Avainsana-arkisto: tontti

Talon pohjatyöt on jo tehty!

Voi miten uskomattomalta ja jännältä tuntui todistaa eilen tätä näkyä:

Tuo kauniin tasainen, tarkkaviivainen ja jämäkkä sora-alusta on tulevan kotimme pohja. Sen päälle rakennetaan sokkeli, jonka päälle valmis talo lopulta toimitetaan.

Talon paikka kaivettiin juuri siihen, mihin sen lonkalta merkitsimme. Toisinaan lonkalta tehdyt arviot näemmä osuvat ihan nappiin!

En voi käsittää, että saamme kodin noin ihanalle paikalle! Talo tulee muutenkin etelärinteelle, mutta pohjatöiden ja sokkelin ansiosta se tulee muuhun maastoon nähden vieläkin korkeammalle. Se tarkoittaa mahtavia näkymiä ja reilusti luonnonvaloa.

Jo vuosien ajan olen tottunut näkemään tonttimme asumattomana ja elottomana. Alueena, jolla kaikki vain kuolee, pilaantuu ja ränsistyy (vaikka paikka viidakoituukin kesäisin). Mihin vain tontilla onkaan laskenut katseensa, ensimmäisenä mieleen on tullut sana hoitamattomuus. Kun mitään ei huolleta, ylläpidetä ja/tai korjata, lopputulos on sen mukainen. Huomaan, että upea tontti ei ole päässyt oikeuksiinsa, koska jo vuosikymmenten ajan kaikki siellä on ollut laskusuunnassa. Nyt kun tontti on herätetty eloon, se pääsee näyttämään meille sulonsa. Tuntuu melkein siltä kuin tontti olisi kiitollinen siitä, että sen luokse on vihdoin tultu ja että sitä hoidetaan tästä lähtien aivan toisin kuin ennen.

Alla on muutamia vaihekuvia pohjatöiden varrelta.

Tässä kuvassa kuvakulma on melkein sama kuin yllä, mutta järvimaisema jää risukasan taakse, ja peltomaisema jää toisen risukasan taakse. Talon pohjaa on kaivettu vasta osittain, koska toinen risukasa oli tiellä.

Tässä rakennetaan tietä.

Soraa vaadittiin paljon, jotta tiestä tulisi kantava ja kunnollinen. Sen on myös oltava leveä talokuljetusta varten. Paikoin soraa tarvittiin vieläkin paksumpi kerros.

Valmis tie yltää talon paikalle asti.

Nyt kun risukasat on raivattu näkymien tieltä ja pohja on valmis, pystyn kuvittelemaan meidät ja talon tähän maisemaan paljon todentuntuisemmin kuin ennen. Mieskin tuntui innostuvan talohankkeesta ensimmäistä kertaa oikein tosissaan, kun näki pohjan!

Löysin kasan ruumiita

Miltä tuntuisi löytää haiseva kasa ruumiita, pääkalloja, selkärankoja, kylki- ja häntäluita, ja kaiken sen päältä ja sivuilta vyöihrakuoriaisia ja niiden toukkia? Tervetuloa minun eiliseen päivääni ja todellisuuteeni!

Tämä on nyt niitä tilanteita, joissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Silti voi ensin olla vaikea hahmottaa, minkä otusten joukkosurmaa ja muumioitumista tässä surullisesti todistetaan. Mitä tuo kaikki harmaa nöyhtäkin on?

Alla näkyvä syvä pata jäi lopulta hiirten viimeiseksi elonpaikaksi ja samalla myös haudaksi. Jostain syystä ne halusivat mennä sinne, mutta eivät enää päässeet pois.

Pata on tarkoitettu lämpimälle pesuvedelle, ja se löytyy tonttimme vanhimmasta saunasta, jota ei ole käytetty vuosikymmeniin.

Lienee selvää, että hiiret ovat kuolleet janoon ja nälkään, mutta miksi ihmeessä useat kymmenet hiiret ovat halunneet mennä pataan? Onko esim. vain yksi hiiri ajautunut sinne ensin, ja kuollut ja mädäntynyt, ja ovatko muut hiiret sitten luulleet mädän hajun tulevan vaikkapa juustosta tai muusta ruoasta, ja kipittäneet yksi kerrallaan nälän ajamana pataan? Vai menivätkö hiiret pataan suurin piirtein samaan aikaan? Kaikkien hiirten nykyinen hajoamisaste on ainakin niin yhtäläinen, että tuoreempia ruumiita padassa ei ollut.

