Avainsana-arkisto: palkka

Freelancerin hohdokas työpäivä

Tänään radiossa puhuttiin töihin paluusta loman jälkeen ja siihen mahdollisesti liittyvästä ahdistuksesta. Samassa yhteydessä haastateltiin eri psykologeja ja kysyttiin neuvoa siihen, miten työelämään saisi palattua vaivattomammin etenkin, jos ei varsinaisesti pidä työstään ja tietää, ettei ole unelma-alallaan. Pohdittiin myös, pitäisikö loma aloittaa ja lopettaa keskellä viikkoa, jotta töihin paluu kävisi kevyemmin, eikä työviikko siten alkaisi viidellä työpäivällä saman tien loman jälkeen.

Kuuntelin juttuja mielenkiinnolla, ja päällimmäisenä mielessäni oli koko ajan vain yksi ajatus: Onneksi mikään tuo ei koske minua! Freelancerina saan valita, kuinka paljon töitä teen ja milloin. Minun ei tarvitse töihin lähteäkseni herätä aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, ja miettiä, kuinka paljon vihaan elämääni. Minkäänlaista mahdollisesti ällöttävää töihin paluuta ei tarvitse pelätä mihinkään vuodenaikaan. Ja tietysti tähän kadehdittavaan soppaan lisätään vielä tämä: olen unelma-alallani eli toimin kääntäjänä koulutukseni mukaisesti lempikieliäni väännellen ja niiden loputtomia ulottuvuuksia pähkäillen ja ihaillen.

No, tuo ajatus tosiaan oli se päällimmäisin. Kun pääni ei enää leijaillut pilvissä, aloin miettiä, miltä tyypillinen työpäiväni freelancerina todellisuudessa näyttää. Kun kerran freelancerina oleminen on niin hohdokasta, niin miten se ilmenee juuri minun kohdallani? Päätin jakaa tavanomaisen työpäiväni kulun lukijoiden kanssa, mutta sitä ennen pieni varoituksen sana: alla oleva voi olla liian glamoröösiä joillekin lukijoille.

Freelancerin hohdokas työpäivä

Klo 10: Alan heräillä, mutta en nouse vielä.

klo 11.05: Kello herättää. On aika nousta, enkä kehtaisi muutenkaan nukkua enää yhtään pidempään asuessani nyt tilapäisesti aamuvirkun isäni kanssa. Hän herää ennen viittä ja nousee ennen kuutta.

klo 12.00: Aamutoimien ja pihalla käymisen jälkeen avaan tietokoneen ja menen lukemaan sähköpostit, sillä saan kaikki työtarjoukset sähköpostitse. Sähköpostilaatikossa minua odottaa aina jokin näistä vaihtoehdosta:

tyypillisin vaihtoehto: mitään töitä ei ole tarjottu mistään (vaikka olen kirjoilla useissa firmoissa)

toiseksi tyypillisin vaihtoehto: työtarjouksia on, ja ne näyttävät tältä:

  • mitä: tv-ohjelma Netflixiin
  • lähtökieli: kiina (en osaa kiinaa)
  • kohdekieli: suomi
  • käännös vai oikoluku: oikoluku
  • deadline: 3.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa
  • milloin saan ohjelman oikoluettavakseni: 4.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa (!)

kolmanneksi tyypillisin vaihtoehto: yllä esitettyä realistisempi työtarjous (sekä kielen että deadlinen osalta) on saapunut klo 3.26 Suomen aikaa, ja koska en kuitannut tarjousta 15 minuutin sisällä tarjouksesta eli keskellä yötä, minua odottaa myös klo 3.41 saapunut sähköposti, jossa todetaan, että työ on kiireellisyyden vuoksi annettu jollekulle toiselle

klo 12.05: Olen valmis toteamaan, ettei tälle(kään) päivälle ole toistaiseksi luvassa palkkatöitä. Tarkistan, että olen laskuttanut aiemmin tekemistäni töistä juuri oikean taksan mukaan, ja lähetän laskun hyväksyttäväksi firmaan X.

