Avainsana-arkisto: musiikkivideo

Kesän paras biisi, sketsi ja jätski

Viime aikoina en ole kokenut tarvetta tai halua jakaa moniakaan kivoja asioita. En ole toistaiseksi tullut kirjoittaneeksi edes Budapestin-matkastamme, vaikka aikomus on ollut. Kävin heinäkuussa myös Helsingin Lammassaaressa, josta en ollut koskaan aiemmin edes kuullut. Olisin voinut kulkea siellä kamera kourassa ja kertoa paikasta myöhemmin blogissa, mutta en ottanut siellä kuvan kuvaa, vaan nautin vain hetkestä. Nykyään minun on yleensä aiempaa helpompi päätellä, mistä voin kuvitella kirjoittavani ja mistä puolestaan en välitä kirjoittaa.

Nyt kesällä olen tehnyt kolme hienoa löytöä, jotka haluan jakaa muiden kanssa.

Kesän paras biisi

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvempi biisi jaksaa tehdä vaikutusta. Itse myös kyllästyn aiempaa nopeammin jopa sellaisiin kappaleisiin, joista pidän. Ennen vastaani tuli paljon useammin biisejä, joista innostuin, mutta nykyään joudun välillä sammuttamaan radion juoksulenkeillä, koska musiikki alkaa puuduttaa enemmän kuin juoksu, vaikka käyn kaikki radiokanavat läpi lukemattomia kertoja lenkkien aikana. Onneksi onnistuin kuulemaan yhtenä iltana upean kappaleen, joka sykähdytti heti ja sopii loistavasti tanssi- ja treenibiisiksi. Biisi on Danny Oceanin Me Rehúso.

Kesän paras sketsi

Minua naurattaa jo pelkkä muistokin tästä sketsistä. Siitä on jo jäänyt monta vitsiä miehen ja minun käyttöön. Näin sketsin ensi kertaa nyt kesällä, mutta todellisuudessa se lienee paras sketsi koskaan. Niin hauska, oivaltava ja täynnä huomioita. Aivan huippu! Alkaa taas naurattaa, kun vain ajattelenkin sitä. Sketsi löytyy Yle Areenasta suomennettuna, ja se alkaa kohdasta 12:23.

Kesän paras jätski

Olen pitänyt Suomen vegejäätelövalikoimaa kohtuullisen hyvänä, mutta nyttemmin olen huomannut sen koskevan vain isompia jäätelöpaketteja, ei yksittäisiä tuutteja ja puikkoja. Jos ei halua mehujäätä, joissa monissa niissäkin on eläinperäisiä ainesosia, vaan kunnon jäätelön, valikoima on onnettoman kehno tai jopa olematon. Yhden tuutin, ja vieläpä varsin makoisan ja kermaisen täyteläisen, olen onneksi löytänyt sekä S- että K-ryhmän kaupoista. Jäätelön nimi on Choice Soft Caramel Toffee tai vastaavasti Choice Toffeetuutti. Omiin lempimakuihini lukeutuu juuri toffee, eli se varmasti osaltaan selittää, miksi tuutti oli minulle niin kiva yllätys.

Toivottavasti näistä jaoista on joillekuille iloa. Jos aika on kortilla ja voi valita vain yhden, niin suosittelen sketsiä, nauru kun tunnetusti pidentää ikää ja suo ihmiselle siten lisää aikaa!

Mainokset

Kun biisi ja sen musiikkivideo eivät sovi yhteen

Meillä on miehen kanssa joskus tapana kuunnella musiikkia ja katsella musiikkivideoita YouTubesta, niin että kumpikin valitsee vuoron perään sen kappaleen/videon, jonka haluaa kuulla/nähdä. Se on mukava tapa siksikin, koska olemme niin erilaisia musiikinkuluttajia. Mies on visuaalinen oppija ja muistaa kerran näkemästään videosta kaiken. Hän osaa kuvailla näkemäänsä niin hyvin, että joskus luulen jo nähneeni jonkin pätkän katsellessani sitä ensi kertaa, vaikka todellisuudessa olen vain kuullut siitä mieheltä. Minulla puolestaan saattaa mennä video kokonaan ohi, koska keskityn kuuntelemaan. Saan siis eniten irti auditiivisista viesteistä.

Joskus menee viikkoja, ettei kummallakaan ole mitään sellaista biisiä/videota, jonka haluaisi toisen kuulevan/näkevän, mutta heti kun kuulen jonkin hyvän biisin, etsin sen pian YouTubesta sillä aikomuksella, että esittelen videon myöhemmin miehelle. Joskus käy kuitenkin niin, että jokin biisi, joka kolahti minuun ensi kuulemalla, onkin ihan eri näköinen kuin kuuloinen. Video ei siis sovi mielestäni ollenkaan biisin tempoon, sävyyn, väriin, tunnelmaan, mihinkään. Video saattaa tehdä biisistä huonomman, kuin miksikä olin sen päässäni kuvitellut. (Välillä on toisin päin: jollain biisillä, josta ei niin välitä, saattaa olla hyvä video, mutta mitä se auttaa, kun on kuitenkin kyse musiikista, kuulonvaraisesta elementistä?) Kun hyvän biisin video osoittautuu biisille sopimattomaksi, haluan miehen ensin pelkästään kuuntelevan kappaleen, muodostavan mielipiteensä sen perusteella ja vasta sitten näkevän videon.