Myöskään vyöihrakuoriaiset eivät pääse padan pohjaa pidemmälle pakomatkassaan. Ne eivät kuitenkaan kuole ravinnon puutteeseen, koska löytävät sitä hiirten jäänteistä.

Hiirethän lasketaan tuholaisiksi, jotka mahdollisesti levittävät tauteja, saastuttavat ruokamme ja tuhoavat erilaisia materiaaleja. Siinä valossa saunan vesipata on toiminut mitä täydellisimpänä hiirenloukkuna. Pata on kuitenkin tiennyt hiirille hidasta ja raakaa kuolemaa, mikä tuntuu kovin ikävältä.

Kuinkakohan kauan hiiret ovat padassa mädäntyneet? Missä ajassa hiirten ruumiit menevät tällaisiksi?

Voi noita pikkuriikkisiä luita!

Minulla kesti pitkäkin hetki sulattaa näkyä padassa, mutta nyt on jo helpottanut. Alun kuvotus ja ällötys on muuttunut lähinnä suruksi hiirten kohtalosta.

Kun talo valmistuu ja pääsemme itse asettumaan tontille, aion pitää hiiret loitolla tiiviiden ja kannellisten kompostoreiden ja jäteastioiden avulla. Yhdenkään ei tarvitse enää kuolla pataan.

Tontilla alkaa tapahtua

Ennen taloprojektiin ryhtymistä minua varoiteltiin siitä, että rakennushommissa voi mennä ikuisuus. Ilmeisesti meidän kohdalla ei kuitenkaan käy niin, sillä tontilla on jo täysi touhu päällä.

Kovin myllättyä on. Se, mikä vielä hetki sitten näytti viidakolta, näyttää nyt tältä:

Yllä näkyy tien tieltä raivattua maata, kiviä ja kantoja. Tiestä tulee leveä, vahva ja kantava, jotta se kestää talokuljetusauton ja nosturin painon.

Maassa oli isoja kuoppia, minkä tajusin vasta kun astuin yhteen ja kaaduin. Minulla oli papereita sylissä, enkä siksi nähnyt kunnolla eteeni. Ei onneksi sattunut yhtään, maa kun oli niin pehmeää.

Tällä kertaa meidät pyydettiin tontille merkitsemään talon paikka. Yllätyin ensin pyynnöstä, sillä talohan on piirretty asemapiirrokseen millin tarkkuudella, ja jouduin lisäksi maksamaan hintavasta asemapiirroksesta erikseen. Tontilla seisoessamme tajusin kuitenkin, että kun maata on yli hehtaari, ja asemapiirroksessa tonttimme on pieni pläntti yhdellä A4:n paperiarkilla, millimetrin tarkkuus paperilla ei välttämättä kerro talon paikkaa maastossa edes metrin tarkkuudella. Niinpä oli hyvä, että menimme tontille mittailemaan.

Jutussa oli vain yksi mutta. Tai aika montakin muttaa. Yksi isoista risukasoista oli nimittäin juuri talon paikan kohdalla. Kasa oli niin korkea ja laaja, että se teki tiettyjen mittojen ottamisen mahdottomaksi. Lisäksi meillä ei ollut kunnon mittalaitteita (esim. lasermitta) eikä edes kompassia ilmansuuntien tarkkaa päättelyä varten (talon julkisivun tulisi osoittaa suoraan etelään). Ilmansuunnatkin päättelimme lopulta fiilispohjalta, vaikka toki tiesimme koko ajan suurpiirteisesti, missä mikäkin suunta on.

Yllä näkyy kahden eri kulman maastomerkit. Kolmas kulma jää risukasan taakse ja viimeinen kulma vasemmalle valokuvan ulkopuolelle. Yllä näkyvistä kulmista vain toinen on talon kulma, toinen puolestaan terassin kulma. Risukasan takia emme pystyneet merkitsemään maastoon pelkkää talon paikkaa, vaan jouduimme merkitsemään koko kompleksin (talo + terassit).