klo 15.45: Firma X:stä on vastattu, että lasku on hyväksytty ja on matkalla palkkakonttoriin. Katson laskua ja huomaan, että taksa on muutettu sovittua pienemmäksi. Silloin alan aina nähdä punaista. Vastaan viestiin, että taksa ei ole työehtosopimuksen mukainen ja että en hyväksy sitä.

klo 16.10: Firma X on vastannut ja kertonut perusteeksi, että palkkio nyt vain sattuu olemaan vähän pienempi. Kirjoitan sinne, että palkkio on juuri se, mikä työehtosopimuksessa lukee ja piste. Kysyn, mitä kirjallinen sopimus merkitsee firmalle ja että tajutaanko siellä, millaisessa asemassa kääntäjät ovat, jos firma alentaa palkkioita mielivaltaisesti milloin haluaa. Jään odottamaan vastausta ja alan jo kaivaa ammattiliiton lakimiehen yhteystietoja. [Kirosanoja, valitusta, mutinaa.] Mietin, miten muotoilen viestini firmalle sitten, kun alan uhkailla lakimiehellä.

klo 17.00: Firma X on vastannut hyväksyneensä alkuperäisen laskun. Tarkastan sen ja totean, että taksa on nyt oikea eli se, mitä olin käyttänyt laskussa, jonka lähetin firmalle aiemmin päivällä. Tiedän saavani firmalta jatkossa entistäkin nihkeämmin työtarjouksia, koska en suostu kusetukseen, eli heidän listoillaan olen hankala tapaus.

klo 17.05: Menen katsomaan verkkopankkiin, onko toinen lafka, firma Y maksanut minulle vihdoin palkkioni, joka on jo monta päivää myöhässä. Palkkiota ei näy tilillä. Osaan jo odottaa, että kuukautiset myöhästyvät tälläkin kierrolla, koska stressaan niin paljon saamattomia palkkioita. Kääntäjien keskustelupalstat ovat täynnä kertomuksia, joissa pahimmissa on tehty tuhansien eurojen edestä työtä saamatta palkkaa.

klo 17.10: Menen kirjoittamaan firmalle Y vihaisen sähköpostin, jossa kerron, että olen muistuttanut palkkiosta jo monta kertaa ja että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun firma Y yrittää jättää palkkiot maksamatta. Kirjoitan, että en enää koskaan käännä firmalle mitään, jos palkkiota ei makseta välittömästi. Mielessäni olen jo päättänyt, että en tee firman kanssa enää töitä, vaikka palkkio nyt maksettaisiinkin. Firman epäluotettavuus on ylittänyt sietokykyni.

Hohdokkaan työpäivän päätös

***

klo 13.15 pari päivää myöhemmin: Firma Y:n maksama palkkio näkyy tililläni, ja summa on oikea. Huh! Menetin joka tapauksessa taas yhden yhteistyöfirman, ja myös firma X on huijausyrityksineen melkoinen vitsi…

Niin että kyllä minä olen onnekas, kun ei tarvitse yököttävää töihin paluuta murehtia!

Mainokset

Kokoaikatyöhön 500 euron palkalla Suomessa?

Etenevä kevät on taas houkutellut selaamaan työpaikkailmoituksia. Se puuha voi olla antoisaa ja jännittävääkin – kunnes muistaa ja uskaltaa myöntää itselleen, ettei se ole kumpaakaan. Blogissa olen esitellyt niin hirveitä pohjanoteerauksia (kuten 3,62 euron tuntipalkan, Viron pelleilyt ja ”rakkaan ehdokkaan” kosiskelun), ettei paljon kamalammaksi voi enää mennä. Niinhän sitä luulisi, mutta Suomen työmarkkinoilla on jo kauan pelattu tämän opin mukaan: Tyhmä ei ole se, joka ehdottaa, vaan se, joka suostuu.

