Aihearkisto: Reseptit

Kesäkurpitsa-tomaattivuoka (vegaaninen)

Kuulutko sinäkin niihin onnekkaisiin, jotka saavat kesän lopussa kesäkurpitsoja joltakulta läheiseltä tai tutulta? Joudutko sinäkin aina miettimään, mitä kaikkea niistä voisi tehdä?

Itse olin ja olen yhä osittain siinä tilanteessa, että jääkaapissa on reilu erä kesäkurpitsoja. Halusin kokeilla jotakin uutta, ja Maku.fi-sivustolta löytyikin heti lupaavan kuuloinen kesäkurpitsa-tomaattivuoan resepti, joka on saanut hyvät arvostelut. Saadakseni ruoasta vegaanisen korvasin juustot vegaanisilla vaihtoehdoilla, ja valitsin kaupassa sellaisen pestokastikkeen, joka sattuu olemaan vegaaninen.

Kesäkurpitsa-tomaattivuoka

  • 2 kesäkurpitsaa
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 dl pestoa (esim. jokin näistä)
  • 6 tomaattia
  • 1 1/2 dl tuoreita basilikanlehtiä
  • 150 g fetan tyyppistä juustoa murennettuna (esim. Sheese, ks. kuva alla)
  • 1/2 tl mustapippuria
  • 1 dl juustoraastetta (esim. Violife for Pizza, ks. kuva alla)
  1. Pese ja viipaloi kesäkurpitsat. Hienonna valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit reiluiksi viipaleiksi.
  2. Voitele uunivuoka. Lado pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista. Levitä päälle puolet valkosipulista ja pestosta.
  3. Lado seuraavaan kerrokseen puolet tomaateista, basilikanlehdistä ja fetaraasteesta. Rouhi päälle mustapippuria.
  4. Toista uudelleen kesäkurpitsa- ja tomaattikerrokset.
  5. Ripottele vuokaan päällimmäiseksi vielä juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.
  6. Tarjoa kesäkurpitsa-tomaattivuoka hyvän leivän tai vaikka keitettyjen perunoiden kanssa.

Mmm, miten uunissa valmistetut ja maustetut kasvikset voivatkin olla niin hyviä! Ruoasta tuli juuri niin maukasta kuin arvostelut antavat ymmärtää, ja sitä teki mieli syödä lisää, vaikka oli jo melko täysi (ruoka ei siis sovi laihduttajalle!). Itse valitsin pestoksi Rainbow Arrabbiata -pestokastikkeen, joka on hyvin chilinen. Siksi vuoasta ei jäänyt puuttumaan tulisuutta, mutta jos haluaa miedomman lopputuloksen, valitsee vain eri pestokastikkeen. Alla näkyvät käyttämäni juustot.

Juustot käyttäytyivät niin kuin pitikin. Maistoin kuvan ”feta”juustoa ensimmäistä kertaa aiemmin kesällä, enkä pitänyt sitä lainkaan fetan makuisena tai muutenkaan erityisen hyvänä. Nyt toisella maistelukerralla melkein jäin siihen koukkuun, vaikka en edes ole mikään juustoihminen! Jotenkin sen juustomainen täyteläisyys ja tuhtius sopii upeasti yhteen kasvisten kanssa, ja tykästyin siihen niin, että ripottelin sitä vielä lisää valmiin ruoan päälle. Slurps!

Mainokset

Mangokakku (vegaaninen)

Pitkästä aikaa teki mieli leipoa kakku. Heitin kesäkuussa valtaosan paperikätköistäni pois, mutta mangokakun reseptin päätin säästää sillä mielellä, että leivon sen vielä joskus.

Pitkästä aikaa teki myös mieli käyttää aikaa koristeluun. Alkuperäisessä reseptissä käsketään koristelemaan kakku syötävillä kukilla, mutta minulla oli visio mansikoista, mintusta ja sitruunamelissasta, joten niinpä kaunistin kakun niillä.

Resepti on Hyvä terveys -lehdestä, ja se löytyy myös netistä.

Mangokakku

Pohja:

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl soijajauhetta
  • 1 rkl maissijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 150 g maidotonta kasvislevitettä
  • 1,5 dl agavesiirappia tai tummaa sokeria
  • 1,5 prk lasten mangososetta (Piltti)
  • 3,5 dl soijamaitoa

Päällinen:

  • 75 g pehmeää maidotonta kasvislevitettä
  • 1 1/4 dl tomusokeria
  • 3/4 dl maissijauhoja
  • 1,5 prk lasten mangososetta (Piltti)

  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Sulata levite, lisää joukkoon siirappi ja mangosose. Lisää kuvien ainesten joukkoon. Lisää lopuksi soijamaito ja sekoita hyvin.
  2. Voitele irtopohjainen kakkuvuoka ja ripottele pinnalle esimerkiksi kookoshiutaleita. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Jäähdytä kakku kunnolla ennen kuorruttamista. Sekoita kaikki päällyksen ainekset keskenään ja levitä kakun päälle. Koristele hedelmillä ja syötävillä kukilla.