Tänään maatyömies soitti ja kertoi jo kaivaneensa talon paikkaa noiden meidän laittamien merkkien perusteella. Asemakaava-alueella näin suurpiirteinen mittaaminen ei tulisi kuuloonkaan, eikä mittaaminen muutenkaan ole ostajan tehtävä, vaan mittaaminen tehdään kunnon laitteilla asiantuntijoiden toimesta. Ja kun asemakaava-alueiden tontit vieläpä ovat nykyään niin pieniä, ja naapureiden tontit alkavat siitä, mihin oman talon seinä yltää, talojen kohdat täytyy mitata erittäin tarkasti. Toista se on haja-asutusalueella maalla. Talon paikka kaivetaan siihen, mihin ostaja sattuu merkit lonkalta painamaan!

Ilokseni maatyömies sanoi, että maata tarvitsi kaivaa vain vähän talon kohdalta, ennen kuin se muuttui kovaksi. Nyt on siis varmaa, että maaperä ei ole pehmeää eikä talo siksi tarvitse mitään erikoisvahvennuksia perustukseen, vaan tavallinen, nykyaikainen perustus on juuri sopiva meidän talolle. Taloon tulee joka tapauksessa tuulettuva alapohja, jollaista Säteilyturvakeskuskin suosittelee radonalueille.

Kaikki vaikuttaa toistaiseksi menevän hyvin, mutta paljon saa jännittääkin juttuja aina talon paikasta ja eri asioiden kalliista hintalapusta alkaen.

Yllä näkyy saunarakennus, jota voisin yrittää remontoida myöhemmin syksyllä. Se osittain houkuttaa, mutta osittain unelmoin uudenraikkaasta saunasta. Katsotaan nyt. Vielä on paljon tähdellisempääkin pohdittavaa kuin saunalöylyt.

Muutan viidakkoon

Viimeisimmät tonttikuulumiset tulevat tässä:

Sanat rehevyys ja vehreys saavat tontilla miltei uuden merkityksen.

Voikukanlehdetkin olivat niin pitkiä ja muhkeita, että asetin kameran kotelon niiden juureen, jotta niiden kokoluokasta saa käsityksen.

Ulkomaankohteilta vaadin tavallisesti eniten juuri vehreyttä, joka kuitenkaan ei ole itsestäänselvyys monissakaan maissa. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun vehreä viidakko löytyy omalta tontilta vain 50 kilometrin päässä Helsingistä?

Meidän piti melkein kiirehtiä tontille tällä viikolla siistimään paikkoja, sillä sain kuulla, että siellä meinataan myllätä ja rakentaa kovastikin jo ensi viikosta alkaen! Se on erityisen yllättävää, koska rakennuslupaakaan ei vielä ole. Pääsuunnittelija kuitenkin arveli, että saamme sen heti elokuun alussa, ja siihen mennessä pitää jo olla paljon maatöitä tehtynä. Niinpä kävimme ristimässä tontin rakennustyömaaksi: asiattomilla ei ole sinne nyt asiaa. Ei sinne tosin kukaan asiaton kaiketi menisi ilman kylttiäkään, sillä kasvillisuus tekee etenemisen paikoin vaikeaksi.

Muuten oli kyllä todella kaunista, vaikka itse sanonkin. Pidän tontin tunnelmasta, ja näen meidät sinne asumaan. On oikeasti pienoinen ihme, että juuri meidän suvulla sattuu olemaan tällainen tontti. Totuin nimittäin jo pienenä siihen, että meidän perheellä ei koskaan ollut mitään ”hienoa”. Kun olin lapsi, kaverini lähtivät kesämökeille lomailemaan, uimaan, saunomaan ja leikkimään. Kun meidän perhe lähti ”kesämökille”, se tarkoitti pelkkää ruumiillista työtä puutöiden, vedenhaun ja kakkaämpäreiden tyhjennyksen parissa, ja kaikki se työ tehtiin muita ihmisiä varten. Toinen esimerkki: Kerran lapsena lähdin kesäleirille, jolla yövyttiin teltoissa. Makuupussi ja muutkin varusteet piti tuoda itse. Sain kotoa mukaani isän vanhan, 1960-lukuisen makuupussin. Oli kesäkuun alku, ja öisin oli hallaa. Muut lapset leirillä valittivat hikoilevansa kunnollisissa, nykyaikaisissa makuupusseissaan, kun itse puolestani hytisin niin, etten saanut öisin unta, ja huuleni rohtuivat kylmyydestä nelinkertaisiksi normaalikokoonsa nähden (ei minulla ollut sen ikäisenä huulirasvaakaan mukana). Meidän perheessä kaikki vanhakin oli aina uutta. Jos mietittiin esim. sohvien uusimista, pian todettiin, että sohvathan olivat jo ”uudet”. Eivät ne olleet kuin 10 vuotta vanhat. Kaiken tämän valossa olen yhä niin ihmeissäni siitä, että meidän perheellä on kerrankin jotain niin ihanaa kuin valtava järvenrantatontti rinteessä! Ja vieläpä alueella, joka on täyttä maaseutua, mutta kuitenkin niin lähellä pääkaupunkiseutua ja kaikkia sen palveluja!

