Kainalokarvat kuuluvat niihin harvoihin karvoihin, jotka olen sheivannut teinistä asti ympäri vuoden.
Vaikka kukaan ei näe kainaloitani kuin vain kesäisin poikaystävää lukuun ottamatta, olen silti ajellut ne muulloinkin. En ole ajatellut asiaa sen kummemmin, vaan vain tarttunut automaattisesti suihkussa höylään kerran tai pari viikossa, kesällä vähintään joka toinen päivä.
Viime kuukausina tulin kuitenkin testanneeksi yhtä asiaa, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Annoin kainalokarvojen kasvaa niiden täyteen mittaansa. Testihaluilleni oli muutama syy:
1) Olen kirjoittanut blogissa alumiinittomista deodoranteista, ja kerran sain ajatuksia herättävän kommentin dödöihin, alumiiniin ja kainalokarvoihinkin liittyen: […] ”Keskeistä on myös se, että epäesteettisiksi koettuja kainalokarvoja ei tule ajaa, sillä ne ilmastavat kainaloa ja vähentävät oleellisesti hien valumista ja imeytymistä paitaan.”
Olin kuullut ja lukenut tuosta väitteestä aiemminkin, ja vastasin: ”Hyvä pointti tuokin noista kainalokarvoista; kuulostaa hyvin järkevältä. Ajamattomat (täyspitkät) karvat toimivat kuin sienenä, joka pitää kosteuden paremmin sisällään sen sijaan, että paitaan tulee valtava läntti kainalon kohdalle.” Halusin siis testata, toimisivatko omat kainalokarvani juuri tuolla tavalla.
2) Kainaloideni iho ärtyy nykyään helposti (liiasta) sheivaamisesta, mistä seuraa kirvelyä ja ihottumaa tiettyjä ostodödöjä käytettäessä.
3) Halusin kyseenalaistaa normin, jonka mukaan naisten pitää nykyaikana ajaa kainalonsa. Se on nimittäin historiallisesti varsin nuori ja keinotekoinen trendi, josta kirjoitan lisää alla.
Useiden lähteiden mukaan länsimaissa naiset ovat ajaneet kainalokarvojaan vasta alle 100 vuoden ajan. Kainalokarvojen ajaminen on sinällään aivan turhaa, eikä sillä ole mitään terveyttä edistäviä vaikutuksia. Moni mieltää ajellut kainalot esteettisemmiksi kuin ajamattomat, mutta se johtuu siitä, että moni on ehdollistunut ajattelemaan niin juuri näinä aikoina, joina elämme.
Kainalokarvojen ajamisessa oli alusta asti kyse bisneksestä, eli yritykset hyötyivät rahallisesti saadessaan naiset tuntemaan itsensä epävarmoiksi ja epätrendikkäiksi. Euroopassa kainalokarvojen ajaminen yleistyi naisten keskuudessa vasta 1940-luvun puolivälin jälkeen. Miehet puolestaan eivät tavallisesti aja kainaloitaan länsimaissa eikä heiltä odoteta sitä.
Toisin kuin joskus luullaan, kainalot eivät ole hygieenisemmät ajeltuina. Jos iho vähääkään ärtyy tai rikkoontuu ajelemisesta, ja kainaloon levitetään sitten erilaisia tuotteita, kainalosta tulee mahdollisesti epähygieenisempi paikka kuin se olisi ajamattomana ja samojen tuotteiden kuorruttamana.
Jotkut pitävät ajellun kainalon tunnusta enemmän kuin ajamattoman, ja silloin sheivaamisessa voikin olla ideaa. Toisaalta moni ei ehkä tiedä, miltä täysi tupsu kainalokarvoja tuntuu omassa kainalossa, koska ei ole viitsinyt koskaan antaa karvojen kasvaa. Sänki ei luonnollisestikaan ole sama asia kuin täyspitkät kainalokarvat. Joka tapauksessa ainut kunnollinen syy ajaa kainalot on ajaa ne itseä, ei muita varten.
Kun luin naisten kainalokarvoista enemmänkin, selvisi, että joillekin naisille kainalokarvojen ajamattomuus on feministinen kannanotto, jolla vastustetaan patriarkaaliseksi kuviteltua yhteiskuntaa. Kainalokarvat saatetaan jopa värjätä kirkkain värein, jotta ne korostuvat ja varmasti näkyvät.
Käsivarret myös varta vasten nostetaan ylös mahdollisimman monissa tilanteissa, jotta karvaisia kainaloita päästään esittelemään. Kukin taaplaa tyylillään, mutta omat karvani eivät ole vastaavanlainen kannanotto.
Monet, jotka eivät aja karvojaan, tekevät niin koska eivät saa karvojen ajelemisesta ja/tai lopputuloksesta mitään kiksejä, ja säästääkseen aikaa ja rahaa. Itse puolestani halusin testata kainalokarvojen kasvattamista syistä, jotka listasin yllä.
Tavallaan pidän ikävänä sitä, että kainalokarvoista tarvitsee edes keskustella. Kyse on kuitenkin vain muutamista hassuista karvoista, ei mistään sen enemmästä. Olisi hienoa, että kukin (nainen) saisi ajaa tai olla ajamatta kainaloitaan tai muitakaan karvojaan ilman minkäänlaista ihmettelyä, mutta näinhän ei suinkaan ole.
Mennään vihdoin testituloksiin! Millaisena siis koin kainalokarvat ja toimivatko ne kosteutta imevinä sieninä?
Ensin huomioni kiinnittyi lähinnä karvojen määrään; olen pitänyt itseäni melko karvaisena ja oletinkin, että kainaloni rehevöityisivät kunnolla.
Kainalot kuitenkin paljastuivat paljon odotuksiani vähäkarvaisemmiksi, eli minun ei ole mahdollista saada sellaisia kunnon puskia, jollaisia näin eri naisilla netissä ja jotka väistämättä imisivät itseensä reilusti kosteutta (vertaa esim. paksuihin hiuksiin, jotka imevät kosteutta niin hyvin, että niiltä kestää kauan kuivua suihkun jälkeen).
Omatkin karvani silti toimivat edes osittain sieninä, sillä ne selvästi imivät itseensä lempidödöäni. Dödö ei levinnyt yhtä laajalle alueelle kainalon iholla, koska sitä imeytyi karvoihin juuri niin kuin pitikin. Hikoillessa märät kainaloläntit paidoissa eivät kasvaneet ainakaan yhtään tavallista suuremmiksi ja ne myös muodostuivat hitaammin.
Haiseviksi kainalot eivät muuttuneet missään vaiheessa karvojen takia, sillä dödöreseptilläni kainaloita ei muutenkaan meinaa saada kunnolla haiseviksi edes pitkän juoksulenkin jälkeen.
Kaiken kaikkiaan kokeilu kannatti, ja päätin olla kummemmin ajelematta kainaloita suurimman osan vuodesta. Kesästä en vielä sano mitään. Kesäisen oloisista ulkomaanmatkoista keskellä talvea en myöskään osaa vielä sanoa, mutta jo reilun viikon päästä tiedän siitäkin enemmän!
Lähteet:
Is spraying deodorant on an open wound safe?
It Started With Harper’s Bazaar…
The history of why women started shaving their armpits
Mielekäs miellekartta 