Oli mukava leipoa omissa kirjoissani jotain vähän erilaista. Hedelmä(täyte)kakut eivät ole suosikkejani, ja mm. jäätelöiden kohdalla en koskaan valitse mangoa, jos valittavana on vaikkapa toffeeta tai lakritsia, mutta tällä kertaa teki varta vasten mieli leipoa juuri mangokakku. Makukin oli oikein kiva, joskin rakenne olisi voinut olla kuohkeampi. Itse maku ja pirteä ulkonäkö kuitenkin ilostuttivat!

Haudutettu koiranlihapata (ei-vegaaninen lihansyöjän unelma)

Koiranliha ja koirien kohtelu ovat olleet tapetilla viime aikoina. Ensin silmiini osui Ylen juttu koirien tarkoituksellisesta kiduttamisesta Espanjassa, ja sitten Helsingin Sanomien juttu koiranlihan myymisestä ja syömisestä Etelä-Koreassa. Näissä aiheissa ei toki ole mitään uutta. Koiria on kidutettu ja/tai syöty tietyissä maissa ja kulttuureissa jo pitkään. Moni lienee myös kuullut jokakesäisestä Yulinin koiranlihafestivaalista, jota vietetään Kiinassa ja joka näyttää tältä:

Aiheesta innostuneena minäkin päätin osallistua koirarientoihin jakamalla koiranlihareseptin ja sellaista koiratietoutta, mitä kaikilla ei ehkä ole.

Haudutettu koiranlihapata

  • 1 keskikokoinen koira
  • sipulia
  • ananasviipaleita
  • vihreää paprikaa
  • tomaattisosetta
  • kiehuvaa vettä
  • laakerinlehtiä
  • Tabasco-kastiketta
  • koiranmaksapyreetä

Marinadi:

  • viinietikkaa
  • pippuria
  • suolaa
  • valkosipulin kynsiä

1. Tapa ja nylje koira. Kypsennä avotulen yllä. Poista nahka, kun se on vielä lämmin, ja siirrä sivuun myöhempää käyttöä varten. Leikkaa liha kahden ja puolen senttimetrin kokoisiksi paloiksi.

2. Anna lihan maustua marinadissa kaksi tuntia. Paista lihapalat öljyssä isossa wokkipannussa avotulen yllä. Lisää silputtu sipuli ja ananaspalat ja kuullota.

3. Kaada joukkoon tomaattisose, kiehuva vesi, pilkottu vihreä paprika, laakerinlehdet ja Tabasco-kastike. Anna hautua kannen alla, kunnes liha on mureaa.

4. Lisää lopuksi koiranmaksapyree, ja keitä vielä 5 – 7 minuuttia.

Nam! Ruokalaji on klassikko Filippiineillä, ja sopii tarjottavaksi erityisesti häihin.

Tiesitkö tämän koirista?

Vaikka koirien syöminen on laillista 44 osavaltiossa Yhdysvalloissa, siellä paatuneimmatkaan lihansyöjät eivät syö koiria. Vaikka eläinvauvoista maistuvat niin vasikat kuin karitsatkin, koiranpentuja ei ihmisten lautasilla näy.

Porsaat ovat vähintään yhtä älykkäitä ja tunnekyvykkäitä kuin koirat, ja sopivat myös seuraeläimiksi.

Ravitsemuksellisesti koiranliha on täysin vastaavaa ihmiselle kuin mikä tahansa muukin liha.

Koiranlihaa ovat syöneet eri kansat ympäri maailmaa kautta historian: 300-lukuisista haudoista on löytynyt kuvauksia koirien teurastamisesta muiden ruokaeläinten ohella, ja koiranlihan tiedetään maistuneen roomalaisille, korealaisille, kiinalaisille, filippiiniläisille, Hippokrateelle, dakota-intiaaneille, havaijilaisille, asteekeille ja nigerialaisille. Lihansyöntiähän usein perustellaan juuri sillä, että ”niin on aina tehty”, eli vedotaan tapoihin ja tottumuksiin. Miksi tällainen ajattelu ei ulotu koiriin vieläkin laajemmin? Miksi koirien syöminen länsimaissa on tabu, mutta niin monien muiden eläinten syöminen ei?