Ruohonleikkaus muutti ilmettä hiukan puutarhamaisemmaksi.

Täytyy muuten sanoa, että olen pääosin todella tyytyväinen perheeni vaatimattomaan, epämaterialistiseen historiaan. Se on taatusti vaikuttanut omiinkin arvoihini, ja yhä tänäkin päivänä ihmettelen tietynlaista väline-elämää ja -urheilua, millaista välillä näen ympärilläni. Jos olisin lapsena tiennyt, että saan aikuisena upean tontin kaikkien menetettyjen kesämökkipäivien ja makuupussien tilalle, olisin yhä kantanut puita selkä vääränä ja vapissut kuin horkassa, mutta tehnyt sen kaiken riemumielin!

Laskuja, laskuja… Kuinka paljon rahaa talon rakentamiseen pitää varata?

Muutama viikko sitten taloprojektin kustannukset alkoivat hirvittää, kun satuin saamaan useampana peräkkäisenä päivänä reilun 500 euron laskuja. Pieniä summiahan sataset ovat, kun puhutaan talon rakentamisesta, mutta en siltikään ole tottunut maksamaan tonnien edestä laskuja parin päivän sisällä, vaan muutaman kympin puhelin- ja nettilaskut ovat minulle tutumpia.

Pari päivää sitten sain taas taloprojektiin liittyvän laskun, mutta summan perään oli vielä lisätty yksi nolla. Laskun summa oli 6 100 euroa! Ei sekään sinällään ole summa eikä mikään talon kohdalla, mutta summat ovat silti suuria ottaen huomioon, että rakennuslupa on yhä saamatta, ja koko lupa-asia on nyt jäissä kesälomien takia. Luonnollisestikaan mitään maatöitä tai rakentamisia ei ole tehty, koska lupaakaan ei vielä ole.

Tähän mennessä taloprojekti on tullut maksamaan minulle yli 8 000 euroa. Suuri osa tuosta summasta koostuu varsinaisista talokustannuksista, sillä talo maksetaan osissa. Jotta pystyin ryhtymään koko taloprojektiin, minulla täytyi totta kai olla koossa kaikki tarvittava raha, sillä muutenhan olisin pahastikin kusessa. Siitä kuitenkin päästään sangen tärkeään ja mielenkiintoiseen kysymykseen: kuinka paljon rahaa talon rakentamiseen pitää varata? Kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, sillä kukaan ei tiedä talonsa lopullista hintaa ennen kuin se on pihatöitä myöten muuttovalmis. Hinta-arvioita voidaan kuitenkin antaa, ja niitähän on pakkokin saada, sillä muuten hommaan ei uskaltaisi ryhtyä.

Talonrakennuskulujen laskemisesta ei tee hankalaa itse talon hinta, vaan kaikki muu työ. Niinpä tiedänkin tarkalleen, kuinka paljon muuttovalmistaloni maksaa ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Tiedän myös, että samaan hintaan sisältyy mm. talon perustukset ja kuljetus tontille (talohan on jo valmis). Minun kohdallani myöskään tontti ei maksa mitään, koska se oli jo sukumme omistuksessa. Sitten päästäänkin taloprojektin harmaaseen alueeseen eli kaikkiin muihin kuluihin. Rakentamiskulut vaihtelevat niin suuresti taloittain, tonteittain, kunnittain ja alueittain, että listaan alla vain sellaisia töitä, joista tiedän itse joutuvani maksamaan ja kerron lopummassa, kuinka paljon rahaa olen varannut näitä töitä varten.

