Avainsana-arkisto: eläimet

Tänään kohtaamani eläimet

Tänään ikkunasta näkyi näin hauskasti pupu.

En koskaan sano pupuja jäniksiksi. Pupu on pupu. Myös mies saa hellittelynimekseen usein pupu, mutta se edustaa vain noin prosenttia hänelle keksimistäni nimistä.

Mennään sitten pupuista poroihin. Tänään näin nimittäin reilusti niitäkin.

Porot vaikuttavat melko höpsöiltä. Olin kuullut porojen hömelyydestä ennenkin, mutta en ollut itse havainnut sitä. Nyt totuus on kuitenkin valjennut minulle. Porot astelevat kevyesti mutta juoksevat kuin pilapiirroksessa. Välillä ne menevät karkuun, ja tulevat sitten uteliaina takaisin. Toisinaan hölmistynyt ilme kruunaa kokonaisuuden.

Tästä valkokasvoisesta yksilöstä tulee värityksensä puolesta mieleen söpö lehmä.

Olin juuri keksimässä sopivia loppusanoja tähän juttuun, kun ihanan pöhkö porolauma tuli peräti terassille asti ihmettelemään. Mikäpä sen sopivampi lopetus!

Haudutettu koiranlihapata (ei-vegaaninen lihansyöjän unelma)

Koiranliha ja koirien kohtelu ovat olleet tapetilla viime aikoina. Ensin silmiini osui Ylen juttu koirien tarkoituksellisesta kiduttamisesta Espanjassa, ja sitten Helsingin Sanomien juttu koiranlihan myymisestä ja syömisestä Etelä-Koreassa. Näissä aiheissa ei toki ole mitään uutta. Koiria on kidutettu ja/tai syöty tietyissä maissa ja kulttuureissa jo pitkään. Moni lienee myös kuullut jokakesäisestä Yulinin koiranlihafestivaalista, jota vietetään Kiinassa ja joka näyttää tältä:

Aiheesta innostuneena minäkin päätin osallistua koirarientoihin jakamalla koiranlihareseptin ja sellaista koiratietoutta, mitä kaikilla ei ehkä ole.

Haudutettu koiranlihapata

  • 1 keskikokoinen koira
  • sipulia
  • ananasviipaleita
  • vihreää paprikaa
  • tomaattisosetta
  • kiehuvaa vettä
  • laakerinlehtiä
  • Tabasco-kastiketta
  • koiranmaksapyreetä

Marinadi:

  • viinietikkaa
  • pippuria
  • suolaa
  • valkosipulin kynsiä

1. Tapa ja nylje koira. Kypsennä avotulen yllä. Poista nahka, kun se on vielä lämmin, ja siirrä sivuun myöhempää käyttöä varten. Leikkaa liha kahden ja puolen senttimetrin kokoisiksi paloiksi.

2. Anna lihan maustua marinadissa kaksi tuntia. Paista lihapalat öljyssä isossa wokkipannussa avotulen yllä. Lisää silputtu sipuli ja ananaspalat ja kuullota.

3. Kaada joukkoon tomaattisose, kiehuva vesi, pilkottu vihreä paprika, laakerinlehdet ja Tabasco-kastike. Anna hautua kannen alla, kunnes liha on mureaa.

4. Lisää lopuksi koiranmaksapyree, ja keitä vielä 5 – 7 minuuttia.

Nam! Ruokalaji on klassikko Filippiineillä, ja sopii tarjottavaksi erityisesti häihin.

Tiesitkö tämän koirista?

Vaikka koirien syöminen on laillista 44 osavaltiossa Yhdysvalloissa, siellä paatuneimmatkaan lihansyöjät eivät syö koiria. Vaikka eläinvauvoista maistuvat niin vasikat kuin karitsatkin, koiranpentuja ei ihmisten lautasilla näy.

Porsaat ovat vähintään yhtä älykkäitä ja tunnekyvykkäitä kuin koirat, ja sopivat myös seuraeläimiksi.

Ravitsemuksellisesti koiranliha on täysin vastaavaa ihmiselle kuin mikä tahansa muukin liha.

Koiranlihaa ovat syöneet eri kansat ympäri maailmaa kautta historian: 300-lukuisista haudoista on löytynyt kuvauksia koirien teurastamisesta muiden ruokaeläinten ohella, ja koiranlihan tiedetään maistuneen roomalaisille, korealaisille, kiinalaisille, filippiiniläisille, Hippokrateelle, dakota-intiaaneille, havaijilaisille, asteekeille ja nigerialaisille. Lihansyöntiähän usein perustellaan juuri sillä, että ”niin on aina tehty”, eli vedotaan tapoihin ja tottumuksiin. Miksi tällainen ajattelu ei ulotu koiriin vieläkin laajemmin? Miksi koirien syöminen länsimaissa on tabu, mutta niin monien muiden eläinten syöminen ei?

Koirat lähestulkoon kerjäävät, että söisimme niitä. Joka vuosi maailmassa lopetetaan kolmesta neljään miljoonaa (kulku)koiraa ja -kissaa. Se tarkoittaa, että miljoonia kiloa lihaa heitetään hukkaan joka vuosi, mikä on valtava ympäristöllinen ja taloudellinen ongelma. Amerikassa kulkukoirien ja -kissojen lihaa syötetään karjaeläimille, jotka länsimainen ihminen sitten kelpuuttaa omaksi ruoakseen. Koiran- ja kissanlihan kierrättäminen ihmisravinnoksi muiden eläinten kautta on tarpeetonta tuhlaamista, koska voisimme syödä koirat ja kissat suoraan itse.

Mikä siis estää meitä syömästä koiranlihaa? No kun koirat ovat niin ihania ja söpöjä! Nykyisessä lihanhimoisessa maailmassa meillä ei tulisi olla varaa moiseen hempeilyyn. Myös lehmät, porsaat, kanat ja lampaat ovat ihania ja söpöjä, mutta ei se estä meitä syömästä niitä.

Etkö siltikään ole vakuuttunut? Eikö vesi herahda kielelle, kun näet tämän?

Ai ei herahtanut? No entä syttyykö syömishimosi, kun näet nämä?