Koirat lähestulkoon kerjäävät, että söisimme niitä. Joka vuosi maailmassa lopetetaan kolmesta neljään miljoonaa (kulku)koiraa ja -kissaa. Se tarkoittaa, että miljoonia kiloa lihaa heitetään hukkaan joka vuosi, mikä on valtava ympäristöllinen ja taloudellinen ongelma. Amerikassa kulkukoirien ja -kissojen lihaa syötetään karjaeläimille, jotka länsimainen ihminen sitten kelpuuttaa omaksi ruoakseen. Koiran- ja kissanlihan kierrättäminen ihmisravinnoksi muiden eläinten kautta on tarpeetonta tuhlaamista, koska voisimme syödä koirat ja kissat suoraan itse.

Mikä siis estää meitä syömästä koiranlihaa? No kun koirat ovat niin ihania ja söpöjä! Nykyisessä lihanhimoisessa maailmassa meillä ei tulisi olla varaa moiseen hempeilyyn. Myös lehmät, porsaat, kanat ja lampaat ovat ihania ja söpöjä, mutta ei se estä meitä syömästä niitä.

Etkö siltikään ole vakuuttunut? Eikö vesi herahda kielelle, kun näet tämän?

Ai ei herahtanut? No entä syttyykö syömishimosi, kun näet nämä?

Ai ei syttynyt? Jo nyt on kumma. Koiria, porsaita ja lampaita on kuitenkin syöty iät ja ajat, mikä onkin varsin perusteltu ja järkevä syy syödä niitä myös nyt ja jatkossa. Kun lisäksi ottaa huomioon koirien reilun saatavuuden, todennäköisen vapaudessa kasvamisen, niiden edullisuuden ja herkullisen maun, ei ole yhtäkään syytä olla syömättä koiria, mikäli muidenkin eläinten liha maistuu.

Reseptin ja koiratiedon lähde: Safran Foer, Jonathan. Eating Animals (2009).

Mustikkatorttu (vegaaninen)

Mitä tehdä, kun pakastimessa on hurjasti viime kesänä/syksynä poimimiani mustikoita, ja pakastimen pitäisi pian olla tyhjä uutta asukasta varten?

Mustikkatorttua tietenkin! Olen jo tehnyt mustikoista lukuisia pirtelöitä ja laittanut niitä puuron sekaan, ja halusin nyt jotain muuta. Ajatus mustikkapiirakasta houkutti, mutta tiesin, ettei minulla ollut vaniljakastiketta tai -jäätelöä, mitä marjapiirakat usein vaativat kylkeensä. Muistin tehneeni jo teininä sellaista mustikkatorttua, joka on itsessään niin hyvää, ettei se välttämättä vaadi mitään sooseja päälleen. Niinpä kaivoin reseptin esiin. Torttu on helppo ja nopea tehdä, vaatii vain vähän raaka-aineita, ja se todella on melkoisen herkullista paljaanakin. Herkullisuus johtuu sokerista ja rasvasta, joista viimeisintä en käyttänyt lainkaan aiemmin jakamassani mustikkapiirakkareseptissä. Minulla oli rasvaa jäljellä vappuna leipomistani munkeista, joten nyt sain oivasti käytettyä myös sitä.

Tarjosin mustikkatorttureseptiä aikoinaan yläasteemme kokoamaan reseptikirjaan, johon se myös pääsi. Niinpä en tiedä sen alkuperäistä keksijää, mutta olenkin muokannut sitä hieman vuosien varrella. Omaan versiooni ei tule esim. kananmunaa ja hyytelösokeria, sillä resepti toimii hyvin ilmankin.

Mustikkatorttu

Murotaikinapohja:
  • 200 g margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Täyte:
  • 6 dl mustikoita
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • (1 tl vaniljasokeria)
  1. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi.
  2. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan kaapimella sekoittaen.
  3. Levitä taikina voidellun vuoan pohjalle (ja reunoille).
  4. Sekoita täytteen aineet keskenään, ja kaada täyte taikinan päälle vuokaan.
  5. Paista mustikkatorttua 200 asteessa uunin keskitasossa 20 – 25 minuuttia.

Noin helposti torttu tosiaan syntyy!

Suosittelen, että taikinaa ei vedä vuoan reunoille, sillä reunat paistuvat, kuivuvat ja mahdollisesti palavat, vaikka torttu on keskemmältä vielä raaka. Toinen ja samalla viimeinen vinkki on se, että ei kannata pelästyä, vaikka tortun täyte on 20 – 25 minuutin kohdalla vielä aivan hyllyvä; se hyytyy täydellisesti, kun tortun antaa jäähtyä.

