Avainsana-arkisto: vyöihrakuoriainen

Löysin kasan ruumiita

Miltä tuntuisi löytää haiseva kasa ruumiita, pääkalloja, selkärankoja, kylki- ja häntäluita, ja kaiken sen päältä ja sivuilta vyöihrakuoriaisia ja niiden toukkia? Tervetuloa minun eiliseen päivääni ja todellisuuteeni!

Tämä on nyt niitä tilanteita, joissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Silti voi ensin olla vaikea hahmottaa, minkä otusten joukkosurmaa ja muumioitumista tässä surullisesti todistetaan. Mitä tuo kaikki harmaa nöyhtäkin on?

Alla näkyvä syvä pata jäi lopulta hiirten viimeiseksi elonpaikaksi ja samalla myös haudaksi. Jostain syystä ne halusivat mennä sinne, mutta eivät enää päässeet pois.

Pata on tarkoitettu lämpimälle pesuvedelle, ja se löytyy tonttimme vanhimmasta saunasta, jota ei ole käytetty vuosikymmeniin.

Lienee selvää, että hiiret ovat kuolleet janoon ja nälkään, mutta miksi ihmeessä useat kymmenet hiiret ovat halunneet mennä pataan? Onko esim. vain yksi hiiri ajautunut sinne ensin, ja kuollut ja mädäntynyt, ja ovatko muut hiiret sitten luulleet mädän hajun tulevan vaikkapa juustosta tai muusta ruoasta, ja kipittäneet yksi kerrallaan nälän ajamana pataan? Vai menivätkö hiiret pataan suurin piirtein samaan aikaan? Kaikkien hiirten nykyinen hajoamisaste on ainakin niin yhtäläinen, että tuoreempia ruumiita padassa ei ollut.

Myöskään vyöihrakuoriaiset eivät pääse padan pohjaa pidemmälle pakomatkassaan. Ne eivät kuitenkaan kuole ravinnon puutteeseen, koska löytävät sitä hiirten jäänteistä.

Hiirethän lasketaan tuholaisiksi, jotka mahdollisesti levittävät tauteja, saastuttavat ruokamme ja tuhoavat erilaisia materiaaleja. Siinä valossa saunan vesipata on toiminut mitä täydellisimpänä hiirenloukkuna. Pata on kuitenkin tiennyt hiirille hidasta ja raakaa kuolemaa, mikä tuntuu kovin ikävältä.

Kuinkakohan kauan hiiret ovat padassa mädäntyneet? Missä ajassa hiirten ruumiit menevät tällaisiksi?

Voi noita pikkuriikkisiä luita!

Minulla kesti pitkäkin hetki sulattaa näkyä padassa, mutta nyt on jo helpottanut. Alun kuvotus ja ällötys on muuttunut lähinnä suruksi hiirten kohtalosta.

Kun talo valmistuu ja pääsemme itse asettumaan tontille, aion pitää hiiret loitolla tiiviiden ja kannellisten kompostoreiden ja jäteastioiden avulla. Yhdenkään ei tarvitse enää kuolla pataan.