Ai ei syttynyt? Jo nyt on kumma. Koiria, porsaita ja lampaita on kuitenkin syöty iät ja ajat, mikä onkin varsin perusteltu ja järkevä syy syödä niitä myös nyt ja jatkossa. Kun lisäksi ottaa huomioon koirien reilun saatavuuden, todennäköisen vapaudessa kasvamisen, niiden edullisuuden ja herkullisen maun, ei ole yhtäkään syytä olla syömättä koiria, mikäli muidenkin eläinten liha maistuu.

Reseptin ja koiratiedon lähde: Safran Foer, Jonathan. Eating Animals (2009).

Sanon EI tipattomalle, sokerittomalle, gluteenittomalle ja jopa vegaaniselle tammikuulle!

Kun meillä perheen kesken kohotettiin uudenvuodenaattona kuohuviinilasit ilmaan, toivotin muille ”Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta”. Sellaiset tunnelmat meillä nyt on.

Jos kuitenkin ajattelen vain omaa elämääni, ja keinotekoisesti suljen siitä pois äidin tilanteen, olen melko onnellinen nykyelämässäni. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan luvannut elää tipatonta, sokeritonta, gluteenitonta tai mitään vastaavaa tammikuuta. Enkä edes vegaanista tammikuuta! Miten se voi olla mahdollista, kun kerran olen vegaani? Katsotaanpa.

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Viime syksyn mittaan huomasin, että ajatukseni veganismin suhteen ovat kovin erilaisia kuin ennen. (Oikeammin puhun vain vegaaniudesta tai ruokaveganismista, en elämäntavasta, jossa myös esim. kaikki hygienia- ja kodintuotteet ovat vegaanisia ja jossa yksikään vaatekappale tms. ei sisällä piirunkaan vertaa mitään eläinperäistä.)

Itseni kohdalla ei niinkään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi tai pystyisi enää syömään vegaanisesti, sillä täysin vegaaninen kasvisruoka voi helposti olla herkullista, terveellistä, edullista ja vaivatonta valmistaa. Toisin sanoen se voi olla kaikkea, mikä itselleni on tärkeää. Samaten otan ilolla vastaan esim. kaikki dödöt ja rasvat, jotka ovat vegaanisia. En kuitenkaan enää pidä niistä mielikuvista, jotka koen liittyvän veganismiin ja vegaaneihin. En pidä vegaanin identiteetistä. Jos keskustelen jonkun vieraan kanssa, en kerro olevani vegaani, ellei se tilanteen vuoksi ole melko lailla pakollista. Sanon nykyään ennemmin, että olen kasvissyöjä (vegaanihan on hänkin kasvissyöjä, joskin paljon tiukempi sellainen kuin vegetaristi, jollainen ehdin olla monta vuotta ennen vegaaniksi ryhtymistä).

Kun ajatukseni veganismin suhteen alkoivat muuttua, en tiennyt pitkään aikaan, mistä se johtui. Nyt tiedän ainakin jotain. Vielä joskus veganismi näyttäytyi minulle äärimmäisenä ja vaikeana, sellaisena juttuna, jota en koskaan edes kokeilisi pidemmän aikaa, saati alkaisi kokonaan vegaaniksi. Kun sitten kuitenkin kokeilin vegaanista ruokavaliota John McDougallin innoittamana (joka muuten hänkin välttää aina puhumasta vegaaniudesta, vaikka tärkkelysruokavalio on täysin vegaaninen) ja jäin sille tielle, (ruoka)veganismista tuli minulle arkipäivää ja aloin seurata ”alan” tapahtumia. Ja voi, miten kyllästynyt olenkaan kaikkeen, minkä itse näen liittyvän veganismiin. Vegaanipiireissä liikkuu monia ”vegaanipoliiseja”, joiden elämäntehtävänä on pohtia, minkälainen syöminen ja eläminen on riittävän vegaanista. He eivät tajua, että tuomitsemalla lihansyöjät ja jopa muut vegaanit he tekevät hallaa veganismille. Oma arvomaailmani on lopulta sallivampi, ja pidän vegaanipoliisien toimia tuhoisina ja myös turhina. Maailmassa on niin paljon suurempiakin huolia kuin se, millaista ruokaa joku syö. Ymmärrän nyt objektiivisemmin myös lihansyöjien ajatuksia, vaikka varsinkin tehotuotetun lihan syöminen onkin mielestäni niin kovin väärin sen lisäksi, että se on niin kuuluisan epäterveellistä.

teurastamossa

Itse olen täydellisen vegaanin sijasta vähän epätäydellisempi vegaani (joskaan en halua sanoa itseäni vegaaniksi), ja vastaavasti välitän hiukan keskivertoihmistä enemmän esim. kehitysmaiden lapsista. Jos vaikkapa syön leipää, joka myöhemmin paljastuu ei-vegaaniseksi, suren sitä vähemmän kuin sitä, että moni ihminen elää nälässä vailla minkäänlaista leipää. Joku voisi kysyä, miksei sekä olla täydellinen vegaani että lahjoittaa rahaa kehitysmaiden lapsille. Harva kuitenkaan on niin täydellinen. Omat kykyni ja varani eivät riitä kaikkien auttamiseen, enkä minimalismistani huolimatta ole valmis elämään täysin askeettisesti.