Erilaisia vaniljakastikkeita tai -jäätelöitä voi halutessaan käyttää, mutta rasvainen ja makea torttu maistuu mainiolta sellaisenaankin.

Vegaaniset munkit + mitä järkeä vegaanisuudessa taas olikaan?

Vuoden klassisin munkkiaika lähestyy kovaa vauhtia. Kirjoittamalla Googleen vegaaniset munkit saa useita osuvia hakutuloksia, ja käytetty reseptikin on niissä kaikissa lähes samanlainen. Se johtunee siitä, että munkit valmistetaan juuri tietyistä aineista, ja jos reseptistä poikkeaa vähänkin enemmän, lopputuloksena ei ole perinteiset munkit.

Munkkeja on ilahduttavan helppo tehdä vegaanisina. Maito vain korvataan halutulla kasvimaidolla. Lisäksi huolehditaan, että käytetty rasva on kasviperäistä, mitä monet aivan tavalliset (leivonta)rasvat ovatkin.

Meillä syötiin vegaanisia munkkeja jo viime vuonna, ja tänä vuonna käytämme aivan samaa reseptiä.

Vegaaniset munkit

  • 5 dl kädenlämpöistä kauramaitoa
  • 50 g hiivaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 13 dl vehnäjauhoja
  • 125 g rasvaa (valitse haluamasi esim. täältä)

Paistamiseen

  • rypsiöljyä

Pinnalle

  • sokeria
  1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen kauramaitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja jauhot. Lisää pehmeä rasva. Alusta taikina ja kohota se kaksinkertaiseksi.
  2. Pyörittele taikinasta pullia ja kohota niitä liinan alla noin 10 minuuttia. Jos haluat rinkeleitä, pyöräytä pulliin reikä sormella.
  3. Kuumenna öljy 170 asteeseen ja paista munkit upporasvassa. Käännä munkki, kun toinen puoli on kauniisti ruskistunut. Nosta kypsät munkit talouspaperin päälle hetkeksi valumaan. Sokeroi munkit kummaltakin puolelta.

***

Jopa kasvissyöjän voi joskus olla helppo ”unohtaa”, miksi onkaan kasvissyöjä. Mieleen voi tulla kysymyksiä, kuten onko tiukassa vegaanisuudessa lopulta mitään järkeä, ja voiko esim. maito mukamas olla niin epäterveellistä ja epäeettistä kuin väitetään. Pakkohan sen on olla hyvästä, kun rakastetut urheilijatkin sitä juovat (ainakin mainoskampanjoiden mukaan). Sekasyöjien se vasta voikin olla vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa syödä vegaanisesti, se kun kuitenkin väistämättä rajoittaa ”sallittujen” ruokien valikoimaa. Miksi kieltää itseltään yhtään mitään, kun voi saada kaiken? Mukaan lukien osteoporoosin, tukkeutuneet suonet, sydänkohtauksen, paksusuolensyövän ja pahan mielen? Kuka nyt niitä ei haluaisi?

Perinteisen munkkireseptin käytetyin eläinperäinen aine on maito. Alta löytyy hauskasti tehty reilun viiden minuutin pituinen video, jossa maitoteollisuus selitetään pähkinänkuoressa. Suosittelen juuri tätä videota, koska se on kiinnostava, informatiivinen, kuluttajan näkökulmasta tehty, ja siitä on tarkoituksella jätetty pois kaikki liian raaka ja julma materiaali. Tarkoitan kuluttajan näkökulmalla sitä, että vaikka ei välittäisi lainkaan lehmistä, ja ajattelisi vain omaa terveyttään, maidosta voi videon nähtyään silti haluta pysyä kaukana. Onneksi markkinat pursuavat eri kasvimaitoja!

Pinaatti-juustopiirakka (vegaaninenko?)

Keksin leipoa pinaatti-juustopiirakan. Kaapeista löytyi juuri siihen tarvittavat aineet. Juustokimpaletta minulla ei normaalisti ole, mutta yksi paketillinen jäi äidiltä syömättä, ja se osui jaossa minulle.