On todella yksilöllistä, miten musiikkia tulkitsee ja millaisia tuntemuksia ja mielikuvia se herättää. Siispä puhumme hyvin subjektiivisista asioista. Mutta koska musiikkivideoiden tekeminen on nykyisin miljoonabisnestä, kukaan ei varmaan ainakaan tahallaan tee todella eri ”sävyistä” videota kuin miltä biisi kuulostaa, esim. hevibiisin musiikkivideossa ei oleta näkevänsä poneja ja kaikkia sateenkaaren värejä.

Mennään sitten valitsemaani esimerkkibiisiin, joka sattuu tällä kertaa olemaan Martin Garrixin ja Usherin Don’t look down. Kuulin sen ensimmäistä kertaa viime viikolla lenkillä, ja olin vakuuttunut. Biisi sopii hyvin lenkille ja saa tanssijalan vipattamaan. Jos haluat testata, onko biisi sinusta saman kuuloinen kuin näköinen, kuuntele ensin pelkkä kappale (ilman että näet videota), muodosta oma käsityksesi kuulemastasi, ja katso vasta sen jälkeen videot (samalla biisillä on kaksi eri virallista videota, vaikkakin teema on kummassakin sama). Video(i)sta riittää varmasti muutaman sekunninkin pätkä, jos vain tahtoo testata, vastaako biisi omasta mielestä video(i)ta. Kerron omat fiilikseni videoiden jälkeen, niin en ole vaikuttamassa kenenkään mielikuviin.

Tässä suosituin virallinen video:

Tässä toisella versiolla: Martin Garrix feat. Usher – ’Don’t Look Down’ (Towel Girl)

Oma ensikokemukseni biisistä oli siis pelkästään kuulonvarainen ja olin juuri juoksemassa sillalla, kun Usher pääsi esittelemään ääniskaalaansa. Jos biisi olisi jonkin värinen, minusta se on sähkönsininen, on ilta eli pimeää, ja taivas aukeaa ylläni avarana ja kirkkaana. Olen yksin, ympärilläni on valtavasti tilaa. Katselen tähtiä ja tunnen sekä pulppuavaa iloa että seesteistä rauhaa sisälläni. Biisi on innostava ja antaa kuulijalleen paljon voimaa ja tsemppimieltä. Se ”vaan on niin helkkarin hyvä”. Siinä on nopeatempoisuudesta huolimatta myös jotain rauhoittavaa.

No, entäs nuo videot sitten? En tosiaan kuvitellut mitään tuollaista biisin kuullessani. Jos jätetään feminismikortti tällä kertaa käyttämättä, ja keskitytään vain väreihin, tunnelmaan, ihmisiin, niin herran jestas! Ejakulaatiosymbolit ja kaikki hassuttelu, nöyryyttäminen, ihmiset ja heidän jumppavaatteensa… Videoiden on selvästi tarkoitus olla hauskoja. Hauskuus on totta kai oikein hauska juttu, mutta kun eihän tämä biisi ole hauska! Vai onko? Minulle hupikappaleet ovat asia erikseen, en näe tällaista tanssi-/yökerhobiisiä hassunhauskana.

Vaikka et olisi kuunnellut juuri tätä kappaletta/katsonut video(i)ta, niin tiedätkö, mitä tarkoitan? Oletko siis joskus kuullut jonkin kappaleen, tehnyt siitä päätelmiä, matkustanut mielessäsi jonnekin, ja kun myöhemmin olet nähnyt saman biisin videon, olet ollut ihan ihmeissäsi ja heti tuominnut videon ihan vääränlaiseksi? Kun minulle käy niin, pidän vain huolen siitä, etten enää näe videota, jotta se ei tule pilaamaan upeaa kuuntelukokemusta.

P.S. Niille, jotka ajattelevat, että musiikkivideot yleisestikin ovat alatyylisiä, pornahtavia, väkivaltaisia tms. niin usein sen tyyppisissä videoissa myös sanat ja kaikki muukin sopivat kontekstiin. Kun jollain kundilla on viisi kultaketjua kaulassaan ja lukematon määrä puolialastomia pimuja vierellään, ei ole niin ihmeellistä, kun kundi samalla laulaa ”I want you to rub my dick and be my whore” -tyylistä kaunokirjallisuutta.