Ihmisten ja eläinten elämä on yhtä arvokasta, mutta jos minulla olisi mahdollisuus pelastaa joko ihminen tai jokin lemmikkieläin palavasta talosta, pelastaisin toki ihmisen, ja olettaisin myös, että kaikki muut toimisivat oikeudentajussaan samoin. Stereotyyppisesti vegaaneille eläimet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, ja oman kokemukseni mukaan se on totta joidenkin vegaanien kohdalla. Muiden ihmisten inhoaminen on kuitenkin pahasta veganismille, jonka pitäisi näyttää houkuttelevalta kaikille. Veganismia ei tulisi käyttää välineenä sulkea muita ulos, vaan sen pitäisi olla avoin kerho, johon kuka tahansa on tervetullut liittymään. Vegaanien ei tulisi asettaa itseään muiden yläpuolelle. Veganismi ei ole ratkaisu kaikkeen, ja on monia muitakin tapoja vaikuttaa. On valheellista luulla, että vain vegaanit tekevät jotain eläinten ja ympäristön hyväksi; veganismi voi olla myös kuormittavaa ympäristölle, jos ruokavalio koostuu pitkälti trooppisista hedelmistä ja eksoottisista superfoodeista.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Pääosin järkevässä vegaanisessa kasvissyönnissä ei itsessään ole mitään vikaa, vaan sellaisesta kiittävät sekä oma terveys, eläimet että ympäristö. Jos veganismiin liittyviä leimoja saadaan ajan myötä muutettua, sanon itseäni taas mielelläni vegaaniksi. Vielä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos riittävän moni ”tavallinen” ihminen ryhtyy joskus syömään vegaanisesti, samalla myös itse veganismista tulee normaalimpaa, jolloin hullut yksilöt muuttuvat vähemmistöksi. En tiedä, tapahtuuko näin omana elinaikanani tai koskaan myöhemminkään, mutta aina saa toivoa.

Kirjoitin tämän tekstin sekä itselleni että muille. Saan tasaisin väliajoin sellaista palautetta joko blogiin tai sähköpostiin, että olen onnistunut tärkkelysteksteilläni innostamaan ihmisiä enemmän ja enemmän vegaanisen ruoan puoleen. Tulen palautteesta kovin iloiseksi, mutta välillä pelkään, että jotkut jättävät veganismin sitten kun heille paljastuu, että osittain se on vihamielisten, yksioikoisesti ajattelevien eliitti-idioottien klubi, johon ”väärinajattelijoilla” ei ole mitään asiaa. Jotkut vegaanit kannustavat jopa väkivaltaan, jos käännytys ei muuten onnistu. Itse en halua käännyttää ketään näin kyseenalaiseen lahkoon kuin veganismi.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Vaikka en enää pidä termeistä veganismi, vegaani ja vegaaninen, enkä pidä niihin liittyvistä mielikuvista, blogissa joudun kuitenkin niitä välillä käyttämään ainakin reseptien kohdalla.

”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton” – Missä on ihmisten argumentointitaito?

Tammikuussa veganismi on näkynyt mediassa tavallista enemmän mm. Vegaaniliiton järjestämän vegaanihaasteen johdosta. Samaten Ylen Perjantai-sarjassa juteltiin vastikään eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä. Nyt riittäisi valinnanvaraa kirjoitusaiheissa; voisin ottaa kantaa esim. eri julkkisten ja toimittajien vegaanikokeiluihin ja kannustaa heitä jatkamaan tammikuun jälkeenkin. Mutta kukin tekee omat päätöksensä, ja on yksi aihe, joka vaatii eniten puuttumista. Se on veganismia vastaan argumentointi. Ensiksikin voi kysyä, miksi hyökätä veganismia vastaan alkujaankaan, mutta jos niin päättää jostain syystä tehdä, niin miksi argumentit ovat järjestäen naurettavia, harhaanjohtavia tai jopa valheellisia? Miksi argumentoida, jos ei tunne asiaa tai se ei edes kiinnosta? Eikö siten tee hallaa itselleen ja maineelleen? Ainakin veganismi itsessään kärsii puolivillaisista väitteistä, mutta onneksi niillä ei onnistuta sumuttamaan kaikkia.

Käsittelen tässä kirjoituksessa kahta esimerkkitapausta, joista varsinkin ensimmäisessä näkyy argumenttien kehnous ja toisessa havaitaan, miten ihmisiä johdetaan harhaan ontuvan argumentoinnin ja faktojen pimittämisen avulla.

Inhottavan mauton vegaaniruoka

Ensimmäiseksi puutun YleX:n artikkeliin, jossa haastatellaan kirjailija Joonas Konstigia: Veganismi on uskonnon kaltainen aate, jonka kannattajat haluavat erottua taviksista, väittää tämä ex-kasvissyöjä.

Alla on lainauksia artikkelista. Jokaista lainausta seuraa oma kommenttini asiaan.

  • ”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton.”

Kaikki makuaineet (sokeri, suola, mausteet, yrtit, sinappi ym.) ovat vegaanisia. Vastaavasti esim. maustamaton liha ei maistu miltään.

  • ”Vegaani säästää ehkä yhden sian teurastamiselta elämänsä aikana, mutta ei juuri enempää.”

Keskivertosuomalainen syö vuodessa 77 kiloa lihaa, josta sianlihan osuus on 35 kiloa. Suomessa siat teurastetaan keskimäärin 86 kilon painoisina, eli vegaani säästää pelkällä omalla toiminnallaan yhden sian vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa. Ilmeisesti Konstigin maailmassa vegaanin elämä ei kestä edes kolmea vuotta.

  • ”Kun liha on kaupassa halpaa ja jokaisen saatavilla, joukosta voi erottautua edukseen olemalla se, joka jättää nakkipaketin ostamatta.”

Tämä on yksi parhaimmista argumenteista. Niin monet kerrat olen minäkin leveillyt kavereilleni sillä, että kaikista mahdollisista tuotteista jätin ostamatta juuri nakkipaketin tai lihan yleensäkin. Konstig kertoo artikkelissa pitävänsä veganismia trendinä. Paljon veganismia trendikkäämpää on esim. vähähiilihydraattinen tai sokeriton ruokavalio, joten jos haluaa ”erottautua edukseen”, kannattaa jättää ostamatta esim. leipä tai karkkipussi. Liha ei myöskään ole halpaa verrattuna moniin kasviperäisiin ruokiin, kuten perunoihin, kasviksiin ja papuihin eli vegaanin perusruokiin.

  • ”Konstig oli kasvissyöjä seitsemän vuoden ajan. Hän jätti siis lautaseltaan pois lihan, mutta jatkoi kalan, maitotuotteiden ja kananmunien syömistä. Vegaanin eli kaikista eläinperäisistä ruoista kieltäytyvän ihmisen ruokavalio tuntui liian vaikealta.”