Minun piti alun perin tarjota vieraille tomaatti-parsakaalipiirakkaa, joten kun kerroin siskolle, että teinkin pinaatti-juustopiirakan, hän kysyi ihmeissään, enkö tehnytkään vegaanista piirakkaa. Kysymyksestä huomasin, että mikä vain juustopiirakka on erityisen mainio tarjottava tilaisuuksissa, joissa on vieraita. Ei tarvitse selitellä kenellekään mitään vegaanisuuksista tai vegetaarisuuksista, eikä kukaan suhtaudu piirakkaan minään erikoisvaihtoehtona perinteisemmille tarjottaville. Juusto toimi kuin valettu! Tekemäni piirakka syötiin muutamaa palaa vaille kokonaan jo pitojen alkupuolella! Se on ennenkuulumatonta vegaaniselle piirakalle, varsinkin kun sen vieressä oli tarjolla liha- ja tonnikalapiiraita. Ja käyttämäni juustohan oli toki vegaanista, raastoin piirakkaan Wilmersburgerin klassikkojuustopalaa. 😍

pinaatti-juustopiirakka-1

Pohjan osalta sovelsin piirakkaan parsakaali-tofupiirakan ohjetta, jota sitäkin aikoinaan muokkasin. Täytteen kehittelin itse.

Pinaatti-juustopiirakka

Pohja
  • 2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
  • 1 1/2 dl talkkunajauhoja (kaurasta ja herneestä)
  • 1 dl hienoa porkkanaraastetta
  • 1/2 dl perunajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 1/2 dl kaurakermaa
  • 1/2 dl vettä
Täyte
  • 300 g pakastepinaattia sulatettuna ja valutettuna
  • 2 dl vegaanista juustoraastetta
  • 2 dl kaurakermaa
  • vajaa 1/2 tl suolaa
  • 1 kananmunan verran korviketta (1 tl kananmunankorviketta + 2 rkl vettä)
  1. Sekoita piirakkapohjan ainekset keskenään yllä mainitussa järjestyksessä. Pane taikina jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
  2. Raasta juusto ja sekoita kananmunankorvike veteen. Yhdistä kaikki täytteen aineet.
  3. Ota taikina jääkaapista ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada ja levitä täyte tasaisesti pohjan päälle.
  4. Paista uunin keskimmäisellä ritilätasolla 200 asteessa 30 min. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.
Kaiken hulinan keskellä sain otettua piirakasta vielä yhden suttuisen kuvan ennen kuin siitä hävisi kolme palaa lisää!

Kaiken hulinan keskellä sain otettua piirakasta vielä yhden suttuisen kuvan ennen kuin siitä hävisi kolme palaa lisää!

Muuta ei tarvita! Porkkanan ja juuston raastaminen lienevät aikaavievimmät vaiheet, muuten ohje on kovin helppo. Pinaatti kannattaa ottaa sulamaan huoneenlämpöön monta tuntia ennen leipomisen aloittamista. Niin siitä tulee käyttövalmis kuin itsestään.

Piirakka on päältä täysin hyytynyt, kun sen ottaa uunista, mutta rajummin heilutettaessa täyte ”höllyy”. Sitä ei kannata pelästyä, sillä piirakka jatkaa hyytymistään. Tarjoiluhetkellä omani oli täysin kiinteä, ja paloja sai otettua siististi. (Olin leikannut piirakan valmiiksi sopiviksi paloiksi.)

Jauhoja voi vapaasti korvailla muilla, kunhan mittasuhteet pysyvät samoina. Pohjassa on vain vähän rasvaa, sillä kaurakerma koostuu pääosin vedestä ja kaurasta, rypsiöljyä siinä on alle 10 prosenttia. Rasvaisempi täyte tekee lopputuloksesta täyteläisemmän, eikä piirakka tunnu terveyspiirakalta (mikä voi olla tärkeää etenkin vieraille tarjottaessa).

Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä kermassa ja varsinkin juustossa itsessään on suolaa. Tosin pinaatti vaatii suolaa päästäkseen oikeuksiinsa. Pohjan suolamäärää ei tarvitse varoa, mutta täytteeseen kannattaa laittaa vajaa puolikas teelusikallinen, ei yhtään enempää.

Tilaisuuden luonteen takia en saanut piirakasta juurikaan kommentteja, eikä moni kai edes tiennyt sitä minun tekemäkseni. Muutamalta sain kysyttyä mausta, ja kaikki he sanoivat piirakan olevan hyvää. Minulle pinaatti on aina maistunut, joten piirakkakin meni vaivatta alas!

Leivonnaisia kasviksista: Terveellisempi porkkanakakku (vegaaninen)

Kuka tai mikä totesi jo vuonna 1989, että:

Kasvikset tekevät kakuista ja leivistä erityisen meheviä. Rasvan määrä voidaan pitää alhaisena, koska kasviksilla on sama vaikutus.