tyopanoksen-arvostus

Joku voisi luulla, että joudun näkemään kovasti vaivaa löytääkseni kaikista mädimmät työpaikkailmoitukset, mutta niin ei suinkaan ole. Yleensä ei tarvitse kuin valita koulutusalaksi esim. kielitieteet tai humanistinen ala (eli oma alani), niin helmiä alkaa puskea ovista ja ikkunoista. Ja voi, millainen helmi nyt löytyikään!

ilmoitus

Hyvältä kuulostaa tähän asti. Mukavaa, että halvat hinnat ovat työnantajalle tärkeitä.

vaatimukset

Jes, täytän kaikki vaatimukset. Minähän voin tehdä oman työhakemukseni firmalle juuri tässä ja nyt! Luetaan kuitenkin ensin ilmoitus loppuun.

palkka-1

Jo on pirullinen firma! Nyt ymmärrän, mihin maininta edullisesta hintalapusta todellisuudessa viittaa. Viisisataa euroa kokoaikatyöstä tarkoittaa 3,125 euron tuntipalkkaa. Suomessa! Ajatelkaa, Suomessa! Trump jauhaa Ruotsista, mutta kyllä nyt asiat ovat sekaisin nimenomaan Suomessa.

Tällä kertaa pidän oikeastikin todennäköisempänä kirjoitusvirhettä kuin mitään muuta. Palkkasumman edestä on ollut pakko jäädä ykkönen pois tai mieluiten nolla perästä. Toisaalta tieto palkasta on yksi merkittävimpiä kohtia koko ilmoituksessa, joten voisiko yritys munata näin pahasti sen kohdalla?

Minkälaisen tekijän firma haluaisi saada maksamallaan palkalla?

millaista-hakijaa-toivotaan

Voi, maininta käsien likaamisesta on täysin turha. Ilmoitus löyhkää tiedoillaan niin kauas, että kaikki hakijat kyllä tietävät, millaiseen soppaan ovat näppinsä työntämässä. Sentään firma myöntää, että sontaisia tilaisuuksia on luvassa PALJON.

Se, että ilmoituksessa haetaan harjoittelijaa, ei oikeuta mitätöntäkin onnettomampaa palkkaa. Harjoittelijapaikat ovat yleensäkin ongelmallisia, koska ne antavat yrityksille vielä normaaliakin enemmän mahdollisuuksia hyväksikäyttää työntekijää, jolla teetetään samat työt kuin kenellä tahansa muulla, mutta vain monta kertaa ala-arvoisemmalla palkalla. Omina opiskeluvuosinani kritisoitiin niitä, jotka lähtivät harjoitteluun tonnin kuukausipalkalla. Muutamassa vuodessa siitä ollaan tultu tähän.

Vai pitäisi valitun henkilön olla tekemässä firmasta suuri menestys. Mielestäni suureksi menestykseksi riittää jo pelkästään se, että firma todennäköisesti onnistuu saamaan jonkun poloisen tarttumaan tarjottuun pökäleeseen.

Toivottavasti tässä tuli riittävästi relevanttia sisältöä Helsingön konseptista firman toiveiden mukaisesti.

Uusi elämä odottaa

Kirjoitin kolme päivää sitten olleeni työhaastattelussa. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olin painanut torstaisen jutun Julkaise-nappia, minulle soitettiin, että hakemani paikka on minun. Voi sitä onnen, innostuksen, jännityksen ja kauhun määrää! Otin työn vastaan. Työpaikka sijaitsee ulkomailla, sopimus on vuodeksi, ja lähtö on huomenna. Kuulostaa hurjalta ja äkkinäiseltä, ja sitähän se onkin!