Jutussa siis haastatellaan ihmistä, joka ei koskaan ole ollut vegaani. Kukas olisikaan osuvampi henkilö kertomaan meille totuuksia veganismista kuin hän?

  • ”Lopullinen stoppi kasvissyönnille tuli 25-vuotiaana. Siitä oli tullut pelkkä tapa, ja Konstigin palo eläinten oikeuksiin oli sammunut.”

On itsestäänselvää, että mistä tahansa tavasta syödä tulee tapa. Kun hyvästä asiasta tulee tapa, se on vain hyvä asia. Paljastavinta on tuo, että eläinten oikeudet eivät enää kiinnostaneet häntä siten kuin ennen. Ihminen voi vapaasti jättää kasvissyönnin ja alkaa taas syödä lihaa, mutta joillekin se ei riitä, vaan lisäksi on alettava esittää onnettomia argumentteja veganismia vastaan. Miksi tehdä niin? Onko se hyvää mainosta Konstigille? Auttaako provosointi kirjojen myynnissä? Konstigilta on nimittäin ilmestymässä tänä keväänä tietokirja nimeltään Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä? Ironista ja ihaninta kirjassa on se, että vaikka Konstig kuinka mollaa veganismia, hän on kuitenkin kuvittanut kirjansa kannen kuuluisan vegaanilääkärin kirjan innoittamana:

perunakannet

Sillä hei, olisihan hän voinut haluta kanteen vaikka sen nakkipaketin, mutta ei, kaikista maailman ruoista hän valitsi juuri perunan. Toivoa siis vielä on!

”Metsästys on kivaa, koska niin saan olla iskän kanssa”

Seuraavaksi käsittelen Ylen Perjantai-sarjan tuoreimmassa jaksossa esitettyjä väitteitä. Ohjelma löytyy Areenasta vielä kuukauden ajan, ja siinä keskustellaan eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä.

Ohjelman sisältö pähkinänkuoressa: Jaksossa haastatellaan Suomen Eläinoikeuspuolueen puheenjohtaja Saana-Maria Majatietä ja kansanedustaja-maanviljelijä Anne Kalmaria. Majatie luonnollisesti ajaa eläinten asiaa, lihansyöjä-Kalmaria ne eivät juurikaan kiinnosta. Ohjelmassa halutaan tutustua mm. siihen, millaista eläimen tappaminen on, ja siksi katsojille esitetään lyhyt ”dokumentti”, jossa teinityttö metsästää isänsä kanssa, ja on ampunut ensimmäisen vasansa 11-vuotiaana. Niin pienen tytön kerrotaan herättäneen metsästyspiireissä ihmetystä. Isä on tyttärestään hyvin ylpeä. Tyttö kertoo metsästyksen olevan kiva harrastus, koska hän saa näin tekemällä viettää aikaa isänsä kanssa.

Mikä kaikki ohjelman esitystavassa mättää?

1. ongelma: Eläinten tappamiseen tutustutaan metsästyksen kautta.

Kun halutaan tutustua eläinten oloihin ja niiden tappamiseen, metsästys ei voisi olla harhaanjohtavampi esimerkki, sillä yli 97 prosenttia suomalaisten syömästä lihasta on (teho)tuotantoeläimiä. Riistan osuus on vain reilut kaksi prosenttia. Kun Suomessakin on vihdoin tunnustettu, että tuotantoeläimet elävät useimmiten hirveissä oloissa, niin miksi eläinten elämää ja tappamista mennään ”dokumentoimaan” luontoon, jossa eläimet saavat elää vapaina ja niille ominaisella tavalla?

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

2. ongelma: Metsästystä ei voi perustella isän kanssa olemisella.

He voisivat tehdä mitä vain yhdessä. Millaista on lähentyä toisen kanssa tappamalla muita? Syy-seuraussuhde ei toimi, ja kielellisesti olisikin järkevämpää sanoa esim. ”Metsästys on kivaa, koska pidän eläinten tappamisesta ja syömisestä”. Ja niin tyttö myöhemmin sanookin.

3. ongelma: Eläinten ampumista ja tappamista ei näytetä, yllätys yllätys.

Yhdessä kohtauksessa isä ja tytär odottavat mahdollista saalista pellon laidalla, ja seuraavassa kohtauksessa kuollut lintu läiskäistään pöydälle. Itse tappaminen ja varsinainen osuma jätetään näyttämättä. Emme tiedä, mihin lintua osui ja kituiko se. Kun lintu näytetään katsojille vasta siinä vaiheessa, kun se on jo tapettu, se ei luonnollisestikaan herätä samanlaisia ajatuksia kuin elävänä ja kituvana.

4. ongelma: Metsästystä perustellaan sillä, että riistaa on aina ollut pöydässä ja että sitä on aina syöty.

Tässä vedotaan tottumuksiin ja tapoihin. Ne ovat usein yksiä huonoimmista syistä jatkaa jotain toimintaa, sillä ihmisillä on tunnetusti paljon huonoja tapoja. Esim. ”Olen polttanut teinistä asti, joten poltan jatkossakin” tai ”Yhdysvalloissa oli joskus tummaihoisia orjia, niin tulisi olla nytkin”.

5. ongelma: Väitetään, että metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista.

Minä kun luulin, että hoitamisella tarkoitetaan huolenpitoa ja hyvinvoinnin edistämistä. Ehkä ohjelma vain jouduttiin ajan takia katkaisemaan kesken ja virkkeen lopusta unohtui pari olennaista sanaa: ”Metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista pois päiviltä.” Siitä kaikki lienevät samaa mieltä, mutta kysymykseen, onko se oikein, moni ei vielä tiedä vastausta.

***

Mitä opimme? Kauppoihin on tulossa oletettavasti mahtava TIETOkirja, ja Perjantai-ohjelmassa ei aina onnistutakaan asioiden perimmäisen olemuksen etsimisessä niin hyvin kuin ohjelman tekijät toivoivat.

Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 13: Kaikki mitä olet halunnut tietää B12-vitamiinista

Viimeksi tärkkelyssarjassa pohdittiin purkkivitamiinien järkevyyttä yleisesti, ja erityisen huomion kohteena oli D-vitamiini. Niinpä tänään päästään luvatusti B12-vitamiinin pariin. Kirjoitusteni perustana toimii John A. McDougallin kirja The Starch Solution (2012).

B12-vitamiini

20 faktaa B12-vitamiinista

1. Koska B12-vitamiinia ei saa kasviravinnosta, se on yleensä viimeinen oljenkorsi, jolla lihansyöjät yrittävät perustella lihansyönnin tarpeellisuutta.

2. Vaikka lihassa on B12-vitamiinia, eläimet eivät itse muodosta sitä. Bakteerit ovat vastuussa B12-vitamiinin tuottamisesta.

3. Erityisesti märehtijöiden (esim. lehmät, vuohet, lampaat) suolistossa on B12-vitamiinia muodostavia bakteereita.

4. B12-vitamiini varastoituu eläinten kudoksiin, minkä vuoksi niitä syömällä ihmiset ja muut eläimet saavat B12-vitamiinia.

5. Myös ihmisen vatsassa on bakteereita, jotka muodostavat B12-vitamiinia, ja juuri siksi B12-vitamiinin puutostilan aiheuttama sairaus on niin harvinainen jopa pitkään vegaaneina olleilla.

6. B12-vitamiinia muodostuu runsaasti paksusuolessa, mutta se ei auta, koska vitamiinin pitäisi imeytyä jo ohutsuolessa.

7. Eläinten ja ihmisten ulosteessa on paljon B12-vitamiinia; ennen ihmiset elivät lähellä karjaeläimiään ja söivät bakteeripitoisempaa ruokaa ja pesemättömiä kasviksia saaden täten B12-vitamiinia ravinnostaan.

8. On ehdotettu, että ruoan liiallinen peseminen on vähentänyt ravinnosta saatavaa B12-vitamiinin määrää; jotkut syövätkin mm. kasviksensa multaisina, mutta sitä ei suositella, koska riittävän B12-vitamiinin saannista ei silti ole takeita, ja mullassa voi olla muita, ei-haluttuja bakteereita.

9. Vegaanilla voi ilmetä B12-vitamiinin puutosta (jos ei käytä ravintolisää), mutta puutoksesta seuraava sairaus on hyvin harvinainen.

10. Ihminen tarvitsee B12-vitamiinia vain vähän, vähemmän kuin kolme mikrogrammaa päivässä.

Näitäkö söpöjä pitäisi syödä?

Näitäkö söpöjä pitäisi syödä?

11. Maksa varastoi B12-vitamiinia ainakin kolmeksi vuodeksi (ei vain McDougallin, vaan myös mm. Terveyskirjaston mukaan).

12. Villeimmillään on arvioitu, että vegaaniksi ryhtymisen jälkeen voi kulua 20 – 30 vuotta ennen kuin saa B12-vitamiinin puutostilan, jos vitamiinia ei saa mistään (mikä on mahdotonta, koska jopa vegaani saa hieman B12-vitamiinia ruoan bakteereista, suolistostaan ja ympäristöstä).

13. Raskauden ja imetyksen aikana vegaaniäidin kannattaa ottaa B12-vitamiinilisää joka tapauksessa, sillä vauva ei pysty hyödyntämään äidin jo kertynyttä B12-vitamiinivarastoa riittävän hyvin.

14. B12-vitamiinin puutos voi tuntua käsien ja jalkojen tunnottomuutena tai kihelmöintinä; puutostilan alkuvaiheessa B12-vitamiinilisä saa kaiken kuntoon ilman mitään pysyviä vaurioita, mutta pidempään jatkunut, vakava puutostila voi aiheuttaa pahempia ja pitkäkestoisempia hermovaurioita.

15. B12-vitamiinin puutos aiheuttaa pahimmillaan megaloblastista anemiaa, jolle on tyypillistä laajentuneet verisolut ja vähentynyt punasolujen määrä, mutta vakavatkin tapaukset hoidetaan aina B12-vitamiinilisällä.

16. Jos B12-vitamiininsa haluaa lihasta, ihminen sairastuu paljon vegaania todennäköisemmin erilaisiin tauteihin (sydän- ja verisuonitaudit, syövät, tyypin II diabetes, kohonnut kolesteroli/verenpaine, lihavuus ym.), joista miljoonat länsimaiset ihmiset toimivat esimerkkeinä; niinpä lihaa ei missään nimessä kannata syödä B12-vitamiinin takia.

17. McDougall suosittelee B12-vitamiinilisää. Suositeltu annos on 5 mikrogrammaa päivässä. Kun menee kauppaan ostamaan B12-vitamiinilisää, on todennäköistä, että purkeissa lukee 5 mikrogramman sijaan 500 tai jopa 5000. Näin korkeat pitoisuudet on tarkoitettu ihmisille, joilla B12-vitamiini ei syystä tai toisesta imeydy normaalisti. Onneksi näin suuret määrät näyttävät olevan turvallisia ja myrkyttömiä myös muille. Jos vitamiinivalmiste on vahva, sitä ei tarvitse ottaa joka päivä.

18. Vegaaniliitto kertoo B12-vitamiinin sopivasta annoksesta seuraavaa:

  • käytä B12-vitaminoituja tuotteita 2 – 3 kertaa päivässä saadaksesi ainakin 3 mikrogrammaa vitamiinia
  • syö päivittäin yksi B12-vitamiinitabletti, joka sisältää vähintään 10 mikrogrammaa vitamiinia
  • syö kahdesti viikossa vähintään 1000 mikrogrammaa B12-vitamiinia

19. B12-vitamiini ei imeydy yhtä hyvin tabletista kuin suihkeesta.

20. B12-vitamiinilisät ovat useimmiten syanokobalamiinia, jonka tehokkuutta jotkut tutkijat ovat epäilleet. Paremmin imeytyväksi B12-vitamiinin muodoksi väitetään metyylikobalamiinia, joka on myös kalliimpaa.