Lainaus kuulostaa John McDougallin tärkkelysfilosofiaan sopivalta aatteelta, mutta on todellisuudessa teoksesta Pirkan kasviskeittokirja (1989). Samaisesta kirjasta löytyy lupaavan kuuloinen porkkanakakkuohje.

pirkan-porkkanakakku

Porkkanakakku on yksi omia lemppareitani, ja siksi blogista löytyykin jo kaksi, keskenään hyvin erilaista porkkanakakkureseptiä: toinen on raaka ja erikoinen, toinen puolestaan on hieman perinteisempi ja kypsempi, joskin sekin tavallista terveellisempi ja todella herkullinen.

Tähän aikaan vuodesta moni yrittää syödä kevyemmin, ja huomasinkin Pirkan reseptin olevan melko täydellinen juuri nyt. Reseptissä ei ole lainkaan lisättyä rasvaa, eikä sattumoisin edes vehnää tai muitakaan viljoja, joita jotkut haluavat välttää. Olen muokannut reseptiä vain kananmunien osalta, muuten se on suoraan kirjasta. Oma kakkuni näyttää täysin samanlaiselta kuin kirjan kakku, vaikka en käyttänyt munia.

Porkkanakakku (n. 12 palaa)

  • 3 porkkanaa (n. 250 g)
  • 250 g mantelia tai pähkinää
  • 3 rkl perunajauhoja
  • 6 kananmunan verran kananmunankorviketta (luultavasti myös pelkkä perunajauho toimii munien tilalla mainiosti)
  • 2 dl sokeria
  • 1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
  • 1 tl kanelia

Koristeeksi

  • tomusokeria
  1. Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi. Jauha mantelit tai pähkinät (kuorineen). Sekoita ne perunajauhoihin.
  2. Sekoita kananmunankorvike veteen paketin ohjeen mukaan. Lisää sokeri, porkkanat, mantelit, sitruunan mehu ja -kuori sekä kaneli.
  3. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun (irtoreunaiseen) vuokaan. Kypsennä kakku ritilällä uunin alaosassa 175 asteessa n. 50 min.
  4. Anna kakun jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeri.

pirkan-porkkanakakku-2

Eikö omasta versiostani tullutkin aika lailla identtinen kirjan kakun kanssa? Tätä helppoa ja maistuvaa ohjetta voi suositella, se on mukava lisä jo jakamieni porkkanakakkureseptien joukkoon!

pirkan-porkkanakakku-3

Panin paremmaksi

Innostuin hääräämään keittiössä, mutta en pelkästään ruoan kanssa.

Kokeilin kahta sellaista reseptiä, jotka olen jakanut blogissa jo aiemmin. Nyt käytin kuitenkin joko yksinkertaisempia aineita tai jätin jotain kokonaan pois, ja lopputulokset yllättivät iloisesti! Viittaamani reseptit ovat Yhden hengen suklaakakku mikrossa ja Paras alumiiniton deodorantti. Suklaakakkua tein puhtaasta mielihalusta, dödöä puolestaan tuli aika tehdä uusi erä.

Aloitetaan suklaakakulla.

parempi-suklaakakku-2

Vielä parempi yhden hengen suklaakakku mikrossa

  • 3 rkl täysjyvävehnäjauhoa
  • 1 rkl kaurahiutaleita
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 1/4 tl leivinjauhetta
  • 3 rkl kauramaitoa
  • 1/2 dl haluamaasi hedelmäsosetta tai muussattua banaania
  • vaniljasokeria
  • ripaus kanelia
  • 2 – 3 rkl vegaanista tummaa suklaata
  1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
  2. Sekoita märät aineet keskenään. Yhdistä märät ja kuivat aineet ja sekoita. Lisää suklaahiput joukkoon.
  3. Kaada taikina kahvikuppiin ja mikrota täydellä teholla (900 W) 2 – 3 minuuttia.

parempi-suklaakakku-3

Yllä on kuva toissa kesänä ja vastikään tekemästäni kakusta. Tuoreempi kakku on silminnähden kuohkeampi ja vaikuttavampi. Tässä kaikki erot edelliseen kakkuun verrattuna: käytin erikoissokerin sijasta tavallista sokeria, kauraleseiden tilalla kaurahiutaleita, vaniljauutteen tilalla vaniljasokeria ja mustikkasoseen tilalla muussattua banaania. Kakun päälle laitoin hieman sokerikuorrutusta (tomusokeria + vettä).