Mitä kaikkea osaan kertoa paikasta tässä vaiheessa? Tulen tekemään töitä puheentunnistuksen, koneälyn ja kielen kääntämisen ja muokkaamisen parissa. Todellinen tulevaisuuden ammatti, jollaista en olisi osannut kuvitellakaan! Työnantaja maksaa lentoni ja majoituksen kuukaudeksi. Sen ajan sisällä minun pitäisi löytää vuokra-asunto loppuajaksi. Minulle tyypilliseen tapaan en tietenkään kerro, missä maassa työpaikka sijaitsee ennen kuin olen saapunut perille. Siellä pitäisi olla ihanan vehreää, ja kaikki puhuvat äidinkielenään omaa lempikieltäni, ja mitä herttaisimmalla korostuksella!

jaahyvaiset

Lähdön hyvät puolet / Miksi lähden?

  • Sain koulutusta vastaavaa ja mielenkiintoista työtä
  • minua kiinnostavasta maasta
  • vähintäänkin kohtuullisella ellei peräti hyvällä palkalla.

Tuollaiselle diilille ei vain sanota ei. Vaikka työn mielekkyys on monille kaikkein tärkein kriteeri (aivan niin kuin minullekin), myös palkalla on väliä. Kokemukseni kertoo, että ulkomailta kyllä saa töitä, mutta lähes aina palkka on niin surkea, että sillä ei mitenkään pärjää edes kädestä suuhun -tyylillä. Jos palkka on sen verran kehno, ettei sillä elä eikä sitä kehtaa edes ääneen sanoa, työpaikan ottamista vastaan ei voi harkitakaan.

Lähdön huonot puolet

  • Mies ja muu perhe jäävät Suomeen.

Vaikka huonoja puolia on tavallaan vain yksi, se on totta kai hyvin raskauttava puoli. Silti valinta oli selvä. Yleensä omaan kotimaahan jää valtavasti ihmisiä ja asioita, joita ei saa mukaansa ja joita ikävöi, mutta koska olin muutenkin aikeissa luopua asunnostani, ja ystävät ovat tervetulleita kyläilemään luonani, Suomeen ei tällä erää jää muuta erityisen tärkeää kuin mies ja muu perhe. Onneksi blogin saa mukaan!

Saavuttuani perille joudun ensi töikseni lähtemään nettiostoksille, sillä netti ei kuulu diiliin. Pääsiäisenä kaupat ovat luultavasti kiinni, eli en tiedä tarkalleen, koska pääsen kertomaan ensivaikutelmista, mutta eiköhän se aika pian kuitenkin onnistu. Kirjoittaminen tulee varmasti tarpeeseen muutaman päivän päästä, kun minulle alkaa valjeta, mitä oikein menin tekemään!

Töihin Viroon? Tätä Helsingin Sanomat ei kerro työnhakijalle

Sen sijaan, että kitkuttelisin tällä hetkellä satunnaisilla tai olemattomilla freelance-töillä, minä voisin nyt olla oman alani töissä Tallinnassa Virossa. Kuinka niin? Sain kuin sainkin viime syksynä vakituisen ja kokoaikaisen, kieliin ja kirjoittamiseen liittyvän työn Virosta. Työtarjouksen saatuani ei mennyt kauaa, kunnes tajusin, ettei tarjoukseen voinut mitenkään vastata kyllä (kerron syistä alla). En jäänyt harmittelemaan asiaa sen pidemmäksi ajaksi, vaan jatkoin elämääni entiseen malliin. Tallinnasta saamani työpaikka kuitenkin kumpusi taas mieleeni, kun luin pari viikkoa sitten Helsingin Sanomista jutun otsikolla ”Viro kaipaa työntekijöitä Suomesta”. Samainen artikkeli löytyy HS:n nettiversiosta otsikolla Suomalaiset it-ammattilaiset lähtevät nykyään Viroon töihin.