***

B12-vitamiinisuihke

Hankkimani NordicHealthin B12-vitamiinisuihke on markkinoiden parhaimmistoa, koska on muodoltaan suihkeena otettavaa metyylikobalamiinia. Lisäksi suihkeessa on vihreää teetä uutteena ja kromia, josta voi olla hyötyä makeanhimon taltuttamiseen. Hintaa tuotteella on kaupasta riippuen n. 26 – 30 euroa. Tuote riittäisi vahvuutensa johdosta hyvinkin pitkään, mutta avattu pakkaus neuvotaan käyttämään puolessa vuodessa.

Miksi ihminen on maailman typerin eläin?

On yleisesti hyväksytty totuus, että ihminen on kaikista maailman eläimistä ylivoimaisin, fiksuin ja kykenevin. Olemme peräti niin fiksuja, että osaamme rakentaa teurastamoja ja varustaa ne oikeanlaisilla välineillä, jotta voimme tappaa esim. lehmiä, porsaita, lampaita ja kanoja. Yksikään edellä mainituista eläimistä ei osaisi rakentaa vastaavia meille. Tämä kertoo, kuinka älykäs ja osaava juuri ihminen on.

No joo, onhan se valitettavaa, että eläimiä joudutaan kohtelemaan huonosti, mutta kun se liha on niin saakelin hyvää! Ja terveellistä! Täynnä rautaa, sinkkiä ja B12-vitamiinia. On oikein, että eläimiä kidutetaan ja hakataan ennen tappamista, koska ihminen yksinkertaisesti tarvitsee lihaa! Mikset sinä hemmetin viherpiipertäjä sitä jo tajua?!

Suomessa kohistaan nyt lihasta, koska MOT näytti maanantaisessa ohjelmassaan Oikeutta eläimille -yhdistyksen kuvaamaa videomateriaalia suomalaisista teurastamoista. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden ajan. Ohjelmassa näytetään, kuinka eläimiä hakataan ja piiskataan tarpeettomasti ja väkivaltaisesti ja kuinka eläinten tainnutus ei aina onnistu, jolloin eläin on tiedostavassa tilassa teurastuksen hetkellä. Itse teurastus on totta kai hirveää katseltavaa, vaikka kaikki tehtäisiin lakien ja oppikirjojen mukaan.

Ohjelman katsojat ja siitä kertovien uutisjuttujen lukijat ovat keskustelleet aiheesta kiivaasti. Poimin kommenteista muutamia MTV:n sivuilta.

  • syötte ruokaa mutta ette pysty katsomaan mitä tapahtuu, ennenkuin liha tavoittaa lihatiskin?
  • Minä tarvitsen lihaa, kalaa ja kanaa ravinnokseni. Pelkkään kasvisruokavalioon en aio enkä voi siirtyä, siitä ei saa tarpeeksi ravintoa. Eläinten kohtelu on Suomessa paljonkin parempaa kuin esimerkiksi ählämimaissa joissa jotkut jopa käyttävät hyväkseen vuohia. Ranskalainen taiteilija Édouard-Henri Avril on hyvin kuvannut tämmöistä tapahtumaa taiteessaan.
  • En hyväksy eläinten julmaa kohtelua missään muodossa. Kaikille kiduttajille ja eläinrääkkääjille tappotuomio. Oikeastaan pitäisi katsoa MOT, mutta kestääkö kantti nähdä, jos tuollaista tapahtuu.
  • Todella sairasta toimintaa. Noiden työntekijöiden henkilöllisyys pitäisi julkistaa.
  • Samaa mieltä, mistä teurastamolta nämä kuvat on otettu. Sadistit ovat päässeet hommiin sinne, ei jumalauta.
  • Veikkaan, että nuo ihmiset ovat jonkinlaisia sosiopaatteja kun moista tekevät. Tällaisia videoita voisi näyttää aina mainoskatkoilla lihamainosten ohella. Vai veiskö se kenties ruokahalun?
  • Pistetäänpä taas asiat tärkeysjärjestykseen.
    Varmasti, parantamisen varaa on, mutta minä ainakin haluan oman ruokani, kanan, possun, naudan, lampaan….vihannekset järkihintaan.
  • Sanat eivät riitä kertomaan miten hirveätä. Viattomat eläinraukat….
  • Ei kai tämä mikään uutinen voi kenellekään olla? Vai kuvitteleeko joku oikeasti kaupassa makkarapakettia ostaessaan, että teurastamolla eläimiä käsiteltäisiin jotenkin lempeästi? Teurastajat ovat psyykeltään jo lähtökohtaisesti empatiakyvyttömiä ja osa myös sadisteja, joten eläimet saavat sen mukaista käsittelyä. Kannattaa lopettaa lihan syönti, jos ahdistaa.

Ylen sivuilla aiheesta on keskusteltu vieläkin enemmän, ja kommentit ovat hyvin samantyylisiä kuin edellä listatut. Mitä kommenteista huomaa? No ihan ensiksi sen, että tämän tyyppisiin keskusteluihin tulee aina väkisinkin mukaan niitä lihansyöjiä, joiden argumentit ovat tavallistakin ala-arvoisempia. Mutta paljon enemmän on niitä kommentteja, joissa tuomitaan eläinten kaltoinkohtelu ja vaaditaan tekijöiden päitä vadille. Ihmiset siis toisin sanoen välittävät eläimistä ja niiden hyvinvoinnista, ja kauhistuvat, kun tajuavat, miten eläimiä kohdellaan. Sehän on vain hyvä asia, eikö? Emme olekaan hirviöitä ja idiootteja, jee!

Mikä oikeasti on vielä paljon hirvittävämpää kuin ohjelmassa näkyvä eläinten kidutus? Ihmisten ilmiömäisen laajalle ulottuva tiedostamattomuus ja tekopyhyys. Kun ihminen katsoo kauhistuttavaa ja pahoinvointia aiheuttavaa dokumenttia eläinten oloista Suomessa, mitä hänen tulisi ajatella ja tehdä sen sijaan, että hän haukkuu teurastamoiden työntekijöitä? Tajuta se, että lihateollisuus perustuu yksinomaan kysynnän ja tarjonnan lakiin. Se on bisnestä, jolla taotaan voittoa. Niin kauan kuin ihminen syö lihaa, hän kannattaa lihateollisuutta. Mikään ei tule sitä muuttamaan, ei edes luomutuotanto (josta moni ei muutenkaan ole valmis maksamaan).