Nämä kaikki talon rakentamisessa maksavat:

  • pääsuunnittelijan ja vastaavan mestarin palkkio
  • perustamistapalausunto (tai maaperätutkimus)
  • asemapiirros (tontin tyypin takia jouduin maksamaan tästä erikseen)
  • palkkio jätevesisuunnitelman laatimisesta (minähän tein sen itse, piru vieköön!)
  • rakennuslupa
  • työsuojelukoordinaattorin palkkio (jonkun on pakko valvoa työntekijöiden turvallisuutta)
  • maatyöt (sisältävät talon pohjatyöt, salaojitukset ja harmaavesipuhdistamoa ja sähkö- ja vesiputkia varten tarvittavat kaivuutyöt)
  • tontin pihatien leventäminen ja vahvistaminen pitkältä matkalta + materiaalit (ainakin tonneittain soraa)
  • sähköliittymä (itse työ + materiaalit)
  • vesiliittymä (itse työ + materiaalit)
  • LVI-asentajan palkkio
  • harmaavesipuhdistamo
  • takka tai kamiina ja hormi asennuksineen
  • pakastava käymälä
  • monta kompostoria

Huh, siinähän noita jo olikin, ja lista kasvaa aina vain! Lisäkustannuksia voisi tulla esim. maa-aineksen kuljettamisesta pois tontilta, mutta koska meille tulee pieni talo isolle tontille, mitään ei välttämättä tarvitse roudata pois.

Tähän mennessä saadun kokemuksen mukaan laskuja tulee paljon luultua enemmän. Esim. pääsuunnittelijan palkkio on juuri se, mikä sopimuksessa lukee, mutta silti monista hänen toimittamistaan rakennuslupaa varten tarvittavista papereista joutuu maksamaan erikseen.

Netin keskustelupalstoilta saa osviittaa siitä, kuinka paljon talon rakentaminen tulee maksamaan, mutta arviot heittelevät suuresti. Toisten mukaan talopaketin ja tontin hintaan lisätään esim. vain 25 000 euroa, ja koko hommasta selvitään sillä. Toisten mukaan talopaketin hinta pitää kertoa kolmella tai jopa neljällä, jotta saadaan selville talon lopullinen hinta (arvioon vaikuttaa toki se, ostaako muuttovalmiin talon vai vain talomateriaalit ja rakentaa itse). Sain kuulla, että juuri minulla tulisi olla talorahojen lisäksi ainakin puolet lisää koko talon hinnasta. Näin ollen esim. 100 000 euroa maksava muuttovalmis talo tulisi kaikkine töineen maksamaan 150 000 euroa. Toisen saamani arvion mukaan minulla tulisi olla kaksi kertaa talon hinta, esimerkkitapauksessa siis 200 000. Kokeilin myös OP:n omakotitalon kustannuslaskuria ja Rakentaja.fi-sivuston pikalaskuria, ja sain molemmista melko vastaavat arviot, joiden mukaan minulla tulisi olla kaksi kertaa talon hinta. Laskurit ovat kohdallani kuitenkin melko epätarkkoja, koska tein hyvän talodiilin, jota ei saa merkittyä laskuriin, ja lisäksi jouduin laittamaan talon koon yläkanttiin, koska laskurit eivät tunnista 50-neliöistä pienempää taloa.

Minulla joka tapauksessa on varaa taloprojektiin, vaikka se maksaisi tuplasti talon verran. Jos budjetti siitä vielä ylittyisi, sitten minulla olisi tukalat paikat. En tosin usko, että se millään perusteella saa nousta tuosta. Talo on kuitenkin jo valmis ja tontti olemassa, eli pääosin tontilla tehdään kaivuu-, vahvistus- ja liittymistöitä. Kunhan lupa vain ensin saadaan. Maaperäkään ei voi olla erityisen vaativaa, koska tontilla on jo olemassa olevia taloja, ja meidän talomme tulee niiden läheisyyteen. Vahvistustyöt koskevat vain tontille tulevaa tietä, eli itse talon ei pitäisi vaatia allensa mitään normaalista poikkeavaa.

Kerron joka tapauksessa blogissa, mitä kulut tulivat lopulta olemaan ja listaan kaikki sellaisetkin kulut, joita en vielä tässä kirjoituksessa osannut ennustaa!