töihin Viroon

Lukiessani juttua aloin ihmetellä, miten minulla oli varaa sanoa ei niin upealle mahdollisuudelle. Jaa miten niin upealle? Helsingin Sanomien mukaan Virossa työskentelyssä on pelkkiä etuja. Luettuani jutun kokonaan huomasin, että se on artikkelin kaapuun puettu mainos, eikä mainoksissa tietenkään koskaan kerrota asioiden huonoista puolista. Tässä muutama olennainen lainaus Helsingin Sanomien jutusta:

  • ”Huuhtanen sai työtarjouksen sekä kuukauden miettimisaikaa. Helmikuussa hän aloitti Tieto Estonian it-tuessa. Viroon muuttaminen kävi käden käänteessä. Huuhtanen kehuu työnantajaansa, joka auttoi käytännön asioissa. Huuhtanen tunsi Tallinnasta lähinnä vanhankaupungin ja ilahtui, kun kalustettu asunto löytyi sieltä. Nyt hän kulkee junalla töihin 10 minuutissa ja viikonlopuiksi lautalla Helsinkiin 1,5 tunnissa.”
  • ”Tieto Estoniassa työskentelee nyt 18 suomalaista. Hakemusten määrä Suomesta kasvaa päivä päivältä. Aku Huuhtanen kertoo saaneensa juuri kuusi uutta suomalaiskollegaa. ”Yhtään en ole katunut tänne tulemista. Sanoisin muillekin suomalaisille, että kannattaa lähteä”, Huuhtanen sanoo.”
  • ”Enterprise Estonian ulkomaansuhteiden osastonjohtaja Kristel Kaskin mukaan suomalaisten kannattaa muuttaa töihin Viroon ennen kaikkea siksi, että siellä on helpompi päästä urallaan eteenpäin. Palkatkaan eivät ole niin huonot, kuin usein luullaan.”
  • ”Asuminen on Tallinnassa halvempaa kuin Helsingissä. Tallinnan vanhankaupungin liepeiltä keskustasta voi saada kaksion alle 500 eurolla kuussa.”
  • ”Osaavan ihmisen on Virossa mahdollista edetä nopeammin kuin Suomessa.”

Minulle tuli jutun lukemisesta huijattu olo, ja jouduin kaivelemaan muistista niitä asioita, joiden takia minun ei ollut mahdollista lähteä töihin Viroon. Miten miellyttävä sattuma, että siivotessani kaappeja satuin löytämään viimesyksyiset haastattelupaperit ja kaikki ylös kirjaamani muistiinpanot. Niinpä en ole enää hatarien muistikuvien varassa, vaan voin kertoa kaiken, mitä haastattelija, josta olisi tullut pomoni, vastaili kysymyksiini. Tässä siis muutamia tosiasioita, joista Helsingin Sanomat sopivasti unohti mainita:

  • Viron keskipalkka on alle kolmanneksen Suomen keskipalkasta (jopa Hesarin itsensä mukaan, mutta sitä ei tietenkään kannattanut kertoa juuri tämän jutun yhteydessä). Virolaisen keskimääräinen kuukausipalkka on ollut muutamia vuosia 900 euron hujakoilla, joskin tonnin rajan väitetään vastikään rikkoutuneen. Oma kuukausipalkkani olisi ollut 960 euroa kuukaudessa ensimmäisten neljän kuukauden ajan, sitten palkka olisi noussut huimaan tuhanteen euroon kuussa.
  • Virossa käytetään tasaverotusta, joka on kaikille sama 20 prosenttia tuloista riippumatta. Viime vuonna prosentti oli 21, ja minulle olisi jäänyt palkasta käteen 758,40 – 790 euroa. Miinustetaan siitä Hesarin antama asunnon vuokra eli 500 euroa, niin rahaa olisi jäänyt huikeat 258,40 – 290 euroa. Sen summan olisi pitänyt riittää kuukauden ruokiin, välttämättömiin tarvikkeisiin (pesuaineet, vessapaperi ym.), viikonloppuisiin lauttalippuihin Suomeen ja takaisin, hauskanpitoon ja osa säästöihin, koska eihän ideana ole elää kädestä suuhun. Lisäksi minulla on Suomessa omistusasunto, jonka lainanlyhennyksiin on oltava rahaa. Tuskin olisin saanut asuntoa saman tien vuorattua, eikä sitä edes olisi ollut järkevää vuokrata ennen kuin minulle olisi ollut selvää, minkälaista Tallinnassa työskentely on. Aikuisen ihmisen ei myöskään voida olettaa olevan (lapseton) sinkku; kohtalaisilla tuloilla voisi elättää kumppanin sen aikaa, että myös hän löytää uudesta kotimaasta töitä, mutta minun tuloillani sille ajatukselle olisi voinut vain nauraa.
  • Kun Viroon lähtee vakituisiin töihin, ei enää kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin.
  • Virossa asuntojen vuokraan ei tavallisesti kuulu lämmitys, vesi, jätehuolto jne., vaan ne maksetaan erikseen (ts. kulut siis vain kasvavat). Muutoin Hesarin antama summa (alle 500 euroa) kaksiosta keskeisellä paikalla on mahdollinen.