Eläinten kasvatus ihmisten ravinnoksi on erittäin ongelmallista eettisistä, ekologisista ja terveydellisistä syistä. Kaikista näistä on kirjoitettu hyviä ja kattavia tekstejä suomeksi. (Lue esim. Eläinten olot ja Ympäristö.) Terveyssyistä ja eläintuotteiden haitallisuudesta olen itse kirjoittanut paljon blogissani. Kun eläinten tappaminen ja syöminen on jo lähtökohtaisesti väärin, ja se on tarpeetonta, kestämätöntä ja epäterveellistä, miten voi olla, että lihan kulutus vain kasvaa Suomessa? Onko se fiksua ja ylivoimaista käytöstä ihmiseltä vai sairaan typerää?

Tiistain Helsingin Sanomissa oli juttu sekä MOT:n teurastamo-ohjelmasta että WHO:n (World Health Organization) uudesta tiedotteesta. Itse kuulin WHO-uutisesta ensimmäiseksi YouTuben vegaaniyhteisöltä. Liha on viimeistään nyt virallisesti todettu syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Yhteys lihatuotteiden ja (suolisto)syöpien välillä on ollut selvä jo pitkään, mutta aiemmin sanamuodot ovat voineet olla esim. ”saattaa aiheuttaa” tai ”on syytä epäillä, että lihatuotteilla on jonkinlainen yhteys (suolisto)syöpiin”, mutta nyt sanotaan aivan suoraan, että lihatuotteet aiheuttavat syöpää, ja vain niiden vähäinenkin syöminen kasvattaa syöpäriskiä merkittävästi.

Yhteistä kaikille eläinten oloja käsitteleville uutisjutuille on se, että täydellisestä kasvissyönnistä saati veganismista ei puhuta mitään. Jokaisessa artikkelissa on ikään kuin sellainen lähtöoletus, että se, joka ehdottaa tähän ongelmaan ratkaisuksi veganismia, on naiivi, järkensä menettänyt typerys. Tullaankohan missään virallisemmassa yhteydessä koskaan sanomaan, että ratkaisu tällaisiin ongelmiin löytyy veganismista? Mikä muu ratkaisu on yhtä pysyvä ja kauaskantoinen? Miksei asioista voida puhua suoraan ja rehellisesti? Kai totuus vain sattuu liikaa. Tietokirja Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä sai vuonna 2012 Tieto-Finlandia-palkinnon. Kirjaa kiiteltiin erityisesti sen puolueettomuudesta (lue: siitä, ettei siinä kehoteta ketään kasvissyöntiin saati veganismiin).

Typerä on se, joka ei halua riistää ja tappaa muita eläviä olentoja, tuhota maailmaa näin tehdessään ja lisätä omaa syöpäriskiään tuntuvasti syömällä samaisia eläviä olentoja.

VAI

Typerä on se, joka syö eläviä olentoja, tuhoaa maailmaa ja terveytensä näin tehdessään ja haukkuu niitä ihmisiä, joilla teettää likaisen työn.

Länsi-Skopelos liikkuvan ihmisen silmin

skopelos

Aina kun mies ja minä suunnittelemme lomamatkaa, haemme ensimmäiseksi tietoa kohteen liikkumismahdollisuuksista. Meidän kohdalla se tarkoittaa riittävää patikointi- ja vaelluspolkujen määrää. Tapasimme aikoinaan töissä, jossa kummankaan liikunnallinen elämäntapa ei näkynyt. Siksi oli enemmän kuin mukava yllätys, että mies paljastui käveleväksi, pyöräileväksi ja autottomaksi olioksi (jollainen minäkin olen). Liikumme arjessa paljon ja kaipaamme myös lomilla liikuntaa. Meitä ei kiinnosta löhöloma, ja yhden kaupunkipäivän jälkeen kumpikin kaipaa maastoon. Lomalla metsät ja vuoret menevät kirkkaasti kaiken rakennetun eli arkkitehtuurin ohi. Mies kyllä tykkää historioitsijana kaikenlaisista linnoituksista, raunioista ym., mutta niitä yleensä löytyy luontokohteistakin, joihin matkamme suuntautuvat.

Kreikan lippu

Lomalla huomaamme aina saman; emme näe moniakaan patikoitsijoita itsemme lisäksi emmekä juuri muitakaan kävelijöitä lomakohteiden ja -kylien ulkopuolella. Etenkin täällä Kreikassa ihmiset tulevat vastaan autoin ja mopedein. Kun kysymme joltain paikalliselta kartan avulla, olemmeko oikealla tiellä, saamme usein vastaukseksi ihmettelyä: ”Sinnekö te olette menossa jalan? Sinnehän on 10 kilometriä matkaa!” Niin, juuri sitä me haluamme! Matkoilla kiinnitän huomiota siihen, miten erilaisen kuvan jostain kohteesta saa, jos/kun on halukas liikkumaan. Maastoon ei pääse autolla eikä edes skootterilla, joten autoturisti saa tyytyä paljon vähempään kuin liikkuva ihminen.

skopelos 2

Mitä muuta kuin patikointimaastoa odotamme lomakohteelta? Ilmaston on pakko olla vaeltamiseen miellyttävä, liian kuuma ei siis saa olla. Skopelos kuuluu Sporadeihin, jotka sijaitsevat Egeanmeren pohjoisemmalla puolella. Täällä ei ole liian kuuma nyt heinäkuussakaan. Toinen tärkeä ominaisuus on vehreys. Sitä ei välttämättä tajua ennen kuin on käynyt aavikon keltaisessa lomakohteessa, kuten Maltalla heinäkuussa, ja kaivannut siellä koko ajan vehreyttä, kosteutta ja sitä kautta elämää. Vehreys vaikuttaa merkittävästi myös maisemien näyttävyyteen. Lopuksi vielä korkeuserot ansaitsevat maininnan, koska ne viehättävät tasaiseen Suomeen tottunutta kulkijaa. Vasta näiden odotusten jälkeen tulevat hyvä ruoka ja rannat.

