailla myös sisaruksistasi tai vanhemmistasi (eli onko oleellista, että olet jonkun sisko ja jonkun toisen lapsi)?

perheidylli vai jotain muuta

***

Joku voi tietää jonkin huippusuositun blogin, jonka kuvauksesta löytyy kaikki yllä mainitut mokat. Itse asiassa minäkin tiedän monia sellaisia blogeja. Varmaan juuri niiden blogien takia mokat ovat levinneet niin laajalle blogimaailmaan. Suositut bloggaajat saavat halutessaan kirjoittaa juuri niin pinnallista, sisällötöntä, huonoa, turhaa ja mainostavaa tekstiä kuin mieli tekee, ja silti heidän blogejaan luetaan. Sama ei koske kaikkia muita bloggaajia, joista blogimaailma pääosin koostuu. Jokin blogi voi menestyä näistä mokista huolimatta, mutta ei koskaan niiden ansiosta. Miksi et näkisi vähän vaivaa ja erottuisi eduksesi?

Ja tietysti se tärkein: Levittäkää sanaa, jotta Lahtiset alkavat vihdoin kirjoittaa arjestaan!

Lukeeko sinunkin blogiasi Euroopan unioni?

Bloggaajana oman blogin kävijätilastoja pystyy seuraamaan aika tarkastikin. Blogini statistiikka kertoo minulle mm. kuinka monta kävijää ja klikkausta blogini saa tietyssä ajassa, ja mistä maista klikkauksia tulee. Sekin näkyy pitkälti, mitä kautta kävijät tulevat blogiin (esim. Blogilistan, hakukoneiden, muiden blogien, keskustelupalstojen ym. kautta). Myös hakusanoista näkee osan, vaikka Google ei niistä valtaosaa enää paljastakaan. Mitään liian yksilöivää ei tilastoista kuitenkaan näe, eli sitä ei tarvitse kenenkään pelätä. Minusta on ollut erityisen kiinnostavaa seurata, mistä maista blogiani luetaan. Maaliskuun osalta lista näyttää tältä:

maaliskuun maat

Statistiikassa maat on listattu lippuineen kartan alapuolelle. Kun tarkastelee maiden listaa tarkemmin, sieltä pomppaa silmään niinkin hassu maa kuin Euroopan unioni. Tässä osa listassa näkyvistä maista:

EU

”Maan” kohdalla ei ole tietenkään lippuakaan, koska kyse ei ole maasta. Tuntuu kummalta, että blogiani on katsottu Euroopan unionista. Mitä se tarkoittaa? Katseluja EU:sta on tullut jo aiemminkin. Onko blogiini tultu työajalla vai tauolla, viihtymään vai tutkimaan, ja millä asialla? Todennäköisintä on, että käynteihin ei ole mitään jännittävää syytä; yhtä lailla kuin vaikkapa stressi, myös jännittävät tarinat ovat usein ihmisen itsensä luomia, eikä totuus jonkin asian takana välttämättä ole kovinkaan ihmeellinen. Mutta jos asioita ylipäänsä tykkää pohdiskella, tällaisen asian kohdalla päähän tulee kaikenlaisia ajatusleikkejä. Mm. Disney on Ice -kirjoituksessa pohdin, miten monilla eri sanoilla voidaan puhua tappamisesta. Idea siihen syntyi surmata-sanasta, jota saduissa niin usein käytetään. Seurataanko jossain sivustoja, joissa kirjoitetaan tappamisesta? Suomessa on totuttu vahtimiseen, holhoamiseen ja valvontakameroihin. Myös netissä valvotaan, nykyäänhän on nettipoliisejakin. Olisiko juuri tappamisesta kirjoittaminen aiheuttanut sen, että EU:sta olisi tultu varmistamaan, että terrorismin torjunnalle ei ole juuri minun blogissani tarvetta? Heh! Näin ei tietenkään ole, sillä blogini on kärpäsenkakan kokoinen (tai pienempi) valtavassa blogimeressä saati netin sivustoilla yleensä, mutta ajattelun voimalla omasta päivästä tulee parhaimmillaan kuin b-luokan toimintaelokuva tai vähintäänkin poliittinen trilleri. Sitä paitsi tappaminenkaan ei ole yksiselitteistä, vaan saa eri merkityksiä eri asiayhteyksissä, esim. tappaa aikaa, mikä tuskin saa EU:ta aktivoitumaan. Ehkä onkin niin, että EU:sta on tultu tappamaan aikaa minun blogiini?

Luultavinta on, ettei tähän(kään) asiaan koskaan saa mistään vastausta, mutta olisi silti mielenkiintoista tietää, luetaanko EU:ssa paljonkin blogeja ja miksi ihmeessä. Onko suurin piirtein jokaisen bloggaajan statistiikassa käyntejä EU:sta? Näinhän voisi hyvinkin olla, jos EU:n palkkalistoilla olevilla on tapana käyttää ruokatuntinsa netissä surffailuun. Samalla kyllä luulisi, että sellaisia blogikäyntejä (eli vapaa-ajan toimintaa) ei tehtäisi EU:n nimissä.