asunto Tallinna

  • Tätä asiaa en täysin ymmärtänyt enkä googlaamallakaan löydä nyt asiasta tietoa, mutta ilmeisesti verotuksellisista syistä Suomessa ei voi käydä joka viikonloppu, koska vakituisessa työsuhteessa työntekijän tulee olla jokin tietty määrä päiviä vuodesta Virossa. Viime syksynä laskemaani lukuun ei mahtunut Suomeen tuleminen joka viikonloppuna (eihän siihen tosin olisi ollut varaakaan).

Eikö Viro työpaikkana näytäkin nyt aika erilaiselta kuin mitä olisi Helsingin Sanomien perusteella luullut? Artikkeli on siinäkin mielessä hyvin ristiriitainen, että siinä puhutaan uralla etenemisestä ja jopa pienoisesta tienaamisesta Virossa, mutta rivien välistä voi lukea, ettei Viroon lähdetä pysyvästi asumaan ja uraa luomaan. Tässä lainaus artikkelin lopusta:

  • ”Aku Huuhtanen on suunnitellut asuvansa Tallinnassa vuoden loppuun ja palaavansa sitten Suomeen viimeistelemään opintonsa ammattikorkeakoulussa. Hän lähti alun perin Viroon perheen kannustamana hakemaan kokemusta ja on sitä myös saanut.”

Nimenomaan tästä koko hommassa siis oli kyse. Ei uran luomisesta, ei uralla etenemisestä, ei kohtalaisista saati hyvistä tuloista, vaan kokemuksen kartuttamisesta kehnolla palkalla. Sellaiseen täkyyn voi tarttua vain nuori (sinkku), joka asuu vanhempiensa luona. Ja hänkin vain pieneksi hetkeksi ennen kuin elämässä tapahtuu jotain hienompaa ja suurempaa. Sekin on hauskaa, että vaikka Viro on Hesarin mukaan kaikin päin upea, edullinen ja mahdollisuuksia täynnä, sieltä lähdetään viikonlopun tullen heti pois. Eikö luulisi, että sellaiseen taivaaseen haluaisi jäädä edes kokonaiseksi viikoksi?

”Ottaisin vastaan mitä tahansa työtä” vs. ”Ei mitään järkeä mennä töihin”

Otsikon asetelma kertoo kaiken: mediassa pyörii kaksi vastakkaista ajatusta siitä, millä asenteella töitä pitäisi hakea. Näen aika usein näitä ”kaikki työ kelpaisi” -artikkeleita, joissa työttömille tunnutaan sanovan, että ”kun nyt vain menisitte edes joihinkin töihin”. Toisessa vaakakupissa on sellainen todellisuus, jossa vallitsee ei mitään järkeä mennä töihin -ajattelu. Kyseisessä Ylen artikkelissa kerrotaan siitä, kuinka jotkut työttömät eivät halua käydä töissä siksi koska se ei ole kannattavaa; sosiaaliturva on suurempi kuin palkasta käteen jäävä osa.