Mutkia matkaan

Alkuun huonot uutiset:

  • En saa rakennuttaa taloa pellolle, jolle halusin ja jonka esittelin täällä.
  • Edes talon terassia ei saa rakentaa pellolle, sillä peltopläntti on merkitty yleiskaavaan viljelyalueeksi.
  • Tontin lähellä tai oikeastaan koko asuinalueella ei ole minkäänlaista viemäriverkostoa. Tilanne on sama kaikille naapureille. Se tarkoittaa, että vessanpönttövedet johdetaan maan alle umpisäiliöön, joka pitää tyhjentää maksua vastaan niinkin usein kuin kolmen kuukauden välein. Säiliö täyttyy nopeasti, koska jätteen lisäksi sinne päätyy litrakaupalla vettä joka ikinen kerta, kun vessa vedetään.
  • Saadakseni juoksevaa vettä taloon (kunnallistekniikan kautta) minun pitäisi palkata maaurakoitsijat kaivamaan väylä kaukaa yhden pääajotien alta, mikä on kuulemma hyvin kallista ja vaivalloista. Niinpä minulle ehdotettiin, että saisin oman vesiliittymän naapurin porakaivosta. Idea voi olla hyvä ainakin kustannuksiltaan, mutta en välttämättä haluaisi olla riippuvainen muista veden suhteen. Mitä jos naapurit esim. muuttavat pois, eivät huolla kaivoa tai vettä ei riitäkään kaikille (vaikka kunnollisia porakaivoja pidetäänkin ehtymättöminä)?
  • Jostain maanmainiosta syystä yksi tontin talo on ”museollisesti arvokas”, eikä sitä saa purkaa. Emme tosin olleetkaan sitä purkamassa, mutta talo lasketaan tontin pääasialliseksi asuintaloksi, vaikka se on ollut asumaton 30 vuotta! Näin ollen omalle talolleni haetaan rakennuslupaa sivuasuntona. Tontilla saa olla vain yksi pääasunto ja yksi sivuasunto, vaikka lääniä on silmänkantamattomiin. Mikäli yksi toinen tontilla jo olemassa oleva talo laskettaisiin sivuasunnoksi, se pitäisi purkaa, jotta oma taloni voisi saada rakennusluvan. Juuri sitä taloa emme haluaisi purkaa, koska se on kaikista tontin taloista uusin ja siten parhaiten säilynyt.

Huh, että listasta tulikin pitkä! Taloprojekti on vasta aluillaan, ja olen jo tässä vaiheessa aika naatti. Ymmärrän nyt paremmin termin taisteluväsymys. Eikä taistelu ole vielä edes alkanut!

Nyt jos koska on nähtävä asioiden hyvät puolet. Niitä voisivat olla seuraavat asiat:

  • Talo voi mahdollisesti saada rakennusluvan hyvin läheltä sitä peltoplänttiä, jota olin ajatellut. Jos niin kävisi, talo yhä osoittaisi etelään järvelle päin, mutta olisi monta metriä kauempana järvestä ja siten lähempänä tontin muita taloja.
  • Vaikka talon terassiakaan ei saa rakentaa pellolle, sen reuna saa tulla pikkuisen pellon rajan yli.
  • On todennäköistä, että tontilla jo olemassa olevaa sivurakennusta ei ole rakennettu sivuasuntona, vaan talousrakennuksena, jolloin sitä ei tarvitsisi purkaa oman taloni tieltä.

Siihen hyvät puolet toistaiseksi loppuvatkin, sillä näen vesi- ja viemäritilanteen melko kehnona. Ei umpisäiliö oikeasti mikään kirosana ole, vaikka ei olekaan ekologinen ja vaatii tyhjennyksen. Kunnon viemäriverkosto ei olisi yhtään ekologisempi veden kulutuksen osalta, mutta jätteitä ei tarvitsisi koskaan ajatella sen jälkeen, kun ne on vetänyt pöntöstä alas. Umpisäiliö kenties pakottaa läträämään harkitummin, koska ajatus nopeasti täyttyvästä kakkavesisäiliöstä ällöttää. Säiliön tyhjentäminen tontin alueella maksaa tällä hetkellä 440 euroa vuodessa, mikä on kova hinta. Kaikki umpisäiliön haitat saavat minut miettimään ekologisempia, halvempia ja mahdollisesti muutenkin itseäni enemmän miellyttäviä ratkaisuja. En kuitenkaan toistaiseksi ole keksinyt mitään umpisäiliötä parempaa, sillä erilaiset mustan veden saostusmenetelmät eivät enää ole laillisia, ja haluan kuitenkin todennäköisesti vesivessan. Ostamani talohan on ominaisuuksiltaan moderni, kaikki mukavuudet sisältävä omakotitalo, ei siis mikään askeettinen mökki, miltä se pian alkaa vaikuttaa, jos päädynkin lopulta hankkimaan jonkin sisähuussin!