Mikrotin kakkua aavistuksen vähemmän aikaa kuin viimeksi (kaksi ja puoli minuuttia), mikä teki rakenteesta mutakakkumaisemman eli vieläkin mehevämmän ja hitusen raaemman. Edellisen kakun tein vanhalla mikrolla, millä saattaa silläkin olla vaikutusta lopputulokseen (siinä mikrossa lautanen ei pyörinyt, ja kaikki kypsyi epätasaisesti, vaikka käänsin ruokia aina kypsennyksen puolivälissä).

parempi-suklaakakku

Mmm, kuva puhuu puolestaan; kakku oli herkullista ja tyydytti kaikki mahdolliset herkkuhimot!

Siirrytään sitten dödöön.

Viimeksi tein erän dödöjä keväällä käydessäni Irlannista Suomessa. Ne dödöt loppuivat pari kuukautta sitten, enkä tehnyt vielä silloin uutta erää, vaan käytin muita dödöjä mittavasta kokoelmastani. Kerrostamalla ja kikkailemalla (ja vaihtopaidoilla) pärjään ostodödöilläkin jotenkuten, mutta niitä käytettyäni paitani ovat selvästi tunkkaisempia kuin omatekoisen dödön jäljiltä. En siis huvikseni nimennyt itsetehtyä dödöä parhaaksi alumiinittomaksi dödöksi.

Nyt tekemäni dödö ei ole tehokkaampi kuin aiemmin tekemäni, mutta se syntyy vieläkin yksinkertaisemmin, vähemmillä raaka-aineilla ja siten myös edullisemmalla hinnalla. Lisäksi se voi olla värinsä takia monikäyttöisempi ja muilta ominaisuuksiltaan parempi kuin aikaisemmin tekemäni dödö.

deodorantti-toinen-versio

Paras alumiiniton deodorantti yksinkertaistettuna

  • 3 rkl perunajauhoa
  • 1 rkl ruokasoodaa
  • 2 rkl sulatettua kookosöljyä
  1. Sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada seos haluamaasi purkkiin/rasiaan tms.
  2. Anna seoksen jähmettyä joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Seos jähmettyy nopeasti ja dödö on pian käyttövalmis.

Niin kuin totesin alkuperäisessäkin postauksessa, dödön pääraaka-aineet ovat juurikin kookosöljy, mikä vain tärkkelyspitoinen jauho ja ruokasooda. Siksi vihreän saven, jota käytin aiemmassa reseptissä, voi hyvin jättää pois. Savi toki imee kosteutta, mutta siihen virkaan dödössä on jo paljon jauhemaisia aineita. Perunajauhon tilalla tai sen ohella voi käyttää esim. riisijauhoa, ja myös maissijauho on edelleen yhtä toimivaa kuin ennenkin, mutta se tekee dödöstä keltaista ja on siten pois laskuista, jos haluaa valkoista dödöä.

deodorantti-toinen-versio-2

Yllä on kuva savella kyllästetystä ja nyt tekemästäni dödöstä. Käytettyäni vihreää dödöä useamman purkillisen osaan sanoa, että se tahrii vaaleat paidat sisäpuolelta, mutta minua se ei ole milloinkaan häirinnyt, koska tahrat irtoavat täydellisesti tavallisessa pesussa. Savi kuitenkin tekee dödöstä myös kuivemman ja vaikeammin levittyvän. Lisäksi savi vaikuttaa dödön tuoksuun niin, että kookoksen tuoksua ei tunne samoin kuin savettomassa versiossa. Itse pidän kookoksen tuoksusta, joten valkoinen dödö on tuoksultaan ylellisempi kuin savidödö.

Loppuun vielä tarpeellinen levitysvinkki. Dödöä kannattaa ottaa esim. jonkinlaisella lastalla tai lusikalla ja joko antaa sen sulaa sormissa ennen levitystä tai käyttää tätä toimivaa konstia: aseta lastalla tai lusikalla ottamasi dödököntti sormin kainaloosi (älä irrota siitä otettasi), ja tuo käsivarsi alas kiinni kylkeesi (dödököntti jää siis kainaloon). Näin dödö sulaa itsestään kehonlämmön vaikutuksesta. Halutessasi voit nostaa käsivarren ylös vähän ajan päästä ja levittää sulaneen dödön kauttaaltaan ja tasaisemmin kainalon iholle (levitys on tarpeen saviversion kohdalla, mutta valkoinen dödö levittyy itsestään lähes automaattisesti).

Kainalot jäävät heti levityksen jälkeen kuiviksi, mikä sekin on suuri etu ostodödöihin verrattuna. Eniten dödössä vakuuttaa kuitenkin sen teho! Itsetehdyllä dödöllä on vaikea saada kainaloita haisemaan, mikä taas käy liiankin helposti ostodödöiltä.