Työnteon pitäisi totta kai olla kannattavaa, sillä ei kenenkään voi olettaa menevän töihin, jos sohvalla makaamisesta maksetaan enemmän. Monilla aloilla on niin pienet tulot, että täyspäiväistäkin työtä tekemällä saa pelätä, riittävätkö rahat perheen elättämiseen, vaikka kaikesta mahdollisesta on jo tingitty. Palkkojen sopivaa pienuutta (huom. ei suuruutta) ja ihmisten viitseliäisyyttä pohtiessa kaikkein oleellisin asia on kuitenkin unohtunut. Se liittyy töiden SAAMISEEN. Ei niiden hakemiseen, ei viitsimiseen eikä osaamiseen. Meillä on dokumentoituja esimerkkitapauksia ihmisistä, jotka ovat lähettäneet satoja työhakemuksia tuloksetta (suosittelen kyseistä ohjelmaa, se on hyvin mielenkiintoinen ja pitää tiukasti otteessaan). Kaikissa keskusteluissa ja uutisartikkeleissa olisi asiaankuuluvaa miettiä, kuka voi saada mitäkin työtä ja millä koulutuksella.

Minua on jo pitkään ärsyttänyt erilaiset uutisartikkelit, joissa useimmiten joku 40-kymppinen filosofian tohtori kertoo lähettäneensä satoja hakemuksia, joista viimeisimmällä hän haki klovniksi lastenjuhliin. Lukija miettii, kuuluuko tohtorin hakea klovnin pestiä. Miksi tohtori tulisi valituksi klovnin tehtävään, josta hänellä ei ole mitään kokemusta ja jossa hänen oma koulutuksensa ja kokemuksensa menee hukkaan? Tällaisissa uutisartikkeleissa aina korostetaan, kuinka ”kaikki työkokemus on hyvästä” ja ”millekään työlle ei kannata sanoa ei”. Ei tohtorin tarvitsekaan sanoa ei. Ei hän saa klovnin pestiä, eikä hänen kuulukaan saada. Samalla on naurettavaa, että 40-kymppiselle ihmiselle, jolla on mahdollisesti 15 vuoden kokemus alaltaan, puhutaan kuin 15-vuotiaalle teinille, jonka lähtökohdat luonnollisesti ovat pikkuisen erilaiset.

Kun mietitään, kuuluuko korkeakoulutetun ottaa vastaan työtä, jossa palkka on huono ja johon ei vaadita mitään koulutusta, lähtöoletuksena on, että korkeakoulutetulle tarjotaan tällaista työtä tai että hän hakiessaan paikkaa saa sen. Tällaisessa ajattelussa on valtava ristiriita, koska mm. kaupan ala ei ole ensisijaisesti palkkaamassa maistereita ja tohtoreita, vaan myyjiä. Kaupalla on yllin kyllin mistä valita, joten miksi se valitsisi korkeakoulutetun, kun paikasta kilpailee iso joukko muita ihmisiä, joilla osalla on esim. kaupallinen ammattitutkinto?

Taidan olla hullu kirjoittaessani, että minusta sen tohtorin pitäisi sanoa ”ei mitään järkeä mennä töihin”, jos yhteiskunnalla ei ole tarjota hänelle edes sitä pellen paikkaa, saati että yhteiskunnalla olisi mitään käyttöä hänen akateemiselle osaamiselleen.

Kumpi sinä olet: pelle vai hullu?

Mollin huikeimmat työpaikat – tuntipalkka 3,62 euroa!