Nykymaailma tarjoaa valtavan määrän tekniikkaa ja sovelluksia, joista en koskaan ole ollut kiinnostunut ja joihin en koskaan laittaisi aikaani ja rahaani. Kai oletin, että maailmassa, jossa on jo sellaisiakin tarpeettomia keksintöjä kuin älykondomit, olisi myös mahdollista tuoda kunnallistekniikka reilun 50 kilometrin päähän Helsingistä. Niitä harvoja tekniikoita, joita ihmiset todella tarvitsisivat ja arvostaisivat. Mutta ei.

Näkymät pahasti ummehtuneen museotalon ikkunoista onneksi hoitavat väsähtänyttä mieltä.

Tällaiselle tontille talo pystytetään

Kerroin vajaa viikko sitten muuttosuunnitelmistani ja varaamastani talosta. Nyt esittelen tontin, jolle talo olisi tarkoitus pystyttää. Kävimme vastikään katsomassa paikkaa isäni kanssa, ja niinpä kuvatkin ovat uunituoreita.

Tällainen maisema talomme ikkunoista tulee näkymään, mikäli rakennuslupa myönnetään juuri haluamalleni paikalle:

Paikan yleisilme oli talven jäljiltä vielä heinäisen kuiva, mutta se luonnollisesti johtuu vuodenajasta ja siitä, että kuvassa näkyvä maapläntti on entinen pelto. Haluaisin talon juuri pellon kohdalle. Tontti on sen verran iso, että vihreyttä ja kukkia löytyi kyllä kaikkialta muualta:

Yllä olevasta kuvasta käy ilmi, ettei tontti suinkaan ole tyhjä maapläntti. Siellä on itse asiassa moniakin taloja, joista kaikki ovat autioita. Vielä vuosikymmeniä sitten tontilla oli paljon elämää, ja siellä asui iso osa äidin sukulaisista, äiti mukaan lukien. Ajan myötä väkeä alkoi muuttaa muualle tai kuolla pois. Ennen niin eläväinen alue on tätä nykyä purkukuntoisia taloja täynnä. Tunnelma ulkona on kuitenkin miellyttävä.

Juuri tämä punainen talo ei näytä purkukuntoiselta, mutta totuus paljastuu sisälle mentäessä.

Tuvan lattia on romahtanut kaiken kosteuden takia, ja homeen haju on ilmeinen. Oikeastaan niin vahva, että haju jäi pitkäksi aikaa hiuksiinkin. Talossa oleilu ei voi olla terveellistä. Halusin näyttää talon sisältä, jottei kukaan ajattelisi, että voisin kunnostaa jonkin tontilla jo olemassa olevan talon omaan käyttööni. Olisi nimittäin mahtavaa, jos sellainen olisi mahdollista, mutta talot ovat valitettavasti liian pahassa kunnossa kunnostettaviksi, vaikkei se aina ulkoa näykään.

Tällaisetkin talot tontille mahtuvat. Kumpaakaan ei ole kunnolla käytetty milloinkaan elämäni aikana, eli talot ovat seisoneet omillaan vähintään yli 30 vuotta.

Peltoalue, jolle haluaisin varaamani talon pystyttää, on kovin laaja, mutta näyttää toistaiseksi tältä:

Paikalla on megalomaanisia risukasoja. Risut ovat puista, joita tontilta kaadettiin muutama vuosi sitten. Taustalla näkyvä pikkumökki on sauna. Sekin on harmi, että vaikka tontilla on kaksi erillistä saunaa, ne ovat yhtä käyttökelvottomia kuin autiotalotkin. Haluaisin hyödyntää kaikkea vanhaa, mutta tässä tapauksessa se ei taida onnistua.

Itse tontti on joka tapauksessa melkoisen upea. Silmä lepää järvimaisemassa, ja joka puolelta kuului linnunlaulua. Ei valtateiden melua, niin kuin nykyisessä osoitteessani. Oli rauhallista ja rentouttavaa. Kaiken lisäksi näin tällaisen kaunottaren:

Sen täytyy olla hyvä merkki.

Paluumatkalla joku lauloi radiossa ”Jää vielä Helsinkiin…”. Hyvä yritys, mutta enpä taida.