kana   kalkkuna

Se täällä on mukavaa, että eläimet saavat liikkua ja olla vapaasti aamusta iltaan. Joidenkin eläinten kuten isosarvisen sonnin kohdalla huomaa toivovansa, että eläin olisi edes jostain kiinni. Muuten saa todella ottaa jalat alleen!

metsä

Metsäkuvan oksiston välistä näkyy autotie (suurenee klikkaamalla).

hyttysten pistot

Tässä näkyy liikkumisen lähes ainut huono puoli: penteleen hyttyset! Hyttysissä on valtavasti eroja. Suomen hyttyset ovat isoja ja lihaisia eikä niiden pisto tunnu minulla missään. Minua pisti yksi otsaankin tänä kesänä kotimetsässä, eikä minun tehnyt mieli raapia paukamaa yhtään. Seuraavana päivänä otsassa ei näkynyt enää mitään jälkeä pistosta. Mutta nämä Kreikan hyttyset, argh!! Tiesin niiden olemassaolosta, joten minulla on hyttysaineet mukana, ja silti lopputulos on tämä! Paukamat kuumottavat ja kihelmöivät, ne sykkivät yöaikaan ja kutiavat niin perhanasti! Kreikan hyttyset ovat mitättömän laihoja ja hiljaisia, melkein näkymättömiä, ja ne tekevät niin paljon pahempaa jälkeä kuin lihavat suomalaisserkkunsa. Damn those skinny bitches! #sexylegs

 

 

auringonlasku

Onneksi hyttyset ovat tähän mennessä matkan ainoa harmitus ja sitä tulee paikkaamaan tällaiset auringonlaskut!

Kuvien paikkakunnat: Loutraki, Klima, Kastani, Milia ja Panormos.

Parhaat ottamani eläinkuvat

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Nykyaikana järjestelmäkamerat ja kaikenlaiset studiokuvausvehkeet ovat tavallisia, eivät pelkästään ammattivalokuvaajien välineitä. Itse en ole lähtenyt järjestelmäkameratrendiin mukaan, vaikka kuvia otankin. Tavoitteeni on ottaa niin hyviä kuvia, kuin mitä täydellinen amatööri heikkotehoisilla laitteilla pystyy ottamaan. Joskus hyvä kuva on vain siitä kiinni, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen myös huomannut, että usein mm. valolla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin pikseleillä ja muilla teknisillä seikoilla. Blogissani lähes kaikki kuvat on otettu liikkumattomista kohteista. Disney on Ice -esityksessä näki, miten huonosti monet kuvat onnistuivat, kun oli hämärää ja kuvattavat kohteet liikkuivat nopeasti ja olivat kaukana. Silloin videokuva tuntui tarkkuudeltaan paremmalta.

Olen kuitenkin joskus saanut ihan hyviä kuvia erilaisista eläimistä, ja tänään tekee mieli jakaa niistä muutamia onnistuneimpia. Aloitetaan pienimmistä elukoista.

Neljän tähden hotellin kylpyhuoneessa meitä kerran odotti kuhiseva muurahaisarmeija.

Muurahaiset asuivat pesualtaan sisällä. Kuhina oli melkoinen, kun vesi alkoi valua viemäriin.

Kreikassa on paljon suuria hämähäkkejä, jotka toisinaan ilahduttavat kulkijoita laskeutumalla niskaan. Tai sitten saa seitistä naamaansa, ne kun ovat juuri sopivalla korkeudella.

Myös erilaiset pomppivat sirkat ovat Kreikassa valtavia, ja tykkäävät hypätä suoraan päin ihmistä, useimmiten hyvin yllättäen.

On Kreikassa kaunottariakin, kuten tämä ritariperhonen.

Siirrytään sitten jyrsijöihin.

Ylemmässä kuvassa on siiseli, alemmassa maaorava. Kuvattu Amerikan mailla.

Sitten pari lemmikkiä puuhineen. Kummalla on kissan päivät?

Siirrytään karjaeläimiin. Huomaa lipova kieli.

Tämä innokas ei esittelyjä kaipaa.

Lopuksi vielä muutamia Amerikan eläimiä.

Vapiteja. Vaikka aurinko on laskemassa, pidän paljon kuvan värimaailmasta.

Vapitit halusivat tulla näin lähelle asutusta ja ihmisiä. Meitä varoiteltiin, että ne lähtevät tulemaan kohti, jos menee liian lähelle. Niitä oli kuitenkin toisinaan niin paljon ja joka suunnassa, että niitä oli vaikea väistellä, ja ne lähtivät tosiaan tulemaan kohti. Jos eläin on niin kesy, että haluaa itse tulla ihmisten asuinalueelle, sen luulisi sietävän sen, että ihminen kävelee sen ohi jonkin matkan päässä, mutta niin ei ollut. Eläimiä ei saanut ruokkia, joten ne eivät tulleet pihoille ruokinnan vuoksi. Usein vapiteja oli asuntolan jokaisen ulko-oven edessä; silloin oli vaikea päästä ”turvallisesti” ulos mistään, ja työmatkoihin kannatti varata vapitinvaromislisä.

Uroksilla on komeat sarvet.

Tämä vapiti ei hätkähtänyt, vaikka kuvasin sitä läheltä.

Kuva ei ole ihan tarkka, mutta biisoni on jännän näköinen repaleisella turkillaan. Se on kovin vaalea talviturkiksi. Alemman kuvan turkki on biisonille tavallisempi.

Biisonitkin liikkuivat asuinalueilla. Olin omissa ajatuksissani, kun ne lähestyivät kuvan parkkipaikkaa; onneksi yksi mies sanoi minulle ”Look!”, niin havahduin ja ehdin ottaa kuvankin.

Oliko tämä pelkästään mukava kuvin tehty nostalgiareissu minulle, vai pidittekö tekin kuvista? Lemmikki- ja eläinkuvien (ja varsinkin videoiden) katselusta ja vaikutuksesta ihmisen mielialan kohenemiseen on varmaan tehty väitöskirjojakin.