Mol.fi-sivusto on nykyisen Työ- ja elinkeinoministeriön tarjoama palvelu, joka lienee käytetyin ja tunnetuin työpaikkasivusto Suomessa. Avoimet työpaikat on listattu täällä. Mollista löytyy yhtä sun toista (tai sitten ei niin yhtikäs mitään), mutta löysin muutaman paikan, joita päätin suositella muillekin. Tartu siis alla oleviin houkutteleviin kotimaan ja ulkomaitten uramahdollisuuksiin! Oikeaoppisesti säästin parhaan paikan viimeiseksi.

  • Nimike:  Markkinointi-, tulkkaus- ja kääntäjäkoordinaattori
  • Työnantaja: Tulkkaus- ja käännöskeskus Professional Oy
  • Sijainti: Helsinki
  • Työtehtävät: uusasiakashankinta, tulkkaus- ja käännöstöiden järjestely ja koordinointi, toimistotyöt
  • Palkka: 1800 euroa kuukaudessa kokoaikatyöstä neljän kuukauden koeajalla
  • Miksi paikka ansaitsi päästä tälle listalle: Tämä ilmoitus tulee molliin aina neljän kuukauden välein. Tämä oli viides tai kuudes kerta, kun näin samaisen ilmoituksen mollissa. Sen sijaan, että alkaisi saada kohtuullisempaa palkkaa koeajan jälkeen, saakin lähteä ja tilalle palkataan uusi koeaikalainen. Ilmoituksessa sanotaan myös:  ”Kiireellisyyden vuoksi emme pysty vastaamaan puhelintiedusteluihin.” Hmm, kummaa, kun he ehtivät kuitenkin laittaa ilmoituksen neljän kuukauden välein molliin.
Kuvakaappaus sähköpostiini tulleista mollin lähettämistä ilmoituksista. Kuvasta näkyy, että Professional Oy haki koordinaatorin tehtävään työntekijää kahdeksan (!) kertaa yhden vuoden aikana.

Kuvakaappaus sähköpostiini tulleista mollin lähettämistä ilmoituksista. (Suurenee klikkaamalla.) Kuvasta näkyy, että Professional Oy haki koordinaattorin tehtävään työntekijää kahdeksan (!) kertaa yhden vuoden aikana.

 

  • Nimike: Service Desk Technician
  • Työnantaja: CGI
  • Sijainti: Portugali
  • Työntekijältä vaaditaan: Fluency in Finnish, fluency in additional language(s) (English, Spanish or Portuguese), experience in user support (helpdesk or call center) , knowledge of PC’s Operating System and standard software (Preferential), knowledge of Hardware, Network Protocols, Microsoft Office, Anti-virus (Preferential), knowledge of Troubleshooting problems in PC’s, Printers, Windows OS, hardware, etc.
  • Palkka: 800 – 1000 euroa kuukaudessa kokoaikatyöstä
  • Bonus: Asumisesta ei tarvitse huolehtia, sillä pääset kimppakämppään jonkun kanssa.

 

  • Nimike: Transport logistics dispatcher
  • Työnantaja: EF-Express
  • Sijainti: Puola
  • Työtehtävät: Efficiently assign trips to comply with required pickup / delivery times; Professionally communicate with drivers through the day & night; Assigned & monitor trips, status update is to ensure the pickups / deliveries are being done on time; Professionally communicate with our clients; Coordinate work load with other team members.
  • Palkka: 2500 Puolan złotya (PLN) kuukaudessa kokoaikatyöstä (40 t), mikä tekee 580,01 euroa eli tuntipalkka on mielettömät 3,62 euroa! Varaudu siihen pettymykseen, ettet saa paikkaa, sillä tähän työhön on kovat kielivaatimukset; sinun tulee osata puolaa, englantia ja saksaa.

Muista myös tämä mukava lisä joidenkin ulkomaan paikkojen kohdalla: ”Te-hallinto ei vastaa ilmoituksessa mainituista tiedoista eikä avusta työluvan hankkimisessa”.