*** 

Elämä on kovasti paljon makeampaa ja raikkaampaa, kun tarjolla on ihanaa suklaakakkua ja toimivia alumiinittomia dödöjä!

Suklaata syksyyn

Tämä postaus voisi helposti olla yhtä kuin suklaaresepti, mutta tästä tuli ennemminkin suklaailottelua ja suklaakuvausta.

suklaata-2

Niin ihanaa kuin onkin saada asua metsän keskellä Helsingissä, sen haittapuoli on metsän varjostavuus, ja siten asunnon pimeys. Valon puute onneksi pakottaa olemaan luovempi kuvausasetelmien ja -paikkojen kanssa.

suklaata

Tänään tein pienen taikatempun. Taioin tästä…

suklaata-6

tällaista…

suklaata-4

suklaata-3

Oikeastaan pidän muutosta hyvinkin isona taikatemppuna valokuvauksellisesti, vaikka suklaan valmistus muuten kovin helppoa onkin.

Sain Leaderin raakasuklaan valmistuspakkauksen viime vuonna joululahjaksi isältäni, ja hän kysyikin jokin aika sitten, teinkö suklaata koskaan. Raaka-aineiden parasta ennen -päiväykset olisivat riittäneet vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta koska suklaa sopii hyvin syksyyn ja kylmeneviin päiviin, päätin ryhtyä toimeen ”jo” nyt.

Nämä suklaat on tehty neitsytkookosöljystä ja valmiista jauheseoksesta, jossa on lucumaa, raakakaakaota, raakakaakaovoita, carobjauhetta, kookoksen kukintanektarijauhetta (?) ja himalajanruususuolaa (toisin sanoen armeijallinen eksoottisia superfoodeja). Lisäksi paketissa on mantelirouhetta, gojimarjoja ja agavenektaria, jotka lisätään suklaamassaan erikseen. Näistä tuli kyllä hyviä, mutta suklaata voi helposti tehdä myös harvemmista raaka-aineista, ja edullisempaakin siitä tulee, kun aineet ostaa erikseen. Aiemmin jakamassani taatelisuklaareseptissä on hyvä ja yksinkertainen pohja vaikka minkälaisille suklaille, mutta kyllä näistä Leaderinkin suklaista oikein herkullisia saa, eritoten kun panostaa asetteluun, ja syksy toimii taustana!

Toscakakku (vegaaninen)

Kun löysin vegaanisen toscakakun ohjeen, sitä teki heti mieli kokeilla. Toscakakku oli suurta herkkuani lapsena mummolassa, jonne sitä ostettiin toisinaan viikonlopuksi Porvoon torilta. En kuitenkaan ollut koskaan leiponut toscakakkua itse, en perinteisenä saati vegaanisena versiona.

Toscakakussa on perinteisesti leivottuna paljon eläinkunnan tuotteita: voita, kananmunaa, maitoa ja kermaa. Onneksi noille kaikille löytyy vegaaniset versiot, eikä mitään erikoisraaka-aineita tarvita. Kakun valmistaminen oli myös paljon yksinkertaisempaa kuin olin luullut. Ohje on Inna Somersalon toimittamasta Vegaanin keittokirjasta (2014).

toscakakku

Toscakakku

Pohja

  • 150 g vegaanista margariinia
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • hippunen suolaa
  • 2 dl kauramaitoa

Kuorrutus

  • 50 g vegaanista margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 1/2 dl kaura- tai soijakermaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 70 g mantelilastuja
  1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää margariiniseokseen kauramaito ja kuivat aineet. Sekoita varovaisesti ja kaada voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan.
  2. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20 – 25 minuuttia.
  3. Kuorrutusta varten sulata margariini kattilassa. Lisää sokeri, kaurakerma ja vehnäjauhot. Kiehauta. Lisää mantelilastut seokseen ja kaada kuorrute kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi.
  4. Paista uunin ylimmällä tasolla vielä 10 minuuttia tai kunnes kuorrute ruskistuu hieman.

Itse käytin pelkkiä täysjyvävehnäjauhoja, mikä johti terveellisempään ja tummempaan lopputulokseen. Toisaalta toscakakusta on sinällään turha hakea terveellisyyttä, koska kyseessä on puhtaasti rasvainen ja sokerinen herkku. Itse en kuitenkaan koskaan käytä valkoista vehnäjauhoa leivonnassa, joten kaapeistani ei sitä löydy. Minusta kakku oli jo nyt hyvin pitkälti perinteisen toscakakun makuista eli huippuhyvää, mutta valkoisia jauhoja käyttämällä kakusta saa juuri samanlaista kuin torien versioista, mikäli se on tavoitteena.